Matkakokemukset - Muita vinkkejä Murmanskista

Ankkuri-cafe, kohtaamispaikka(ni)

Hotelli Poljarnyi Sorin aulatiloissa sijaitsee Ankkuri-cafe, pieni, alle kymmenen pöydän kahvila. Siellä sinua palvelee

reipas ja ystävällinen henkilökunta. Sieltä löytyy kaikkea janoosi ja nälkääsi. Pienistä voileivistä aina kunnon ruokiin, joita voit tilata hotellin keittiöstä. Oluet, väkevämmät juomat ja virvokkeet, kaffit toimitetaan eteesi tuotapikaa. Hintata-

so on kohtuullinen länsimaalaisen kukkarolle.

Viime vuosina paikka on vakiintunut suomalaisten ja erityisesti norjalaisten kokoontumispaikkana. Sieltä löydät yleen-

sä ottaen aina jonkun suomalaisen tai norjalaisen toipumassa edellisillasta, tai aloittamassa uutta iltaa. Paikassa vaih-

detaan kuulumisia, uutisia, ja juorujakin, jotka ovat hyvinkin voineet värittyä matkan varrella. Kuullaan, kuka on joutu-

nut vaikeuksiin, ketä on onni suosinut, ja ketä pitäisi auttaa. Me-henki on hyvä, kaveria ei jätetä.

Tämä me-henki on auttanut itseänikin pariin otteeseen vuosikymmenien varrella. Erään kerran heräsin hotellihuonees-

ta täysin ulalla siitä, miten sinne olin joutunut. Pää jyskyttäen etsiydyin alas ankkuriin, ja siellähän asiat alkoi selvitä.

Olin saanut sisääni tyrmäystipat edellisenä iltana. Eräs norjalainen oli löytänyt minut puolitajuttomana istuskelemassa

hotellin ulkorappusilta, ja toimittanut minut sisään hotelliin, ostanut minulle hotellihuoneen ja vienyt minut sinne toipu-

maan. Nähdessään ja todetessaan, että selviäisin kyllä ilman lääkärin apua, hän oli poistunut omaan huoneeseensa.

Pikkuhiljaa aloinkin muistamaan edellisillan seuralaisiani, jotka tiesin jo etukäteen olevan kyseenalaista sorttia. Oma

vikani, että jätin lasini puolityhjänä pöytään asioidessani käymälässä. Rahani olivat tietenkin poissa, mutta vain ne,

joita kannoin mukanani. Pankkikorttini löysin, ja nostin heti rahaa. Tapasin pelastusenkelini myöhemmin samana päi-

vänä ja maksoin, mitä olin hänelle velkaa. Kiitin sydämmestäni, että hän huolehti minut suojaan.