ahoiii: Omat matkat

Lähtö: Tammikuu 20, 2010
Paluu: Helmikuu 04, 2012
Ajankohdan tarkennus ensi vuoden alkupuolella. Joka tapauksessa pitäisi olla Samuilla 25 tammikuuta. Silloin juhlitaan minun 60 v. synttäreitä. Edelliset olivat 50 v. juhlat todella kylmässä säässä Lapissa. Mukaan olen kutsunut ystäviä, tuttuja, sukulaisia jne. Koossa on jo parikymmentä henkeä. Samuin valitsin siksi, että siellä on rauhallisempaa kuin ns. suosikki kohteissa, kuten Phuketissa jne. Olen ollut viikon Samuilla ja suurimman vaikutuksen tekivät upeat hiekkarannat. Niitä voi jopa verrata Tyynenmeren paratiisisaarten, kuten Bora Boran, Fidzin ja Cook saarten vastaaviin. Rantaravintola on paikka jossa on mahtava nauttia ystävien kanssa illallista ja olla yhdessä. Läheisellä rantakadulla on menomestoja jokaiseen makuun. Nähtävääkin on, mutta sillä ei tarvitse läkähdyttää itseään. Menomatkalla pysähdymme muutamaksi päiväksi Bangkokkiin, ja sieltä saa jokainen varmasti tarpeeksi ruuhkaa ja historiaa. Odotettavissa on loppuelämäksi muisteloita. Finnmatkojen WWW.RETKIKUNTA.FI kilpailussa olemme MUISTELOT joukkueella kehittämässä matkaa Samuille. Osallistu äänestykseen ja anna meille ( ja miksei myös itsellesi) mahdollisuus myös valmismatkalla päästä juhlimaan todella sadunomaiselle paratiisisaarelle jotain merkkipäivää.

Matkan ajankohta: 2009
Olen ollut Albufeirassa kaveriporukan kanssa katsomassa MM-rallia jo muutaman kerran. Viimeksi tänä keväänä. Albufeira on viehättäväpieni kaupunki, jossa on turisteja paljon. Vanha kaupunki on tyypillinen vanhan ajan kaupunki kapeine katuineen vanhoine rakennuksineen joita uusitaan kovalla kiireellä. EU:hun liittymisen jälkeen on Portugalissa ollut mahdoton buumi vesi ja viemäriverkoston rakentamisessa. Ilmeisesti EU:n raha auttaa ennen varsin köyhää aluetta tässäkin asiassa. Albufeiran keskusta oli myllätty kaikkien katujen osalta. Homma oli kyllä menossa valmista kohden, joten uskon että ensi vuonna asiat alkavat olemaan kunnossa. Samoin tiestöä parannetaan ja uusia moottoriteitä rakennetaan todella paljon. Alueella talvet asuvat kertoivat että ihmiset ovat muuttamassa Espanjasta Portugaliin koska hintataso asunnoissa ja etenkin elämisen kustannuksissa ovat paljon, paljon alhaisemmat kuin aurinkorannikolla. Sen uskon, sillä vähänkin Albufeirasta ulos ajettuamme, näimme tien varsilla erilaisten farmareiden tuotteiden myyntiä pilkkahintaan verrattuna kaupungin marketteihin. Jos vaivautuu hankkimaan ruokatarvikkeita edullisimmista paikoista voi elää pienellä budjetilla. Alue on todella viehättävää. Ja varsinkin, jos haluaa pelata golffia, on tarjontaa yllin kyllin. Sen näki Finnmatkojen lennolle sisään buukatessammekin. Bagejä oli paljon. Hotellia varatessaan kannattaa katsoa hotellin rakennusvuotta. Jos se on uusi, se todennäköisesti pelaa hyvin. Mutta kuten meillä oli edellisellä reissulla, vanhempi rakennus, oli kaikki hiukan ajattelemattomasti tehty. Ovet avautuivat siten että ei tahtonut päästä vessasta helposti ulos. Tällä tarkoitan sitä, että mitään ei oltu suunniteltu käyttäjää ajatellen. Siten kun se yleensä euroopassa toimii. Sijainti on todella tärkeää. Nimittäin Albufeira on rakennettu varsin jyrkille rinteille. Jos lähdet päivällä helteessä kaupungille esim. ostoksille tai illalla kaupungin ydinkeskustaan syömään, on todella rasittavaa kiivetä portaita ylös takaisin hotellille. Finnmatkojen uudet hotellit ovat sopivan matkan päässä keskustasta. Tosin en tiedä, onko alueella rosvoja. Matkaa keskustaan kulkee kapeita jalankulkuportaita myöten. Erinomaisia kolkkauspaikkoja yön pimeydessä. Suosittelen lämpimästi myös auton vuokraamista jaajamaan upeille näköalapaikoille sinne mihin maailma loppuu. Eli euroopan uloinpaikka Atlantin valtameren rannalla. Sisämaassa on mahtaviavuoristomaisemia ja pieniä kyliä, jotkaovat kokemisen arvoisia. Lounas paikallisessa tavernassa paikallisten pitäessä siestan tapaista, on muitelun arvoista.

Matkan ajankohta: 2000
Oman kaukomatkailun ensimmäisen maailmanympärimatkan kohokohdaksi valittu paratiisisaari. Aivan uskomaton kokemus. Pienehköllä Saab lentokoneella lennettiin sinne Rarotongasta. Kun kone rullasi ns.lentoaseman eteen.arvelin että nyt on vedetty nenästä, ja pahasti. Kuivaa ja kellastunutta ruohoa, ankean näköistä maailmanlopun maisemaa. Mutta avot kun pölyisen hiekkatien jälkeen kaarsimme sillan pieleen, nousumme autosta ja kävelimme saareen jossa resorttimme sijaitsi, alkoi usko palautua. Rauhallinen ja vaatimattoman näköinen päärakennus oli kaunis ja jälkeenpäin ajatellen, tavanomainen Tyynenmeren alueen vastaanottoihin. Erittäinkohteliasta henkilökunta tarjosi heti coctailit. Seremoniaóiden jälkeen meidät saatettiin alueen halki rannalla olevaan "taloomme". Aurinko paistoi suoraan ylhäältä, joten palmujen varjossa kävely, erittäin pikkutarkasti hoidettujen istutusten ja kävelyteillä, oli kuin sadusta. Talot ovat palmunlehdillä katettuja huippunykyaikaisia perinnemajoja. Viimeisenpäälle kylpyhuoneet, keitto/tarjoilutilat, olohuoneen ja makuuhuoneen yhdistelmä, jossa paljon tilaa sekä iso terassi.Turkoosiin veteen matkaa alle 10 metriä. Alueella 2 ravintolaa, joista rannalla olevalla oli muutaman kerran viikon aikana erilaista ohjelmaa. Halutessasi voit tilata ravintolasta pöydän rannalle, omiin oloihin.Illallinen kynttilän valossa, hiekkarannalla! kokemus, joka ei lähde milloinkaan mielestä. Viikon ohjelmaan kuului lähinnä ihastelu ja nauttiminen hotellin tarjoamien ilmaisten kanoottien, pienten purjeveneiden jne. kanssa liikkuessa lähialueella, atolien sisäpuolella. Järjestetyllä kiertoajelulla veneellä saimme snorklailla alueen upeimpien koralliriuttojen alueella. Syötimme "akvaariokaloja" kädestä jne. Siinä missä meillä on Napapiirin postitoimisto, oli siellä one food postoffice. Tarinan mukaan saarelle oli aikanaan ensimmäisenä rantautunut yksijalkainen merikapteeni. Joten tämä pieni office oli perustettu hänen kunniakseen. Päivittäinen postikorttien merkit leimattiin omalla leimalla. Aitutakin saari on pieni, mutta kaunis. Todellinen mustahelmi. Niitä esiintyy tällä alueella, ja on erittäin arvostettu maailmalla. Matka on pitkä ja kallis, mutta maailmanympärimatkalla sinne kannattaa pysähtyä, ja maksaa kalliilta tuntuva maksu Aitutakin pariin viiden tähden resorttiin. Siellä kannattaa viihtyä vähintään 4 päivää. Meidän oleskelumme 7 päivää tuntui kuukaudelta joka kului parissa päivässä.

Matkan ajankohta: 2000
Auckland on purjehtijain kaupunki. Sen uskoo kun katsoo paikallista satamaa ja paikallista jahticlubia. Mutta kyllä maakrapukin viihtyy siellä. Kaupunki on nykyaikainen ja elämän tyyliltään kuin Suomi. Uusi Seelanti on turvallinen ja kaikkea mitä Suomalainen odottaa löytävänsä saarilta, löytyy sieltä. Mutta kaikkea ei löydy Aucklandista. Nähtävyydet onnopeasti nähty. Ja jos pidät suurkaupungeista, täällä sitä ei ole, ainakaan jos olet käynyt todellisissa suurkaupungeissa. Tarvitset auton, jolla pääset kätevästi ihailemaan niin sademetsää kuin lumihuippuisia vuoriakin. Autoillessasitäytyy tottua ehdottomaan kurinalaisuuteen. Jos taulussa on 80 km. nopeusrajoitus, sitä myös ajetaan. Se tuntui uskomattomalta hissuttelulta. Mutta nopeuksiakuten liikennettä yleensäkkin valvotaan tarkasti. Pimeitä "peltipoliiseja" on paljon. Ja lappu tulee perässä kotiin. Se kannattaa maksaa, sillä maahan ei tulemista jos plitikka on jäänyt rästiin. Maahan tullessasi olet joutunut täyttämään tarkan tiedustelulomakkeen. Se kannattaa täyttää tarkoin, sillä jokalaukku läpivalaistaan. Esim. jos sinulla on retkeily/vaelluskengät, niistä täytyy kertoa lomakkeessa. Ne tarkistetaan, ja jos niissä on maa-ainesta pohjissa, otetaan ne pois ja sakko tulee että napsahtaa. Ruokia ei saa tuoda maahan jne. jne. Mutta kun olet maassa, se on upea. Aucklandiin kannattaa tutustuminen aloittaa korkeasta tv tornista. Saat kokonaiskuvan alueesta. Ja jos haluat jännitystä, voit hypätä bentsin hypyn tornista alas. Kaupungista täytyy matkustaa maaseudulle, kuten sanoinsen nähtävyydet onnopeasti katsottu.

Matkan ajankohta: 2000
Rarotonga sisältyi maailmanympärimatkamme paratiisisaari osuuteen. Se oli Aitutaki. Mutta päästäkseen sinne, piti lentää Rarotongaan suurella koneella. Air New Zealand lentääsinne Aucklandista tai Los Angelesista muistaakseni pari kertaa viikossa. Lennot lentävät siten, että olet perillä aamun koitteessa. N. klo. 5 aamulla. Saari ei ole iso. Autoilet sen puolessa päivässä ympäri. Meillä oli pieni Suzuki Jeeppi, ja ajoimme kartan avulla niin rantoja myöden kuin vain mahdollista. Saimme kulumaan 6 tuntia. Osa oli ruohikkoisia polkuja, mutta sitkeänä sissinä ajelimme läpi. Turistit oikovat isompia teitä, mutta heiltä jää näkemättä paikallisia asumuksia. Tyypillistä oli paikallisten todella verkkainen elämän tyyli. Keskellä päivää saattoi koko perhe olla ulkona, katoksessa olevassa sängyssä päiväunilla. Juoksuaskelta ei ottanut kukaan missään. Kun olimme siirtymässä Aitutakiin ja tulossa sieltä jouluksi takaisin, kyselin että onko hotellilla joulujuhlaa? en tiedä, ei ole vielä suunniteltu. Kun sitten saavuimme takaisin jouluaaton aattona, oli illallislippujen myynti täydessä käynnissä. Ohjelmassa tyynenmeren alueen tapaan mm. laulukuoroesityksiä. Aluksi ihan pienet lapset siisteissä koulun juhla-asuissa, jatkuen vanhempiin. Perinteistä ohjelmaa esittivät aikuiset. Eli kansanlauluja sekä kansantanssi esityksiä ja tulitansseja, jossa maailman parhaat (?) näyttivät liekin nielemistä ja hurjia soihtuesityksiä. Joulupukki toi pieniä joululahjoja kaikille. Se ei oikein ollut samassa hengessä kun kotimaassa. Lähinnä tuli mieleen vain turistin viihdytys. Ruokalista on tietysti kaukana kotimaisesta jouluateriasta, mutta juhlavampaa kuin muina iltoina oli ollut tarjolla. Rarotongalla asuu yksi Suomalainen. Hän on kirvesmies joka on työhullun ja rehellisen miehen maineessa. Tekee töitään jokapuolella Coock saaria. Vastaanotto yritti tavoittaa herraa, muttei onnistunut saamaan käsiinsä. Jos olet menossa lennolla Rarotongan kautta Jenkkeihin, kannattaa tehdä kuten maailmanympäri purjehtijatkin tekevät; topata Rarotongaan ja vielä mieluummin myös Aitutakiin. Kelloa et tarvitse kuin korkeintaan lentokoneeseen ehtiäksesi. Todellista lomaa.