| Kommentti: |
St. Peter Linen edullinen tarjous sai minut lähtemään Pietariin monen vuoden tauon jälkeen. Kahden päivän Pietarin reissun kun sai 99 eurolla. Toki hinta paremmalla hytillä (ikkuna ON kiva), aamiaisella sekä ilman omaa viisumia liikkuvalle pakollisella shuttlebusseilla olikin sitten jo reilut 150 euroa.
Laiva lähti maanantai-iltana klo 19.00 lähes tyhjänä kohti Pietaria. Laivan vähät suomalaiset löysivät nopeasti toisensa runsaslukuisempien venäläisten joukosta. Ilta kului nopeasti ostoksia tehden, laivan showta katsellessa ja joidenkin ilta kului myös karaokebaarissa. Laivalla on myös aivan hervottoman kokoinen kasino.
Nevan joen suistoon M/S Princess Maria saapui seuraavana aamuna pakkasessa paksujen, kolisevien jäiden seassa. Siihen jäiden aiheuttamaan meteliin ainakin 4:nnen kerroksen ulkohytissä heräsi aivan varmasti! Aamiaista laivalla söimme muutamien harvojen kanssamatkustajien kanssa. Sääli, sillä aamiainen laivalla oli kyllä hintansa veroinen. Laivalta ei poistuta Pietarissa meille tuttua tuubia pitkin, vaan jyrkkiä portaita pitkin kuten pienemmillä lentokentilläkin. Niitä portaita olikin sitten kiva tulla alas siinä kylmyydessä, painavaa matkalaukkua raahaten! Mutta kyllä se vastassa ollut torvisoittokunta ja se musiikki saivat aikaan hyvän mielen. Sitä tietysti tarvittiin seuraavaksi tullijonoon. Venäjän tulli on tunnetusti aivan järjettömän hidas. Onneksi laiva oli niin tyhjä, eikä mitään suuria jonoja päässyt muodostumaan.
Laivanlipun oston yhteydessä oli pakko ostaa myös shuttlebussikuljetus hotellille ja takaisin, mikäli matkusti ilman omaa viisumia. Niinpä etsimme terminaalin pihalta valkoisen pikkubussin, jolla pitkähkön odottelun jälkeen suuntasimme ensimmäiseksi kohti Vasilin saarella oleva Vasilievsky-hotellia.
Hotelli oli todella siisti ja kauniisti sisustettu. Hotellin henkilökunta puhui myös hyvää englantia. Pääsimme huoneeseenkin heti odottelematta hotellivuorokauden alkamista.
Huoneet saatuamme ja matkatavarat purettuamme suuntasimme sillan toiselle puolelle Nevski Prospektille. Aamuinen lumisade alkoi muuttua kirkkaaksi pakkaskeliksi ja lämpimät vaatteet olivat enemmän kuin tarpeen. Tietysti myös hyvät kengät, joilla voi reilusti kävellä Pietarin katujen suola- ja lumimössössä. Kävelimme Verikirkolle saakka ja tietysti kävimme myös sisällä ihmettelemässä. Verikirkon takana on turisteille tarkoitettu krääsätori, jossa taisimme olla ainoat ja hyvin halutut ulkolaiset turistit. Pakkanen oli karkoittanut myös taskuvarkaat pois. Nevskiltä löysimme kivan kahvilan, jossa kävimme juomassa herkulliset leivoskahvit.
Palasimme hotellille varmaan kahdeksan kilometrin kävelyn jälkeen ja olimme aivan kohmeessa. Onneksi aivan huonettamme vastapäätä oli hotellihuoneen hintaan kuuluva sauna. Aivan ihana sauna ja mitkä pukuhuonetilat! Ostimme aulan baarista parit oluet mukaan saunaan, mutta koska saunominen venähti parin tunnin mittaiseksi, tilasimme huonepalvelusta uudet oluet! Tietysti siihen tuli parinsadan ruplan palvelumaksu, mutta kyllä oli ruhtinaallinen palvelu. Ja ystävällinen! Missä oli se kuuluisa ynseä venäläinen asiakaspalvelu, ei ainakaan Pietarissa. Söimme hotellin ravintolassa myös herkullisen illallisen, taisin ottaa alkupalaksi blinejä ja pääruoaksi villisikaa. Mutta sitten matkamiehiä kutsui jo hotellin pehmeät vuoteet!
Aamiaiselle kömmittiin vasta yhdeksän jälkeen, kun aamulla nukutti niin makeasti. Mannermainen aamiainen oli todella hyvä, en ole aikoihin syönyt niin hyvää pekonia. Myös tuoremehuvalikoima oli runsas, samoin murot ja myslit. Ja kaiken kruunasi aamiaiseen kuuluva paikallinen kuohuviini. Parhautta! Hotellissa oli myös pari suomalaista harjoittelijatyttöä.
Toinen päivä päätettiin viettää Vasilin saarella ja aamiaisen jälkeen jätettiin matkatavarat hotellin säilytykseen (myöhäinen check-out olisi maksanut puolet huoneen hinnasta eli jotain 60 euroa) suunnattiin kuudennella linjalla sijaitsevaan kauppahalliin. Koska puhuimme englantia, torikauppiaat pitivät meitä amerikkalaisina. Olipa siisti halli, ja hyvät valikoimat. Kauppahallin kierroksen jälkeen etsittiin seuraava kahvila, jossa juotiin pelkät oluet parilla sadalla ruplalla. Sitten suunnattiin Vasilin saaren itäiseen päähän, Strelkaan katsomaan Rostran majakkapylväitä ja merisotamuseota. Ja nähtiinhän ne päivän morsiametkin ja Hummerin limousinet. Ja vielä kerran syötiin ihanassa pienessä ravintolassa ja saimme jälleen aivan mielettömän hyvää palvelua. Tähän se kaksi päivää riitti, sillä nyt oli jo kiire hotellille ja bussiin.
Saavuimme terminaaliin ensimmäisellä kolmesta bussikuljetuksesta, joten siellä ei ollut paljon ihmisiä. Siitä huolimatta se kesti ja kesti. Ja olimme sitten itsekin hölmöilleet, eli emme olleet huomanneet käydä ollenkaan Pietarin päässä lähtöselvityksessä. Tajusimme tämän vasta, kun olisimme olleet seuraavina tullissa. Ja eikun pois jonosta ja lähtöselvitykseen ja sitten uudelleen jonottamaan matkatavaroiden läpivalaistukseen ja tulliin. Meidän matkalaukkujamme ei tarkastettu eli avattu, mutta myöhemmin tulleiden suomalaisten kyllä. Kaikki maista tuotu alkoholi otetaan pois laivaan saavuttaessa ja annetaan takaisin laivasta poistuttaessa. Laivalla ei siis juoda maista tuotua alkoholia.
Heti kun olimme tavaramme hyttiin ja hengityksen tasaantumaan, kaivoimme uimapuvut matkalaukusta ja lähdimme laivan saunaan ja uima-altaalle. Jälleen kerran saimme olla kahdestaan saunassa ja uima-altaalla, sillä sinne ei tullut ketään muuta. Todella sääli, sillä mikäs sen mukavampaa kuin saunoa, uida ja nauttia siinä samalla olut tai pari. Illalla laivalla oli taas show, tällä kertaa enemmän pornahtava, mutta koska olimme innostuneet laivan karaokesta, niin show jäi väliin. Taisimme laulaa hoilottaa aika pitkään, koska aamiaisella ei edes lämpimät croisantit maistuneet. Omenamehu kyllä maistui. Aivan loistava matka! Toivottavasti reitti menestyy sen verran, että pääsen samanlaiselle reissulle myös ensi kesänä. |
