Vieras 
27.04.2020 
Päiväni Konnogvardeyskiy Bulvarilla
Pietari on täynnä nähtävyyksiä joita ihaillessaan vikkeläjalkainenkin vierailija ehtii kuluttamaan päivän jos toisenkin. Talvipalatsista Fabergen museoon, Pietari on täynnä kohteita joita kelpaa ihailla päiväkausia.
Omanlaisensa ihme löytyy keskustan alueelta, vain kivenheiton päästä Nevan penkereeltä, ja se on Konnogvardeyskiy Bul'var, puistokatu jolla on pituutta vain hieman yli puoli kilometriä, mutta jonka ääreen mahtuu uskomaton määrä nähtävää ja koettavaa.
Tulin taksilla Iisakinkirkon ja Aleksanterin puiston kulmalle voidakseni käydä vilkaisemassa puiston suihkulähdettä, ja samalla kun ihailen suihkulähdettä ja puiston monimuotoisuutta, panen myös merkille ihmisten määrän avarassa puistossa. Selvästikin kaunis kevätsää on houkutellut paikalle muitakin matkailijoita.
Puistossa voisi viettää pidemmänkin tovin, istuskella penkillä eväitä syöden, mutta Bul’varin salat odottivat ja pian minun oli pakko jatkaa matkaa, jos aikoisin ehtiä näkemään kaiken mitä tuo pieni kadunpätkä pitää sisällään.
Bul’varille astuessani ensimmäisenä vasemmalla on Maneesin keskusnäyttelyhalli. Alunperin 1800-luvun alussa hevosrykmentin tarpeisiin rakennettu Maneesi on jo ulkoa tarpeeksi kaunis viedäkseen useamman minuutin aikaani. Sisäänkäynnin portaita reunustavat Castorin ja Polluxin patsaat, sisäänkäynnin korkeat pylväät, koko rakennus huokuu klassista Roomalaista tyyliä, ja on kaikin tavoin vaikuttava näky. Nykyisin tosin Maneesi on Pietarin suurin näyttelytila, ja toivon todellakin että ehtisin tutustua koko näyttelyyn, mutta päivälle asettamani aikataulu sallii minulle vain hieman vajaan tunnin pyrähdyksen jonka aikana ehdin näkemään lukuisia mieleenpainuvia modernin taiteen installaatioita.
Vähän matkaa Bul’varia eteenpäin ja toisella puolen katua silmiini osuu rakennus, jonka uusrenesanssinen rakennustyyli on niin kaukana Maneesin klassisesta ulkoasusta, että minun on vaikea uskoa niiden kuuluvan samalle kadulle. Kyseessä on prinssi Kochubeyn palatsi, joka rakennettiin vain muutama vuosikymmen Maneesin jälkeen, mutta jonka omistaja oli ilmiselvästi ihastunut siihen aikaan muotiin nousseeseen uusrenesanssiin.
Mutta jos olen rehellinen, juuri nyt minua houkuttelee aivan toinen rakennus ja se mitä sen syövereissä tarjoillaan. Sillä vain muutama askel lisää ja saavun Stroganoff Steak Housen edustalle. Ja tämän takia söin vain kevyen aamiaisen.
Stroganoff Steak House on rakennuksessa, joka aiemmin toimitti virkaa Maneesin hevosrykmentin parakkina, joten aivan pienestä ravintolasta ei ole kyse. Itse asiassa Stroganoff Steak House on ylivoimaisesti Pietarin suurin pihviravintola, ja yksi koko Euroopan suurimpia. Ja niin paljon kuin haluankin ihailla entisen parakin arkkitehtuuria, juuri nyt minun mielenkiintoni on vienyt ravintolan näkyjen sijaan sen tuoksut.
Saan helposti istumapaikan ravintolan salin puolelta, ja ruokaa odotellessa tajuan osuneeni paikalle kesken jonkinlaisen esityksen. Huolimatta pienestä kielimuurista minun ja tarjoilijan välillä, ymmärrän kuitenkin, että ravintolassa on joka sunnuntai Venäjän kansanmusiikkia ja -tanssia esittelevä show.
Myönnän auliisti, että harvoin olen tuntenut itseni niin turistiksi kuin syödessäni perinteistä venäläistä muonaa samalla kun vain muutaman metrin päässä tanssitaan kansantansseja ja musiikin päälle huonoa englantia puhuva MC kertoo tanssin kulttuurihistoriallista merkitystä.
Lievänä kuriositeettina pihviravintolasta täytyy myös mainita, että perinteisen ja modernin venäläisen ruuan lisäksi ravintola tarjoaa melko laajan valikoiman amerikkalaisia liharuokia.
Saatuani lopultakin kookkaan annoksen syötyä, ja sulateltuani sitä tovin musiikkia kuunnellessa, on aika jatkaa matkaa.
Matkani seuraava etappi on osittain syynä siihen, miksi päätin tankata mahdollisimman paljon proteiinia ja hiilareita ennen paikalle saapumista. Venäjän Vodka Museo. Ja kyllä, tämä todellakin on museo. Museon näyttely pitää sisällään paljonkin historiallisia otteita vodkan pitkästä historiasta aina 1300-luvulta asti, joista englantia puhuvat oppaat kertovat laajasti ja yksityiskohtaisesti. Vajaan puolen tunnin mittaisen kierroksen kruunaa, luonnollisesti, pieni valikoima erilaisia vodkia ja perinteisiä naposteltavia niiden kera.
Vodkamaistelun jälkeen olenkin valmis siirtymään naapuriin, joka on Russian Vodka Room No.1. Ravintola joka tarjoilee perinteisiä venäläisiä ruokia eri aikakausilta, ja tottakai palanpainikkeeksi voi valita mieleisensä juoman poikkeuksellisen laajasta valikoimasta.
Maistellessani erittäin suolaista pikkupurtavaa jonka nimen ehdin jo unohtamaan, kiinnitän huomiota ravintolan kauniiseen arkkitehtuuriin. Kattoa kannattelevat matalat kaaret, isot ikkunat päästävät sisään runsaasti valoa, salin sivuilta löytyy kookkaita looseja johon mahtuu koko perhe, ja pienemmille seurueille saa pienen pöydän siroine tuoleineen. Koko ravintola on kuin aikamatka sadan vuoden takaiseen Venäjään.
Keväinen ilta on jo pitkällä kun lähestyn Bul’varin häntäpäätä, ja viimeistä uljasta arkkitehtuurista urotekoa. Nikolayevsky palatsi, alunperin Tsaari Nikolai I:n lapsille rakennettu kolmikerroksinen, valtavan kokoinen palatsi on kaunis, majesteettinen, ja kruunaa tämän lyhyen kadun joka on kuitenkin vienyt melkein koko päiväni.
Jos voisin yhden lisävinkin antaa matkaajille, niin suosittelen jättämään Vodka Museon ja Russian Vodka Room No.1:n päivän viimeisiksi kohteiksi. Ja ehkä varaamaan taksin valmiiksi kun astut ulos Pietarin lempeään kevätiltaan.
Blogikirjoitus Pietarin matkasta
Kokemuksia Pietarin matkalta Blogin muodossa. Aikaisemmissa päivityksissä juttua myös viisumin hakemisesta.
susipari.home.blog/2019/04/2...n-paiva-1/
susipari.home.blog/2019/04/2...n-paiva-2/
susipari.home.blog/2019/05/0...n-paiva-3/
Näköala hotellimme parvekkeelta
Olen ollut siellä jo monta kymmentä kertaa ja majoittautunut Kotiseutumatkojen yhteydessä.
Kuten Räisälään ja muualllekin päin.OLen myös matkojen järjestäjä/Bussin kuljettaja ja myös omatooimisesti vähän siellä käynyt,mutta etupäässä Työssä.Siellä on myös nähtävyyksiä,kuten Linna,kirkot ,kaupat ja Tori ja satama jne...
T.Ari Jortikka - www.matkajortikka.fi
Matkailu kohde.
Järjestän ryhmä matkoja: Käkisalmeen ja Räisälään,Sortavalaan,Kurkijoki jne..
Minun omilla BuSSEILLANI: 20 -30 HENK.TURISTI BUSSIT. KTS.WWW.MATKAJORTIKKA.FI
ARI JORTIKKA PUH.0400 225250 -HYVÄ MATKAJÄJESTÄJÄ/KULJETUS.
Ravintola Hotelli Korelan yhteydessä.
Ravintola Evraziassa oli valtava ruokalista. Venäläistä, eurooppalaista ja sushia. Söimme siellä kahtena iltana. Ruoka oli todella hyvää. Saimme todella hyvää palvelua englanniksi. Suosittelen lämpimästi.
Mainio iso hotelli
Hyvä palvelu, sisäpiha autolle, siisti huone, kaunis ja äänekäs näkymä Salakkalahdelle. Parkettilattia, ehdottomasti hyvä, pölytön. Suositelen!
Arvosana hotellille:Ruokapaikka Viipurissa
NordWest Pyöreän tornin vieressä on mainio ruokapaikka. Hinta-laatusuhde paikallaan. Kymmenen euroa ja erinomainen kiovalainen kotletti plus tuoppi tukevaa pivoa - avot!
Liesiuuni
Kävin 2015 kesäkuun alussa tekemässä kaverini tuttavalle liesiuunin. Kyläläiset olivat kiinnostuneita, kun kuulivat että suomalainen muurari tulee. Kävivät katsomassa uunia, kysyttyään ensin luvan. Ihmiset erittäin ystävällisiä. Kaupossa on tavaraa ja ruokaa runsaasti tarjolla. Matka oli minulle ensimmäinen ja olen tyytyväinen että tuli mentyä. Matkalla pysähdyimme Kis Kis kukuloille katsomaan muistomerkkiä. Kukkulat ovat tunnettuja "Eldanka järven
jää" laulusta, jonne myös pysähtyi saksalaisten eteneminen.
Vuokkiniemen kylä
Vuokkiniemi on noin 60 km Kostamuksesta pohjoiseen. Tie on onnettoman huono. Ajonopeus voi olla 30-50 km tunnissa.
Vuokkiniemi on 500 asukkaan karjalaiskylä, jossa puhutaan paljon myös suomea. Kylässä on mm. posti (auki hyvin rajoitetusti), vaatimaton ruokakauppa ja kaunis hirsinen koulu. Kysyimme kylätalossa, mistä saisi kahvia. Paikalla ollut nainen soitti tutulleen, joka laittoi pöydän koreaksi meitä varten kotonaan. Kylätalon nainen ja kahvin keittäjä puhuivat molemmat suomea.
Nähtävyyksiä ei juuri ole, mutta kävimme kääntymässä kirkon pihassa, kiertelimme hautausmaalla ja kuvasimme runoilijapatsasta. Majoitukset ovat kotimajoituksia täyshoitoineen. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä.
Käynti Zarechnyin kylässä
Kostamus-viikonlopun aikana käytiin ajamassa Zarechnyin kylässä. Matkaa oli noin 10 km. Tie oli tosi huono ja kylä vailla mitään palveluja. Talot olivat joko ikivanhoja rähjiä tai uusia hienoja luomuksia. Mielenkiintoinen käynti.
Hotelli ihan kylän ytimessä torin reunalla
Meillä oli vuokrattuna kolmen hengen huone kahdelle hengelle. Huoneessa ei ollut omaa kylpyhuonetta, vaan se oli ihan huoneen oven vieressä ulkopuolella. Monissa muissa huoneissa oli kylpyhuone.
Huoneessa oli tunkkainen, likainen haju ja yksi sänky oli upottava niin, että selkä oli kipeä aamulla herätessä. Hotelli oli aivan kylän ytimessä. Torin touhut näkyivät ikkunan alla. Auton sai hotellin taakse valvontakameran alle turvaan. Aamiainen oli hyvin vaatimaton.
Mutta hotellin hintakin oli niin halpa, että emme valita. Palveli hyvin asiansa. Henkilökunta oli ystävällistä.
Hotellissa vietimme vain yön, muun ajan kuljimme ympäriinsä.
Arvosana hotellille:Siisti hotelli
Siisti hotelli. Viikonlopun yökin oli hiljainen, vaikka hotelli on ihan keskustassa. Auto oli hotellin edessä olevalla parkkipaikalla. Ei mitään ongelmia.
Arvosana hotellille:Pyorällä Viipuriin
Olemme ystäväni kanssa pyöräilleet useaan kertaan Lappeenrannasta Viipuriin. Olemme ajelleet Nuijamaan, Vaalimaan sekä Svetokorskin asemien kautta. Eniten pidän Nuijamaan kautta polkaisusta. Tiet ovat hyvät, kapeat kyllä paikka paikoin, mutta liikenne ottaa hyvin huomioon pyörälijät, noin yleisesti ottaen. Svetokorskia en suositteli kenellekään. Ajoimme sieltä vesisateessa koko matkan, liikenne oli kaaosmainen, tie niin kuoppainen, että pelotti isojen rekkojen pyyhältäessä ohi. Vaalimaalla sen sijaan on hyvät, leveät tiet, mutta liikenne melkoinen.
Itse Viipurisssa olemme saaneet pyörät turvallisesti yöpaikkaamme, jättäneet ne sinne lähtiessämme tutustumaan kaupunkiin. Olemme saaneet aina kivat ja edullisesti majapaikat nettiä käyttäen.
Suosittelen kyllä lämpimästi pyöräreissua Viipuriin