Päiväni Konnogvardeyskiy Bulvarilla
13.08.2019 
Pietari on täynnä nähtävyyksiä joita ihaillessaan vikkeläjalkainenkin vierailija ehtii kuluttamaan päivän jos toisenkin. Talvipalatsista Fabergen museoon, Pietari on täynnä kohteita joita kelpaa ihailla päiväkausia.
Omanlaisensa ihme löytyy keskustan alueelta, vain kivenheiton päästä Nevan penkereeltä, ja se on Konnogvardeyskiy Bul'var, puistokatu jolla on pituutta vain hieman yli puoli kilometriä, mutta jonka ääreen mahtuu uskomaton määrä nähtävää ja koettavaa.
Tulin taksilla Iisakinkirkon ja Aleksanterin puiston kulmalle voidakseni käydä vilkaisemassa puiston suihkulähdettä, ja samalla kun ihailen suihkulähdettä ja puiston monimuotoisuutta, panen myös merkille ihmisten määrän avarassa puistossa. Selvästikin kaunis kevätsää on houkutellut paikalle muitakin matkailijoita.
Puistossa voisi viettää pidemmänkin tovin, istuskella penkillä eväitä syöden, mutta Bul’varin salat odottivat ja pian minun oli pakko jatkaa matkaa, jos aikoisin ehtiä näkemään kaiken mitä tuo pieni kadunpätkä pitää sisällään.
Bul’varille astuessani ensimmäisenä vasemmalla on Maneesin keskusnäyttelyhalli. Alunperin 1800-luvun alussa hevosrykmentin tarpeisiin rakennettu Maneesi on jo ulkoa tarpeeksi kaunis viedäkseen useamman minuutin aikaani. Sisäänkäynnin portaita reunustavat Castorin ja Polluxin patsaat, sisäänkäynnin korkeat pylväät, koko rakennus huokuu klassista Roomalaista tyyliä, ja on kaikin tavoin vaikuttava näky. Nykyisin tosin Maneesi on Pietarin suurin näyttelytila, ja toivon todellakin että ehtisin tutustua koko näyttelyyn, mutta päivälle asettamani aikataulu sallii minulle vain hieman vajaan tunnin pyrähdyksen jonka aikana ehdin näkemään lukuisia mieleenpainuvia modernin taiteen installaatioita.
Vähän matkaa Bul’varia eteenpäin ja toisella puolen katua silmiini osuu rakennus, jonka uusrenesanssinen rakennustyyli on niin kaukana Maneesin klassisesta ulkoasusta, että minun on vaikea uskoa niiden kuuluvan samalle kadulle. Kyseessä on prinssi Kochubeyn palatsi, joka rakennettiin vain muutama vuosikymmen Maneesin jälkeen, mutta jonka omistaja oli ilmiselvästi ihastunut siihen aikaan muotiin nousseeseen uusrenesanssiin.
Mutta jos olen rehellinen, juuri nyt minua houkuttelee aivan toinen rakennus ja se mitä sen syövereissä tarjoillaan. Sillä vain muutama askel lisää ja saavun Stroganoff Steak Housen edustalle. Ja tämän takia söin vain kevyen aamiaisen.
Stroganoff Steak House on rakennuksessa, joka aiemmin toimitti virkaa Maneesin hevosrykmentin parakkina, joten aivan pienestä ravintolasta ei ole kyse. Itse asiassa Stroganoff Steak House on ylivoimaisesti Pietarin suurin pihviravintola, ja yksi koko Euroopan suurimpia. Ja niin paljon kuin haluankin ihailla entisen parakin arkkitehtuuria, juuri nyt minun mielenkiintoni on vienyt ravintolan näkyjen sijaan sen tuoksut.
Saan helposti istumapaikan ravintolan salin puolelta, ja ruokaa odotellessa tajuan osuneeni paikalle kesken jonkinlaisen esityksen. Huolimatta pienestä kielimuurista minun ja tarjoilijan välillä, ymmärrän kuitenkin, että ravintolassa on joka sunnuntai Venäjän kansanmusiikkia ja -tanssia esittelevä show.
Myönnän auliisti, että harvoin olen tuntenut itseni niin turistiksi kuin syödessäni perinteistä venäläistä muonaa samalla kun vain muutaman metrin päässä tanssitaan kansantansseja ja musiikin päälle huonoa englantia puhuva MC kertoo tanssin kulttuurihistoriallista merkitystä.
Lievänä kuriositeettina pihviravintolasta täytyy myös mainita, että perinteisen ja modernin venäläisen ruuan lisäksi ravintola tarjoaa melko laajan valikoiman amerikkalaisia liharuokia.
Saatuani lopultakin kookkaan annoksen syötyä, ja sulateltuani sitä tovin musiikkia kuunnellessa, on aika jatkaa matkaa.
Matkani seuraava etappi on osittain syynä siihen, miksi päätin tankata mahdollisimman paljon proteiinia ja hiilareita ennen paikalle saapumista. Venäjän Vodka Museo. Ja kyllä, tämä todellakin on museo. Museon näyttely pitää sisällään paljonkin historiallisia otteita vodkan pitkästä historiasta aina 1300-luvulta asti, joista englantia puhuvat oppaat kertovat laajasti ja yksityiskohtaisesti. Vajaan puolen tunnin mittaisen kierroksen kruunaa, luonnollisesti, pieni valikoima erilaisia vodkia ja perinteisiä naposteltavia niiden kera.
Vodkamaistelun jälkeen olenkin valmis siirtymään naapuriin, joka on Russian Vodka Room No.1. Ravintola joka tarjoilee perinteisiä venäläisiä ruokia eri aikakausilta, ja tottakai palanpainikkeeksi voi valita mieleisensä juoman poikkeuksellisen laajasta valikoimasta.
Maistellessani erittäin suolaista pikkupurtavaa jonka nimen ehdin jo unohtamaan, kiinnitän huomiota ravintolan kauniiseen arkkitehtuuriin. Kattoa kannattelevat matalat kaaret, isot ikkunat päästävät sisään runsaasti valoa, salin sivuilta löytyy kookkaita looseja johon mahtuu koko perhe, ja pienemmille seurueille saa pienen pöydän siroine tuoleineen. Koko ravintola on kuin aikamatka sadan vuoden takaiseen Venäjään.
Keväinen ilta on jo pitkällä kun lähestyn Bul’varin häntäpäätä, ja viimeistä uljasta arkkitehtuurista urotekoa. Nikolayevsky palatsi, alunperin Tsaari Nikolai I:n lapsille rakennettu kolmikerroksinen, valtavan kokoinen palatsi on kaunis, majesteettinen, ja kruunaa tämän lyhyen kadun joka on kuitenkin vienyt melkein koko päiväni.
Jos voisin yhden lisävinkin antaa matkaajille, niin suosittelen jättämään Vodka Museon ja Russian Vodka Room No.1:n päivän viimeisiksi kohteiksi. Ja ehkä varaamaan taksin valmiiksi kun astut ulos Pietarin lempeään kevätiltaan.
Blogikirjoitus Pietarin matkasta
Kokemuksia Pietarin matkalta Blogin muodossa. Aikaisemmissa päivityksissä juttua myös viisumin hakemisesta.
susipari.home.blog/2019/04/2...n-paiva-1/
susipari.home.blog/2019/04/2...n-paiva-2/
susipari.home.blog/2019/05/0...n-paiva-3/
Liesiuuni
Kävin 2015 kesäkuun alussa tekemässä kaverini tuttavalle liesiuunin. Kyläläiset olivat kiinnostuneita, kun kuulivat että suomalainen muurari tulee. Kävivät katsomassa uunia, kysyttyään ensin luvan. Ihmiset erittäin ystävällisiä. Kaupossa on tavaraa ja ruokaa runsaasti tarjolla. Matka oli minulle ensimmäinen ja olen tyytyväinen että tuli mentyä. Matkalla pysähdyimme Kis Kis kukuloille katsomaan muistomerkkiä. Kukkulat ovat tunnettuja "Eldanka järven
jää" laulusta, jonne myös pysähtyi saksalaisten eteneminen.
Nykytaiteen museo Erarta
Jos moderni taide kiinnostaa, Erarta ei petä. Vaikuttava, inspiroiva, multimediaan kallellaan. Pohjakerroksessa hyvä kahvila/ravintola. Tripsteristä voi lukea laajemman jutun Erartasta : www.tripsteri.fi/pietari/pie...ot/erarta/
Eremitaasi - maailman hienoin taidemuseo
Eremitaasille ei ole maailmassa vertaista: missä muualla voi katsella da Vincin, Michelangelon ja Picasson töitä niin käsittämättömässä palatsimiljöössä? Eremitaasissa riittää koluttavaa vuosiksi, mutta ensimmäistä tai tai toista visiittiä suunnitellessa tästä ilmaisesta ja selkeästä suomenkielisestä step-by-step (tai sali salilta) oppaasta voi olla paljon iloa:
sotakohteet Karjalassa
Jos meille Suomalaisille kohteet ovat kiinnostavia paikkoja niin miksi Toveri ei arvosta kohteita yhtään en ymmärrä heidän maailman katsomistapaansa mutta sen huomadisimme että Finski on heille yhä punainen vaate. No ovathan he täällä Suomessa mrillekin yhtä samanlaisia punavaatteita hermot kiristyy jos kanssa käymiseen jotuu.
Strelka eli Volgan ja Kotorosl -jokien yhtymäkohta
Kapeahko Kotorosl -joki kiemurtelee kaupungin poikki ja ohitse muinaisen, Unescon suojeleman linnoituksen, mutta laskee suureen Volgaan kaupungin keskustassa. Yhtymäkohdassa on puisto muistomerkkeineen ja rantakadut, jonne kannattaa mennä tuulettumaan kävellen.
Hyvin män!
Käkisalmi tuli nähtyä samoin Viipuri. Tiet omaa luokkaansa, mutta mielenkiintonen ja mukava reissu muuten. Hyvin pärjättiin elekielellä ja ilosella hymyllä! Rajalla vähän yskittiin mutta muut auttoi paperien täytössä, kiitos heille. Mennään varmasti toistekin!
Nähtävää useammaksi päiväksi
Kävimme Solovetskin saarella heinä-elokuun vaihteessa 2012. Olimme matkassa omalla autolla. Ylitimme rajan Kostamuksessa, ajoimme Vienan Kemiin, jossa yövyimme satama-alueen hotellissa. Auton jätimme vartioidulle P-alueelle hotellin pihaan.
Aamulla laivamatka Solovetskiin kesti noin 2 tuntia. Paikan päällä varasimme sikäläisestä matkailuinfosta retken Jänissaarelle (jatulitarhat). Laivamatka Jänissaareen kesti noin puoli tuntia. Samana päivänä tutustuimme myös luostariin.
Toisena päivänä tutustuimme saaren Gulag-historiaan sekä kasvitieteelliseen puutarhaan.
Osallistuimme venäjänkielisille retkille, suomen- ja englanninkieliset kannattaa varata etukäteen.
Yövyimme hotelli Pritsalissa noin 2 km päässä luostarista. Hotelli oli kuin suosuiston ryteikössä ja vaatimaton, mutta hotellin henkilökunta sympaattista ja palvelu erinomaista.
Luostarin läheisyyteen on avattu heinäkuussa 2012 upouusi hostelli, jonka tulot menevät luostarille. Kävimme katsomassa sitä: erittäin siisti. 5-7 hengen huoneet, kylppärit ja vessat käyvällä (siistit) ja ruokasalissa voi saada 3 ateriaa päivässä (jolloin vuorokausihinta n. 50 euroa).
Valkovalaita ei elokuun alussa enää näkynyt (kuuleman mukaan paras aika valasbongaukseen on juhannuksesta heinäkuun puoliväliin).
Luostarin lisäksi saarella voi viettää aikaa kahvilassa tai ravintoloissa, tekemällä kävelylenkkejä ja nautiskelemalla eväitä puistoissa.
Pääsaarella asuu noin 1000 asukasta, joten myös tavallista elämää on nähtävillä.
Suosittelen postin vieressä sijaitsevan leipäkioskin piiraita: luostarissa tehtyjä, erittäin edullisia ja herkullisia!
Hotellihuoneemme parvekkeelta
Kembrical -motellin nimi -Vienan-Kemissä. Satamaaluella ja on hyvä paikka ja rauhallinen.
Kaikki muutkin alueet ovat hyviä,Vienan Karjalassakin.Suomea hyvin puhuvia on myös,siellä.
Keski ja Laatokan-Karjala-Kannaksen seutu ovat,mielenkiintoisia kohteita.Vaikka olisi -laatokan kierroskin,kiinnostaisi.
Matka-Jortikka T.mi.
Linja-autot: 1+16 ja 1+30 henk.Turistibussit-kaikenlaisiin-tilausajoihin-Tilausmatkoja.
Ilmastoidut bussit.
Ari Jortikka/ [email protected]
Solovetskin lumo 9.7 - 11.07.2011
Minua houkutti saariston rikas historia ja ihmeellinen pohjoinen luonto. Solovetskin saaret antoivat sisältörikkaan vaikutelman. Esi-isiemme rakennustaito ja taiteellinen silmä ihmetytti ja lumosi. Oli osattu luoda monumenttaaliset, karulla kauneudellaan lumoavat ja kiehtovat temppelit sekä rakennukset kylmälle merelle piiloutuneille saarille. Solovetskilla vietin kolme päivää ja pari yötä.
Majoituksen taso on kirjavaa, niin kuin pitääkin olla, jokaiselle kukkarolle ja mielelle sopivaa. On jopa kolmen täden hotellia, motellia, mökkikylää jne. Asia, joka mielestäni on syytä tiedostaa jo matkaa varatessa Venäjälle.
Se mitä vastaan tulee, niin positiivisesti ne on otettava :) - loppupeleissä. Kaikkea ei kuitenkaan pidä eikä tarvitse hyväksyä Venäjälläkään. Solovetski elää kesällä turismista. Pääsääntöisesti palvelu ja ruoka oli hyvää.
Suosittelen retkeilymaja tyyppisen hotellin sijaan kunnon hotellia. Asuimme kahden huoneen ja neljän henkilön solussa. Käytössämme yksi vessa kera suihkun ja lämminvesiboilerin. Jos ei pelkää kylmää vettä, niin ok. majoitusmuoto.
Matkasimme Belomorskista, jossa yövyimme, bussilla Vienan Kemiin, sieltä laivalla Solovetskille. Seuraavan reissun ehkä teen Pietarin kautta. Allegrolla Pietariin, sieltä junalla Vienan Kemiin, eikä juurikaan nosta matkan hintaa. Suosittelen näkemään Solovetskin, joten saarella kannattaa vierailla useampia päiviä.
Matka oli huikea, matkana matka vailla vertaa.
Solovetskin luostari ja Linna on saaren keskusrakennus. Kremlin seinät ovat noin 1500-luvulla munkkien rakentamia jättimäsistä vierinkivistä. Sisällä, Kremlin suojassa, sijaitsevat talousrakenteet, kirkot ja tuomiokirkot ja luostarin myymälät. Luostaria kunostetaan yhä. Vaikuttava kokonaisuus ja valokuvaajalle ehtymätön paratiisi aamu- ja ilta-auringon valossa nähtynä myös mereltä käsin.
Sekirnaja vuori sijaitsee Solovetskin luoteisosassa ja se on saaren korkein piste. Siellä sijaitsee 1800-luvulla munkkien rakentama kirkko. Se on epätavallinen kirkko jossa ristin alle on asennettu majakan linssit.
Gulagin aikana tässä kirkossa oli yksi ankarimmista karssereista kidutuksineen. Myöhemmin vuoren juurille pystytettiin Sielumessun pidon risti siellä kaatuneiden ihmisten muistoksi. Uskomuksen mukaan Aatamin haudan päälle.
Laskin Sekirnajan vuorelle lähes pystysuoraan nousevat raput, niitä oli 246. Tarinan mukaan kidutettuja vankeja syöstiin alas juuri tuota vuorenrinnettä. Energia saarella oli hyvä vain historia muistuttaa hirveyksistä. Maisemat olivat mahtavat ja historia mielenkiintoinen. Matkasimme bussilla vuorelle 1500 - luvulla rakennettua tietä (oli oma kokemuksensa sekin).
Meillä oli mukana tulkki ja paikallisopas, kuten kaikilla retkillämme Solovetskin saarella.
Kesällä Solovetskin saarten länsirannikolle, Beluganniemelle kokoontuu kymmeniä maitovalaita, joita kävimme katsomassa ja kuvaamassa. Ensin veneellä ja seuraavana päivänä matkasimme bussilla noin 8 km ja lopun matkaa patikoimme pitkospuita pitkin (noin 6 km) Beluganniemenkärkeen. Patikkamatkalla näimme kotkanpesän ja kotkan sekä luonnon monimuotoisuuden. Kesällä metsässä on hyttysiä, joten hyttyssuojaus on paikallaan, kunnon kengät jalkaan sekä on hyvä varata tarpeeksi juomavettä mukaan, joka tosin painaa, mutta noin + 25 asteen helteessä tarvittiin juotavaa. Meitä suosi hellesäät.
Näimme runsaasti maitovalaita ja saimme hienoja kuvia. Kiikarit myös kannattaa ottaa mukaan. Molempia retkiä voin suositella niiden erilaisuuden vuoksi.
Isolla Jänissaarella oli monta nähtävyyttä. Vanhat labyrintit, joiden arvoituksellista syntyperää ja tarkoitusta arkeologit ovat tutkineet tähän asti herättivät kiinnostusta. Labyrintteja on 13 niiden koko ja piirrokset ovat erilaisia. Saarella sijaitsee Andrei Pervozvannyjn kirkko ja Vierinkivisatama. Jänissaarten kasvillisuus on tundraa, jossa kasvaa kääpiökoivuja. Kaunista katseltavaa oli. Matka Kremlistä Isolle Jänissaarelle on 9 kilometria ja taittui veneellä. Tuolla matkalla Vienan meri - Valkea Meri näytti valkeuden. Meri tosiaan oli tyyni ja valkea.
Solovetskin kylässä on kylän keskusta, josta löytyy kahviloita, ravintoloita, posti, kauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Pölkupyöriä voi myös vuokrata. On mahdollisuus lukuisiin retkiin mm. melontaretki.
Saarelta löytyy lentokenttä, jonne ainakin sään salliessa lennetään Arkangelistä ja Moskovasta. Ymmärtääkseni veneliikennettä ei ole talvella. Talvinen Solovetski houkuttaa, koska paljon tuli nähtyä paljon jäi näkemättä.
Arkangelistä on myös mahdollsuus saapua helikopterilla saarelle, jonka olen kuullut olevan elämys.
Lukemiseksi suosittelen, Aleksandr Sozenitsyn kirjoja (v. 1970 palkittu venäläinen Nobel kirjailija) on kirjoittanut Solovetskin vankilasaaresta.
Anne Applebaumilta löytyy "Gulaga History".
Luostarisaarella käynti
Teimme Sortavalasta retken Valamon luostariin 1996, siemenen pyhityspäivänä. Jokainen saa itse selvittää milloin kyseinen päivä on kalenterissa. Vesimatka tapahtui Sukhorovin nopealla alumiini veneellä, joka vaikutti olleen Neuvostoliiton armeijan peruja. Vene oli vuokrattu yksinomaan päiväksi pikkuryhmämme käytöön.
Pyhän Nikolaoksen skiitta ottaa "mereltä" tulijat vastaan ja sinne ainakin ennen on jätetty "pyhäähenkeä" täynnä olevat turistit selviämään. Itse luostari sijaitsee pääsaarella pitkän vuonon päässä.
Tapasimme siellä 90 vuotta vanhan Annan, joka puhui Suomea. Hän oli asunut ikänsä saarella, Neuvostoajankin. Hän oli sairaanhoitaja, siis hoiti sotilaasta munkkiin kaikki. Kaipasi kovin kahvia kun sitä ei kuulemma silloin sieltä saanut. Eipä meilläkään ollut kahvipakettia silloin mukana. Nyt Anna on 105 vuotta, mikäli on joukossa mukana enää!
Kuvat puhukoot puolestaan: www.valamoseura.fi/albumi.htm
kaupassakäynti
Kävimme Lietmajärvellä8.6.2011 matkalla Vienan Kemiin.Oli lämmin ilma +26,aurinkopaistoi.Kylässä muutama kauppa.Aapon kanssa ostimme pullaa,joka oli tosihyvää nam nam,yritin syödä säästeliäästi,kun oli hyvää.Sekatavarakaupassa vain yksi valo,tyttö haki varastosta otsalampun avulla tavaroita.Ostin rouvalle riisiposliinista valmistetun koristeastian-hinta edullinen ja astia oli kaunis.matkamme jatkui Tiiksinkautta Rukajärven muistomerkkien kautta Petroskoi-murmask tielle. Tie välillä tietyön alla,osin hyväkuntoinen ja osin päällyste rikkonainen . ikk
Käynti luostarisaarella
9.6.-11 kävimme Solovetskissa,lämpötila n.+27. meri aivantyyni.Matka Kemistä luostarille 60km,matka-aika 2tuntia 15 min.Tutustuimme oppaan johdolla luostariin. Luostarikierros n.2,5 tuntia-aika meni nopeasti,oli mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää.Luostarissa portaita kuljettavana aikapaljon.Alueelta löytyy muutama kauppa , pari kahvi -ja ruokapaikkaa.Hintataso ok. vessat -osa tehty "erirotuisille",varsinkin naisten.Saaressa myös hotelleja.Seuraavalla kerralla voisin yöpyä saarella ja tutustua enemmänkin saarennähtävyyksiin. Mielenkiintoinen kohde. ikk