Riad Ayadina

Keidas medinan keskellä

llauraa-    21.03.2009    Marrakechin hotellit    Marrakech

Yöpyminen riadissa, medinan muurien sisällä, oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Tosin ei kannata erehtyä kuvittelemaan, että Ayadina olisi yhtään sen lähempänä esimerkiksi Jemaa el Fna-toria kuin jokin Hivernagen alueen jumbohotelleista. Juuri sijainti oli meille ehkä se pahin pettymys, sillä tämä kyseinen riad sijaitsi aivan medinan pohjoisnurkassa ja matkaa oli torille oli lähes 2km.

Riadin sisätilat oli sisustettu kauniisti ja tunnelma oli rentouttava. Joka paikassa kuului veden solinaa ja medinan häly oli vain kaukaista humua. Huoneemme oli Antique suite, joka oli erittäin tilava. Sisustus oli upean persoonallinen ja (enpä olisi uskonut että käyttäisin tällaista ilmaisua, mutta se kuvaa riadia kaikkein parhaiten) värimaailma oli erittäin aistikas. Huoneeseen tuotiin joka aamu tarjottimellinen suussasulavia pikkuleipiä jotka kokki oli itse leiponut (ja antoi kuulemma myös opetusta näiden valmistuksessa tarpeen vaatiessa). Parasta riadissa oli kuitenkin patio! Auringon noustessa oli upeaa syödä aamupalaa ja tuijottaa samalla yli Marrakechin kattojen aina Atlas-vuorille saakka. Aamiainen oli ihastuttava: suklaasämpylöitä, patonkia, croissantteja, vastapaistettuja pannukakkuja, munakasta, kaneli-appelsiinin siivuja.. Meidät suorastaan hemmotelttiin piloille. Aurinkotuolit olivat ylellisen pehmeitä ja uima-allaskin mukavan kokoinen - tosin se ei ilmeisesti ole talvikuukausina ollenkaan käytössä (toinen pettymyksen aiheemme).

Miinuspuolia.. Jos et satu osaamaan ranskaa, olet vaikeuksissa. Meidän englannin kielen taidoistamme ei ollut juuri mitään hyötyä. Tasan yksi ihminen riadin henkilökunnasta puhui englantia. Kaikki kommunikointi piti hoitaa käsiliikkeillä mikä oli toisinaan erittäin rasittavaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että yritys oli hyvä ainakin eräällä Said-nimisellä tarjoilijalla. Tilasimme viimeisenä iltanamme full dinner menun, jonka nautimme perheen kesken pienessä ruokailuhuoneessa. Tarjoilija puhui pelkkää ranskaa, mutta oli todella suloinen yrittäessään kaikin tavoin päästä kanssamme yhteisymmärrykseen. Lopulta illallinen sujuikin oikein mallikkaasti, ja herra Said hurmasi meidät lopullisesti hiipiessään takanamme iltakävelymme ajan ja varmistaen näin, ettei meille sattuisi mitään pahaa. Myös ajankäyttöön liittyi hankaluuksia: hotellin omistaja oli aina joko sovittua aikaa liian edellä tai aivan liian jäljessä. Lentokentältäkin myöhästyimme hänen takiaan niin pahasti että hän sai lopulta lähteä itse heittämään meitä omalla autollaan.

Kokonaisuutena riad Ayadina jätti kuitenkin hyvän vaikutelman, ja muistelen edelleen kaiholla aurinkoisia hetkiä patiolla, Atlas-vuorten häämöttäessä horisontissa.

Oma matka