paratiisi
Vieras 
27.11.2009 
mökki ihan hyvä mutta jos haluaa lämmittää saunan tai takan niin puut ovat märkiä ja liian isoja.johtajalla saha vieressä eivätkä osaa tehdä polttopuita.pitääkää mökkien ovet lukossa aina kun olette nukkumasa tai saunassa.liikkuu varsinkin yöllä oveen koputtelijoita .ei kannata aukaista ovea.ovat narkomaanihuoria ja ne varastavat.
Arvosana hotellille:Varokaa huijareita !
Olimme viikonloppuna matkalla Viipurissa. Kävimme myös ostoksilla ja vaikka olemme paljon reissanneet, pääsi yksi myyjä meitä kauppahallissa huijaamaan. Oma vika tietysti, eikä rahallisesti paljon, mutta periaate.........
Oli kyllä rohkea ja menin asiasta huomauttamaan ja sainkin sitten kunnon haukut. No pääsimme asiasta sentään sopimukseen ja sain "vahingonkorvausta ". Kysymys oli vain muovihelmistä,mutta kuitenkin...... Heidän mielipiteensä on että saa huijata sen kun ehtii, asiakkaan pitää olla tarkkana. Yleensä olenkin , mutta olin silloin niin väsynyt, etten ollut skarppina, vaan ns. helppo saalis.
Yökävelyllä Pietarissa osaamatta kieltä
Jo useampi vuosi sitten tapahtunut tilanne:
Olin kuoron mukana pysähtynyt Pietariin ja majoittunut hotelliin. Jossain vaiheessa meidän ryhmämme opas ajelutti meitä metrossa ja kertoi sitten lähtevänsä pois ja pyysi kirjoittamaan hotellin lähellä olevan aseman nimen lapulle, jotta osaisimme takaisin mikäli päättäisimme reissata metrossa omin päin.
En kuitenkaan tehnyt näin koska muitakin kuorolaisia jäi metroon. Aikamme ajeltuamme menimme maan pinnalle ja silloin muut päättivät lähteä taksilla hotellille. Ja kävi kuin kävikin, että taksiin ei mahtunut kuin nuo toiset kuorolaiset minun jäädessä yksin yöhön ilman tietoa metroasemasta tai kuinka ääntää hotellin nimi taksikuskille oikein, jotta pääsisin minäkin takaisin, sillä kyllä minulla valuuttaa oli riittävästi mukana.
Tein monen mielestä hullunrohkean liikeen ja päätin kävellä hotellille ainoana kompassinani pääkopassani oleva suunnistin. Olen nimittäin jo pienestä pitäen selvinnyt hankalissakin tilanteissa luottamalla intuitioon siitä mihin suuntaan pitää mennä. Olin kyllä hotellin edessä katsellut maamerkkejä, joten aikani (uskoakseni noin tunnin) kuljettuani kun näin yhden näistä merkeistä ja sitä kohti kuljettuani havaitsin toisen maamerkin oikeassa suunnassa, niin pälyilin ympärilleni ja havaitsin olevani lähes hotellini edessä.
Mitä tästä opin: on järkevää luottaa oppaan sanoihin, maamerkkien havainnointi on monesti avuksi, eikä pidä olla hullunrohkea, vaikka tällä kertaa selvisinkin ehjin nahoin ilman että minua ryöstettiin. Toisaalta samalla vahvistui myös luottamukseni pääkopan kompassiin - siitä on ollut hyötyä myöhemminkin, mm. Kapkaupungissa.
partala
Kun olen vanha.... En haluaisi olla partalan vanhainkodissa. 15.11.2009 kävin partalassa. 160 vanhusta odotaa kuolemaa. tv. seppo
Kalankasvatusta Kiviniemessä entisen Sakkolan pitäjän alueella
Osallistuin elokuun puolivälissä (v. 2009) Venäjälle suuntautuneelle sotahistoriamatkalle.
Sain matkan yhteydessä omakohtaisesti tutustua venäläiseen kalankasvattajaan, joka ruokkii kasvattamansa kalat suomalaisella kalanrehulla.
Yövyimme matkalla kaksi yötä Sakkolan Kiviniemessä Losevo-hotellissa. Losevosta on parinsadan metrin kävelymatka Kiviniemi-cityyn ja siellä on mm. melko vilkasta torielämää.
Torin laidalla sijaitsee "Igorin" kala-allas sekä savustettua kalaa myyvä myymälä. Emme selvittäneet kalakauppiaan nimeä ja sen vuoksi kutsunkin häntä nyt Igoriksi.
Sain koko matkan ajaksi huonetoverikseni hyvin venäjää puhuvan suomalaisen kaverin, joten yhdessä kulkiessamme minäkin pääsin asioihin hyvin perille. Kiitoksia vaan Lahden suuntaan!
Igor on hieman yli nelikymppinen tarmokas liikemies. Hän on eläkkeellä oleva lentäjä. Se jäi selvittämättä, että onko hän jäänyt eläkkeelle liikennelentäjän toimesta vai onko hän ollut aikoinaan puna-armeijan palveluksessa vaikkapa hävittäjälentäjänä. Igor´n ulkoiset mitat täyttävät hävittäjälentäjän vaatimukset eli mittaa ei ole liian paljon - toki kiloja on nyt kertynyt enemmän kuin hävittäjälentäjälle sallitaan.
Igor saa eläkettä n. 100 euroa kuukaudessa eli 4.600 ruplaa/kk. Hän kertoi sen menevän vuokranmaksuun, joten lisätienestiä on ollut pakko keksiä.
Igor on kalankasvattaja lähellä Kiviniemeä - tarkka kasvatuspaikka jäi selvittämättä.
Hän on rakentanut Kiviniemen torille n. 30 neliömetrin suuruisen betonisen vesialtaan, jonne hän noutaa tarvittavan määrän eläviä kaloja kasvatusaltaistaan. Vesialtaassa uppopumppu pitää veden jatkuvassa liikkeessä, joten happipitoisessa vedessä kalat pysyvät virkeinä ja ovat taatusti tuoreita silloin, kun asiakas haluaa ostaa tietyn kalan.
Altaan vieressä Igor´lla on myymälä, jossa kaloja savustetaan ja myydään siten jatkojalostettuina asiakkaille. Savustus- ja myyntihommissa hääri kolme nättiä naishenkilöä.
Elävien ja savustettujen kalojen lisäksi Igor´n myynnissä oli eläviä rapuja. Ravut mönkivät styrox-laatikoissa. Ravut maksoivat 40 ruplaa kappaleelta eli hieman alle euron per kappale. Ravut olivat pääasiassa jokirapuja, sillä joukossa oli ainoastaan muutama täplärapu. Suomalaiset asiantuntijat ovat pitäneet rapujen hintaa edullisina ja todenneet, että ihme, kun venäläiset eivät myy niitä Suomeen. Tuonti Suomeen olisi lainsäädännöllisesti mahdollista, jos suomalainen tuoja lupaisi, ettei myy niitä elävänä.
Ystävämme Igor´n kalankasvatus perustuu luonnollisesti ostorehujen käyttämiseen. Oli mukava todeta, että käytössä olivat Suomessa ainoan kalanrehuja valmistavan rehutehtaan rehut.
Igor oli hyvin tyytyväinen suomalaisten kalanrehujen laatuun ja kasvatustuloksiin. Ainoa asia, josta hän oli huolissaan, oli rehujen venäläisittäin korkea hinta. Igor ei siis asiakkaana poikennut muiden maiden kalanrehuasiakkaista!
Kiviniemen torilla huomasin suomalaisille tyhjille kalanrehusäkeillä aivan uuden käyttötarkoituksen - Igor käytti niitä tarjolla olevien savustettujen kalojen hellesuojana. Tähän saakka käyttötarkoitukseksi on todettu mm. pienkasvihuoneiden kattomateriaalina toimiminen.
Oli mukava tavata suomalaisiin vientituotteisiin tyytyväinen loppukäyttäjä - venäläinen kalankasvattaja. Toivottelimme Igor´lle menestystä kalojen kasvatuksessa, savustamisessa sekä ennen kaikkea myynnissä!
-Esko Erkkilä-
Haaveita
Olis tarkoitus käydä partalassa marraskuun aikana... Yritän otaa valokuvia ja laitaa ne tänne.. Luulis olevan muutakin kuvatavaa kuin kuseksivat miehet?
Viipurin kauppahalli
Halli suljetaan arkisin klo 18.00. Ostosvalikoima yllätti ennakkoluuloisen matkaajan. Kristallikruunuista villasukkiin ja elintarvikkeisiin. Tavaratalo "torihallimiljöössä". Myyjät olivat ystävällisiä , eivät liian tyrkyttäviä. Sai katsella rauhassa valikoimia, tinkiminenkin onnistui.
Nevan rannat ja Pietarin palatsit
Loistoa ja mahtavuutta ! Historiaa ja nykypäivää ! Taideaarteita ja arkkitehtuuria ! Jos haluat nähdä tämän, matkusta Pietariin ! Liikenne yli 5 miljoonan asukkaan kaupungissa on kaoottista ja vaatii aikaa. Viikonloppu ei ehkä riitä, jos haluaa nähdä kaiken...
varkaudet
Pikkubussilla Pietariin ja tunti Venäjän puolella ( n. 100 km) , huoltoasemapysähdys vettä, pikkusuolaista ja bensaa varten; bussin tavaratila yritettiin tyhjentää tällä lyhyellä seisokilla. Onneksi kuljettaja oli rutinoitunut Venäjän matkaaja. Matkatavaramme pääsivät hotelliin asti. ElI tarkkaavaisuutta alkumetreiltä asti ! Samoin varovaisuutta kaupungilla kulkemiseen ilta- ja yöaikaan !
Siisti ja turvallinen hotelli
Hotellin henkilökunta on englanninkielentaitoista, mikä on iso plussa. Turvallinen ja siisti hotelli, jossa huoneet ovat eri kokoisia ja näköisiä ( todennäköisesti entinen asuintalo) , mutta moderneja ja asiallisia. Aamiaishuone sijaitsee kattokerroksessa ja on melko pieni , tarjoilu ei päätä huimaa mutta vatsansa saa täyteen. Henkilökunta saa ison plussan ! Huoneeni sijaitsi kadulle päin ja 5 krs:een kuului liikenteen äänet ympäri vuorokauden. Herkkäunisille en suosittelisi ( ilman korvatulppia) , koska Pietari ei nuku koskaan.
Tien toisella puolella hyvä ruokaravintola ja kauppoja. Ruokakauppa auki 24 h .
Arvosana hotellille:Svetogorskin korkeatasoiset palvelut
Minä olen Svetogorskin peruskävijä. Aloitin Svetogorskin työmatkani jo vuonna 1978. Ja siitä lähtien olen tasaisen aktiivisesti vieraillut "Svetossa". Svetogorskin sellutehdas, Svetogorskin kaupunki ja kaikki Karjalan kaupungit ja kylät ovat tulleet varsin tutuiksi.
Isänikin on kotoisin Karjalassa olevan Kaukolan pitäjän Kaukolan kylästä. Pikku kylä noin 20 km Laatokan rannasta Finlandian suuntaan.
Mutta itse Svetogorsk. Sveton hotelli on kohtalaisen tasokas. Etenkin, jos pääset asumaan business-kerrokseen eli hotellin ylimpään eli viidenteen kerrokseen. Tosin sinne pääseminen edellyttää yleensä sellu- ja paperitehtaalta saatua "lupaa" tai varausta. Muussa tapauksessa Sinut majoitetaan hotellin neljänteen tai kolmanteen kerrokseen.
Vapaa-ajaksi ei ole liiemmälti vaihtoehtoja. Hieman Baltika 7 kaljan kostuttaessa kitalakea, voi herkutella kafeterian hieman yksipuolisen menun herkuilla. Mutta hyvin pysyy hengissä. Kesäaika on kohtuullisen mukavaa, mutta talvella saa käyttää mielikuvitustaan, jotta aika kuluu iltaisin Svetogorskissa.
Arvosana hotellille:lämpimät mökit
Mökit ihanan lämpimiä,kahvinkeittimet mökeissä+tv,sauna,suihku,wc.
Olen ollut oikein tyytyväinen viettämiini öihin siellä rauhallisissa mökeissä.
Suosittelen!
Arvosana hotellille:rauhallinen.ilmeikas
olosuhteet kunnossa sijainti hyva lammitys toimi myos puilla tilava mokki
Arvosana hotellille:sopiva, lämmin, runsas aamiainen
Olisin yöpynyt uudelleen, muttei tullut tilaisuutta. 2008 keväällä näin purun jäljiltä sen rauniot. TJ
Arvosana hotellille:Sieltä löyty
Hyvä hotelli,lämmin oli. Autoparkki luotettava.
Arvosana hotellille: