Mikä koskaan elämässäsi on satuttanut eniten?
Pystyitkö antamaan anteeksi ja jatkamaan elämääsi, kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Avainsanat: satuttanut eniten anteeksianto
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Vieras Asia josta en voi julkisesti puhua. Enkä edes tiedä voinko antaa koskaan anteeksi, enkä tiedä sitäkään kelle pitäisi antaa anteeksi. Asiaan liittyy niin paljon tuskaa. Elettävä vaan on, ei siitä mihinkään pääse.
Kysyjän kommentti
Kiitos. Jonain päivänä ... anna asioille aikaa.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Pistit pahan nyt oikein mietintämyssy höyrysi, mutta ei sellaista asiaa etten ole toipunut ja anteeksi olen aina antanut.
Ainoa asia jonka voin sanoa että vanhempieni miniät ja veljet ovat pahoittaneet mieleni todella ja olen sanonut että kun aika vanhemmistamme jättää sanon välit irti veljistäni totaalisesti. Ja se jos mikä on helppoa he kun eivät meillä käy saati että me heillä. Pikemminkin olen uskollisesti heille joulukortit ja matkakortit lähettänyt, heiltä saan silloin kun muistavat.
Ilmoita asiaton vastaus
Ensimmäisen oman koiran kuolema oli kamalinta, mitä minulle on tapahtunut.
Kiersin maailman sen piskin kanssa.Se sattui myös olemaan kasvattajan ensimmäinen kansainvälinen valio ja myös multichampion,eli voitti monen maan valion tittelin.Uskomaton luonne, uskomaton kantakoira, jolta onneksi periytyi paljon hyviä piirteitä jälkipolville.Koskaan ei ole toista sellaista otusta vastaan tullut...Mieletön esiintymisvietti, joka jätti usein varjoonsa monet paremmatkin yksilöt....Ja siitä ja sen hauskoista tempauksista puhutaan koirapiireissä vieläkin...Mutta se on jo toinen tarina se.
Kuulostaa varmaankin sellaisen korvaan hassulta, jolla ei eläimiä ole ollut...Avioero,sukulaisten kuolemat...Ne on käsiteltävissä, mutta tuo.Se vaan edelleen tuntuu niin väärältä, kuinka kaikki tapahtui.
Onnekseni sain kuitenkin 10 vuotta koirani pitää. Ja edelleen katsella jälkeläisiään maailmalla : )
Ilmoita asiaton vastaus
On asia, jonka olen anteeksi antanut, mutta sen tekijöille olen katkera. He ovat jo levon saaneet.
Ilmoita asiaton vastaus
Eri-ikäisten läheisteni kuolemat eri aikkausina on tietenkin niitä juttuja jotka on satuttaneen minua eniten. En kuitenkaan ole joutunut heidän kuolemiensa vuoksi antamaan kenellekkään mitään anteeksi. Onneksi näin... Pahalta tuntui myös se kun jouduin aikoinani pettymään minulle tärkeään ihmiseen hänen petettyään luottamukseni tapauksessa jonka olen pystynyt antamaan anteeksi, mutten unohtamaan vaikkei se enää elämääni haittaakaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Eläinteni lopettanut sairaina on se pahin ja surullisin tapahtuma ollut.
Ilmoita asiaton vastaus
Elämääni pystyin jatkamaan, mutta anteeksi en pystynyt enkä pysty antamaan. Henkilö tuskin ymmärtää loukanneensa ja satuttaneensa niin pahasti. Muistikin on jo mennyt. Menneet on menneitä ja katsotaan eteenpäin.
Ilmoita asiaton vastaus
Läheisten ihmisten kuolema on pysäyttänyt. Raskaimpana niistä isän poismeno. Aika on korjannut haavat ja tehnyt minusta ehkä vahvemman ja nöyremmän. Ei minulla ole anteeksiannettavaa, mutta kenties pyydettävää kyllä.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.