sotakohteet Karjalassa
Vieras 
10.08.2013 
Jos meille Suomalaisille kohteet ovat kiinnostavia paikkoja niin miksi Toveri ei arvosta kohteita yhtään en ymmärrä heidän maailman katsomistapaansa mutta sen huomadisimme että Finski on heille yhä punainen vaate. No ovathan he täällä Suomessa mrillekin yhtä samanlaisia punavaatteita hermot kiristyy jos kanssa käymiseen jotuu.
Hotellihuoneemme parvekkeelta
Teemme ryhmämatkoja-Turistibusseilla Venäjän-Karjalaan,itse järjestäminä-Pääsääntöisesti.
Tänä vuonna,toinen ryhmämatka peruuntui,koska oli epävarmuuksia ja uskonpuutetta matkustajilta.
Tästä lähtien otamme vain ,sitovia ilmoittautumisia-myös maksut matkustajilta ennakkoon.
Koitamme tehdä matkoista hyviä ja onnistuneita,ei yhtään hankalia tai juoppoa/juoppoja ota matkallemme mukaan.
Meillä on ilmastoidut ,bussit käytössä siellä matkoilla,myös kahvinkeitin tulee olemaan,joka on uusi varuste.
Tämä tiedoksi kaikille-myös mahd.-Laatokan kierros-jos on lähtijöitä.Muuallekin päin-Venäjää.Ehkä mahd.Puolaankin-
Baltiaankin.
Terv. Matka-Jortikka T:mi/ www.matkajortikka.fi
Ari Jortikka-
Turistibussit: 16 ja 30 henk.
Kaupunkiloma Viipurissa
Vietimme kaupunkiloman (3pv) Viipurissa 13-15.07 2013. Mentiin/tultiin laivalla Saimaan kanavaa pitkin. Hotelli oli
Victoria ja voin suositella kyseistä hotellia. Kyseisinä päivinä oli todella hellettä ja huoneessa oli ilmastointi. Aamupalat oli todella runsaat ja maukkaat. Rahanvaihtopiste (auki joka päivä) oli aivan hotellin vieressä ja respassa oli myös automaatti josta sai yleisimmillä korteilla paikallista valuuttaa. Meininki oli hieman erilaista kuin Suomessa, mutta maassa maan tavalla. Ei tarvitse pelätä tulla ryöstetyksi jos vähänkin pitää tavaroistaan huolta. Eli rahat ehdottomasti housujen taskuun ja ei anna aihetta/tilaisuutta pitkäkyntisille. Rahojaan levittelevät ja umpikännissä olevat suurella todennäköisyydellä käännetään. Ostosten teko on mielenkiintoista siellä. Suomessa monesti joutuu etsimään myyjää, mutta Viipurissa myyjät ovat todella aktiivisia. Eli joka puolella kuulee hyvä rouva/herra ostakaa.
Hintataso on Suomeen verrattuna edullista. Ravintoloissa noin puolet halvempaa ruoka/juomat. Kauppahalli on kokemisen arvoinen paikka vaikka hintataso on korkeampi kuin vähän syrjäisemmissä pikku putiikeissa. Etenkin naisille mielenkiintoinen shoppailu-paikka. On rätei ja lumpui todella paljon ja edullisesti. Yleisesti hinnat ovat noin 40% Suomen hinnoista. Ainut epäkohta oli kahvi.
Perinteistä kahvia ei saanut yhdestäkään kahvilasta. Ainoastaan expressoa,lattea,cappuccina. Hotellin aamupalalla oli oikeaa kahvia, tosin aika laihaa sellaista. Kannatta opetella muutaman sanan Venäjää. Esim.
kiitos, näkemiin, hyvää huomenta, päivää, iltaa. Venäläiset ovat kovin ilmeettömiä joten Venäjäksi sanotut kiitos näkemiin saa jopa hymyn huulille. Takavuosina paikka oli aika levoton, eli matkailijoita ryöstettiin lähes päivittäin kun saapui esim. kauppatorille. Nykyään on turvallista liikkua Viipurissa kun vain pitää edellä mainitut asiat mielessä. Paikalliset poliisit / bisneksen tekijät ovat ilmeisesti siistineet / häätäneet varastelevat porukat pois paikkakunnalta. Jos ei ole turisteja niin ei ole kauppiaille tulojakaan. Oli todella mielyttävä kaupunkiloma ja
suosittelen sitä niille jotka eivät ole aikaisemmin käyneet Viipurissa.
pikamatka
No saimaan kanavaa mentiin, siihen laituriin heittivät ankkurin, rahat käytiin tasan kaikkien näkyvillä läpi oli iso summa, oli tarkoitus ostaa eräs erikoinen venäläinen hitsauslaite, iso oli ukkokokin ja aattelin nää hillot ei lähe ryssien masseihin, eikä lähteny siinä pankissa vaiheltiin rupliks pikkanen summa, siellä mitään ostettavaa ollu että muutaman markan nakkasin, kovin kurjalle mummolle se kiitteli ja kun otin taskumatista huikkaa kauppahallin sivulla se sano a, varosie ettei rosmot vie, rauhoittelin mummua totesin oon kyllä aika kookas en pelkää ja nopee käsistäni ;)
ei tullu kun pikkuskidit perässä roikkumaan nekin lähti kauppahallissa kun ostelin teriä mun hiomakoneeseen sellasia timattilaikkoja ne oli sillon hyviä siellä. kuten arvata saattaa ei mua kukaan jallittannu eikä yrittäny ne jo laivalla saimaan kanaalilla sano että ootko bodari kun hartiat noin leveet :D.
ei kannata lähtee sikajurrissa edes viipuriin ajat on tuosta muuttuneet, pitää malttaa ja katella ympärilleen
juipelot kyllä tunnistaa ja rosvoryhmistä pääsee pikkasen pyörähtämällä eroon.. siis kun ei näytä heikolta eikä ookkaan pärjää,
Strelka eli Volgan ja Kotorosl -jokien yhtymäkohta
Kapeahko Kotorosl -joki kiemurtelee kaupungin poikki ja ohitse muinaisen, Unescon suojeleman linnoituksen, mutta laskee suureen Volgaan kaupungin keskustassa. Yhtymäkohdassa on puisto muistomerkkeineen ja rantakadut, jonne kannattaa mennä tuulettumaan kävellen.
Tilaamaton autonpesu
Asuin Murmanskissa eräässä kerrostalossa. Autoni olin parkkeerannut talon sisäpihalle. Koska kämppäni ikkunat avautuivat kerrostalon toiselle sivulle, en kyennyt pitämään silmällä autoani niiden kautta.
Eräänä aamuna lähtiessäni liikkeelle huomasin autoni pestynä. Ihmettelin, mitä nyt. Kunnes löysin ikkunanpyyhkijän
alta pienen lappusen, jossa kerrottiin autonpesun maksavan 35dollaria. Lapussa seisoi myös osoite, mihin rahan voi-
si toimittaa. Pudistin päätäni, ja lähdin liikenteeseen.
Palatessani myöhemmin iltapäivästä pihaan, huomasin autopaikkani läheisyydessä pari nuorta. Noustessani autosta
he alkoivatkin puhua autonpesun maksusta. Sanoin, että en ole pyytänyt sellaista, ja siksipä en maksa mitään.
Myöhemmin lähdin uudelleen liikkeelle, ja huomasin, että takarengas oli saanut kylkeensä ilmeisestikin puukosta. Kat-
soin ympärilleni, ja huomasinkin nämä samat nuoret pihan toisella laidalla, ilmiselvästi syyllisinä. Kaivoin esiin kame-
rani ja sain kauko-objektiivillä napattua heistä terävän kuvan, ennenkuin he tajusivatkaan, mitä tein.
Päätin venäläisen ystävättäreni kanssa ajaa alueen poliisilaitokselle ilmoittamaan asiasta. Pitkän odottelun jälkeen
pääsimme vihdoin laatimaan rikosilmoitusta erittäin vetelän ja vastahankaisen miliisin toimistoon. Kun kävi ilmi, ettei häntä kiinnosta todisteeni, vaan se, mitä lännessä tienaan, niin poltin jälleen kerran päreeni miliisien kanssa. Kysyin
ystävättäreni avustuksella, mitä tuloillani on tekemistä nuorisorikollisuuden kanssa. Asiani ei tuntunut kiinnostavan häntä lainkaan. Lopuksi hän lupasi, että rikospaikkateknikot tulevat kerrostalon pihaan. Odotimme talon pihalla tek-
nikoita odotellen lähes pari tuntia, mutta eihän sieltä ketään tullut.
Siitä lähtien säilytinkin autoani vartioidulla alueella, jonka löysimme kohtuullisen matkan päästä kerrostalostamme.
Luottamus venäjän miliisiin, nykyiseen poliisiin on täysin mennyttä.
Ankkuri-cafe, kohtaamispaikka(ni)
Hotelli Poljarnyi Sorin aulatiloissa sijaitsee Ankkuri-cafe, pieni, alle kymmenen pöydän kahvila. Siellä sinua palvelee
reipas ja ystävällinen henkilökunta. Sieltä löytyy kaikkea janoosi ja nälkääsi. Pienistä voileivistä aina kunnon ruokiin, joita voit tilata hotellin keittiöstä. Oluet, väkevämmät juomat ja virvokkeet, kaffit toimitetaan eteesi tuotapikaa. Hintata-
so on kohtuullinen länsimaalaisen kukkarolle.
Viime vuosina paikka on vakiintunut suomalaisten ja erityisesti norjalaisten kokoontumispaikkana. Sieltä löydät yleen-
sä ottaen aina jonkun suomalaisen tai norjalaisen toipumassa edellisillasta, tai aloittamassa uutta iltaa. Paikassa vaih-
detaan kuulumisia, uutisia, ja juorujakin, jotka ovat hyvinkin voineet värittyä matkan varrella. Kuullaan, kuka on joutu-
nut vaikeuksiin, ketä on onni suosinut, ja ketä pitäisi auttaa. Me-henki on hyvä, kaveria ei jätetä.
Tämä me-henki on auttanut itseänikin pariin otteeseen vuosikymmenien varrella. Erään kerran heräsin hotellihuonees-
ta täysin ulalla siitä, miten sinne olin joutunut. Pää jyskyttäen etsiydyin alas ankkuriin, ja siellähän asiat alkoi selvitä.
Olin saanut sisääni tyrmäystipat edellisenä iltana. Eräs norjalainen oli löytänyt minut puolitajuttomana istuskelemassa
hotellin ulkorappusilta, ja toimittanut minut sisään hotelliin, ostanut minulle hotellihuoneen ja vienyt minut sinne toipu-
maan. Nähdessään ja todetessaan, että selviäisin kyllä ilman lääkärin apua, hän oli poistunut omaan huoneeseensa.
Pikkuhiljaa aloinkin muistamaan edellisillan seuralaisiani, jotka tiesin jo etukäteen olevan kyseenalaista sorttia. Oma
vikani, että jätin lasini puolityhjänä pöytään asioidessani käymälässä. Rahani olivat tietenkin poissa, mutta vain ne,
joita kannoin mukanani. Pankkikorttini löysin, ja nostin heti rahaa. Tapasin pelastusenkelini myöhemmin samana päi-
vänä ja maksoin, mitä olin hänelle velkaa. Kiitin sydämmestäni, että hän huolehti minut suojaan.
MATKALLA KALEVALASSA JA SOLOVETSKISSA
Teimme pienoisbussilla 2012 elokuussa omatoimisen ryhmämatkan Vienan Karjalaan, missä pääkohteemme oli Solovetskin luostarisaari. Olimme pari vuotta aiemmin olleet ryhmämatkalla Uhtualla, nykyisessä Kalevalassa ja majoittuneet perhemajoitukseen. Kokemus oli niin miellyttävä, että halusimme tulla uudestaa Ljudmilan ja Sergein luo majoitukseen. Ljudmila puhuu hyvää suomea, joten kanssakäyminen sujuu vaivattomasti. Ljudmilan johdolla kävimme tutustumassa Haikolan kylään, mikä on mm. Sommelo-tapahtuman pitopaikka ja kansalliskirjailija Stepanovin kotipaikka. Kotimajoituksessa saimme nauttia hyvästä ruoasta ja kylpeä hyvässä saunassa.
Nyt halusimme Ljudmila ja Sergein oppaiksi mukaamme myös Solovetskiin. He hoitivatkin laiva- ja hotellivaraukset etukäteen suunnitellun mukaisesti. Vienan Kemissä laivaterminaalissa kaikki sujuikin hienosti, kun he tiesivät miten pitää toimia, muuten olisimme olleet aika lailla ongelmissa, kun kukaan meistä ei hallitse venäjän kieltä.
Solovetskin luostarisaari on merkittävä historiallinen keskus, minkä monimuotoinen historia kertoo saaren hyvistä ja vähemmän mairittelevista asioista vankiloineen. Paluumatkalla kävimme Paanajärven kylässä, mistä Ljudmila oli varannut meille majoituspaikat. Paanajärvi on parhaiten säilyneitä karjalaiskyliä. Jos suunnittelet Vienan Karjalan matkaa, niin kannattaa ottaa yhteys Ljudmila Sirekiin puh.+78145442307. Esko Vieri
Asenne ratkaisee
Törmäsin Napsun Viipuri-keskusteluun ihan muuta asiaa googlettaessani enkä malttanut olla rekisteröitymättä ja vastaamatta. Monissa kommenteissa paistoi kirjoittajan asenne hyvin vahvasti läpi.
Kun matkustetaan Thaimaahan - hyväksytään että kulttuuri on erilaista kuin meillä. Kengät jätetään kiltisti ulos ja muistetaan hymyillä ja tervehtiä. Kunnioitetaan kuningasta koska se on maassa tapana.
Kun matkustetaan Venäjälle - ei muisteta ottaa selvää paikallisesta kulttuurista vaan oletetaan että kaikki toimii kuin länsimaissa. Toki vaikeetahan se on kulttuurin erityispiirteistä tietää kun ei niitä erityisen helposti missään julisteta. Kun olen muutaman kymmenen kertaa reissannut Venäjällä, alan huomata että Venäjällä nyt vain mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy.
Hymyilyyn ei ole totuttu. Tämä tulkitaan töykeydeksi. Neuvostoliiton aika opetti ihmisille että asiakaspalvelutehtävissä ei vain hymyillä. Vastaavasti Thaimaassa hymyillään "tekohymyä" joka ei läheskään aina ole vilpitöntä.
Monesti Suomalaiset saavat johonkin asiaan kieltävän vastauksen mutta kun on sitkeä ja vain uudelleen inttää ja kysyy niin saattaa käydä niin että vastaus onkin kohta kyllä.
Kerran mentiin johonkin ravintolaan ja ovimies näytti että on täyttä - vaikka pöytiä näytti olevan vapaana. Hätäinen olisi kääntynyt pois mutta me laskimme paljonko meitä oli ja kysyimme "eikö johonkin mahtuisi neljä henkilöä?". Edelleen vastaus oli EI. Seuraavaksi kysymään että vapautuisikohan miten pian pöytä neljälle hengelle ja kun ovimies kurkisti salin puolelle, seuraavaksi hän näytti meille että menkää sisään. Pöytiä oli vapaana useita eikä tuota ovimiehen käytöksen syytä saatu selvitettyä koskaan. Joskus vain heillä on esim. huonoja kokemuksia humalaisista Suomalais-seurueista ja saattoi olla että siinä rauhallisesti provosoitumatta kysellessämme hän totesi että emme kuuluneet öykkäri-sukuun ja päästi siksi sisälle.
Monet valittaa että on varastettu rahat ja passi. Jos varkaus on tapahtunut aseella tai ylivoimalla uhaten ja on todellakin törkeä ryöstö niin pahoittelen ja yritän ymmärtää. Mutta jos lompakko on viety takataskusta ja passi on ollut narikasta hävinneen takin povitaskussa niin ei voi kuin nauraa räkäisesti. Ulkomailla (ihan missä tahansa) matkailun perussääntöjä on että tyhjennetään ennen matkaa lompakosta kaikki turhat kortit ja asiapaperit. Seuraava sääntö on että ei kuljeteta mukana passia vaan jätetään se hotellin respaan säilöön ja pyydetään heiltä valokopio passista - jota kuljetetaan mukana. Illalla baariin lähtiessä otetaan käteistä sen verran kuin arvioidaan tarvittavan ja laitetaan rahat housun etutaskuihin. Kaikki ajokortit, loput rahat ja jopa luottokortit voi jättää hotellille säilöön.
Ruuhkissa kannattaa katsoa koko ajan minkälaista porukkaa pyörii ympärillä. Varaskin huomaa helposti valppaan turistin eikä edes yritä varastaa tältä mitään. Viipuri on aivan samanlainen kaupunki kuin Lontoo tai mikä tahansa muu kaupunki. Jopa Helsingissä liikkuu taskuvarkaita.
Ja kun matkustetaan niin kannattaa miettiä miksi matkustaa. Jos haluaa kaiken olevan kuin kotona - voi pysyä kotona. Jos haluaa kaiken sujuvan kuin rasvattu niin matkustaa luxus-lomakohteeseen ja varautuu maksamaan palveluista kunnolla niin saa kunnon palvelua. Mutta jos matkustaa Venäjälle niin kannattaa varautua että kyseessä on entinen Neuvostoliitto jossa on omat tavat ja kulttuuri. Sitä kulttuurishokkiahan moni lähtee Venäjältä hakemaan joten kannattaa liikkua avoimin mielin eikä käydä kiukuttelemaan kaikista pikku asioista. Jos ruoka on ala-arvoista jossain ravintolassa niin tietääpähän seuraavan kerran mennä johonkin toiseen ravintolaan. Asiasta voi käydä avautumaan henkilökunnalle mutta jos henkilökunnan kanssa ei ole sujuvaa yhteistä kieltä - on ihan turha kovaan ääneen yrittää sönköttää tankeroenglantia tarjoilijalle joka ei ymmärrä siitä puoliakaan.
paperitehtaan savu
hyvä kaupunki. baarissa hyvä kohtelu. myös keilahalli oli hyvä.
ei ikinä ongelmia vaikka olen ollut paljon segezhassa. vaimo on kotoisin segezhasta.
joten paikka tuli tutuksi. joka viikonloppu ja loma on vietetty segezhassa.
Viipuri, Suomen kaunein kaupunki
Saavuimme ränsistyneeseen hotelli Druzhbaan ja saimme huoneet henkilökunnan hitaudesta ja ynseydestä huolimatta. Hotellihuoneesta oli näkymä asemalle, jonka rautatietavaraliikenne olikin vilkas. Jalkapatikassa kiersimme lahukan ja kohta olimmekin taskuvarkaiden ja muiden rosvojen miehittämällä torilla Pyöreän Tornin juurella. Varkaat tekivät ahkerasti töitään turistien taskuilla myyntikojujen väleissä ja lompakot vaihtoivat vilkkaasti omistajaa. Paluumatkalla hotelliin rosvojoukko seurasi meitä "tappituntumalla" yrittäen myydä paitoja lähes väkisin. Yleisvaikutelma Viipurista jäi ahdistavaksi ja päätinkin, etten palaa kaupunkiin ennenkuin se on suomalaisten omistuksessa ja valtaajat on ajettu omille alueilleen.
Hyvin män!
Käkisalmi tuli nähtyä samoin Viipuri. Tiet omaa luokkaansa, mutta mielenkiintonen ja mukava reissu muuten. Hyvin pärjättiin elekielellä ja ilosella hymyllä! Rajalla vähän yskittiin mutta muut auttoi paperien täytössä, kiitos heille. Mennään varmasti toistekin!
Nähtävää useammaksi päiväksi
Kävimme Solovetskin saarella heinä-elokuun vaihteessa 2012. Olimme matkassa omalla autolla. Ylitimme rajan Kostamuksessa, ajoimme Vienan Kemiin, jossa yövyimme satama-alueen hotellissa. Auton jätimme vartioidulle P-alueelle hotellin pihaan.
Aamulla laivamatka Solovetskiin kesti noin 2 tuntia. Paikan päällä varasimme sikäläisestä matkailuinfosta retken Jänissaarelle (jatulitarhat). Laivamatka Jänissaareen kesti noin puoli tuntia. Samana päivänä tutustuimme myös luostariin.
Toisena päivänä tutustuimme saaren Gulag-historiaan sekä kasvitieteelliseen puutarhaan.
Osallistuimme venäjänkielisille retkille, suomen- ja englanninkieliset kannattaa varata etukäteen.
Yövyimme hotelli Pritsalissa noin 2 km päässä luostarista. Hotelli oli kuin suosuiston ryteikössä ja vaatimaton, mutta hotellin henkilökunta sympaattista ja palvelu erinomaista.
Luostarin läheisyyteen on avattu heinäkuussa 2012 upouusi hostelli, jonka tulot menevät luostarille. Kävimme katsomassa sitä: erittäin siisti. 5-7 hengen huoneet, kylppärit ja vessat käyvällä (siistit) ja ruokasalissa voi saada 3 ateriaa päivässä (jolloin vuorokausihinta n. 50 euroa).
Valkovalaita ei elokuun alussa enää näkynyt (kuuleman mukaan paras aika valasbongaukseen on juhannuksesta heinäkuun puoliväliin).
Luostarin lisäksi saarella voi viettää aikaa kahvilassa tai ravintoloissa, tekemällä kävelylenkkejä ja nautiskelemalla eväitä puistoissa.
Pääsaarella asuu noin 1000 asukasta, joten myös tavallista elämää on nähtävillä.
Suosittelen postin vieressä sijaitsevan leipäkioskin piiraita: luostarissa tehtyjä, erittäin edullisia ja herkullisia!
turismireissu
NO OLKOON EKA REISSUMME MILLANEN TAHANSA OLLUT NIIN TOISTA REISSUA OLLAAN JO SUUNNITTELEMASSA. VAALIMAALTA YLI JA SITTE ENNEN VIIPURIA SOTAPAIKKOJEN TSEKKUS=) VIIPURINLAHDEN TAISTELU. NO SITTE AJO VIIPURIN LÄPI JA SUUNTUS RANTAVÄYLÄLLE JOSAA UURAS,SOVETSKI,KOIVISTO,HUMALJOKI,VAMMELSUUNALUE,TERIJOKI,KUOPPALA,JA "PIETARIN PORTTI" BELOSTROOV. SIELTÄ KÄY SITTE YLÖSPÄIN NOUSEMINEN AINA RAUTUUN ASTI JOSTA SINNE METSÄPIRTILLE SITTE VALKEASAAREN LÄPI NII ETTÄ HEINJOKI OHITETAAN MYÖS SITTE PITÄS LÖYTYÄ TALI,PORTINHOIKKA,JA SE IHANTALANALUE. SIELT TULLAA TAKAS VIIPURIA KOHTI NII ETTÄ SAIMAANKANAVAN VARTTA NUIJAMAALLE . TOIVOTTAVASTI TUO REISSU ANTAA SITTE ENEMMÄN IRTI KU TOI TEHTY EKAROUND.
turismireissu
NO AJETTIIN TÄSTÄKIN PITÄJÄSTÄ LÄPI JA VAMMELJOEN REUNUSTALTA SATTUMALTA LÖYDETTIIN SOTA-AJAN RAKENTEITA.