Minkä ikäisenä sinulle selvisi, että joulupukkia ei oikeasti olekaan - tai että ei se sama pukki joka kotiin ennätä?

Noin 60 -vuotiaana oivalsin yht'äkkiä epäilyttävän piirteen, että pukkihan nuortuu aina vain ja on nyt minuakin nuorempi. Silloin loppui usko siihen että pukki on yli 100 -vuotias.

Kysyjän kommentti

  Ilmoita asiaton vastaus

Joskus kahdeksan vuotiaana kesällä kun menin mummuni kanssa kesällä hakemaan lehmiä iltalypsylle, hän kertoi että joulupukki on vaan joku ihminen joka pukee pukinvaatteet päälleen. Järkytyin tosi paljon enkä meinannut ollenkaan uskoa. Arvaatte varmaan, että melkein pelkäsin seuraavaa joulua. Ja silloin meille tuli tosi outo pukki muorineen. Aikuisetkin katselivat toisiaan kun eivät tunteneet eivätkä ainakaan olleet tilanneet pukkia.

  Ilmoita asiaton vastaus

Lopullisesti selvisi juuri täytettyäni 7 vuotta. Isäni kertoi, ettei koulussa kiusattaisi. Olin todella pettynyt,sillä olin jo ounastellut pari vuotta aiemmin setäni olevan meillä joulupukkina, mutta vanhempani vakuutteluineen saivat minut uskomaan - ainakin halusin uskoa pukkiin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olin 6 vuotias ja odotimme pukkia kotiin, sillä isä toimi kylän joulupukkina melkein joka vuosi.
No niinhän siinä kävi, että viimeisessä pukkitalossa oli tarjottu pukkia kovempaa ja isä pukki
tuli kyllä kotiin, meni hiljaa nukkumaan.
Äiti meni kammarin kaapille ja minä perässä ja sanoin, että kyllä minä tiedän, että ei joulupukkia oikeasti ole. Äiti hiljaa sanoi, että elä puhu, sillä veljeni 3 vuotias vielä oli pukkiuskossa.
Näin päättyi minun tarinani joulupukkiin uskomisesta, mutta ei minulle jäänyt mitään traumoja,
vaikka isä ei aivan pukkikunnossa ollut. Meillä oli aina rauhallinen joulu ja silloinkin, mutta pukille
kävi vahinko josta hän oli kovasti pahoillaan. Se oli vuosi 1945. Lahjoina oli äidin kutomia sukkia ja lapasia,
sekä punaposkisia tanskalaisia omenoita. Myös isän tekemiä puuleluja oli nuken kehto ja veljelleni jonkinlainen auto.Tämä joulu on jäänyt erikoisesti mieleeni. Mutta yhä uudelleen sitä pukkihysteriaa vein lapsillenikin eteenpäin. Nyt jos olisin siinä tilanteessa, selittäisin, että se joulupukki on vain satuhahmo, joka kuuluu jouluntapoihin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Taisin olla siinä 10 vuotias, kun se kauhea katastrofi tapahtui ja sen jälkeen menikin monta joulua ihan pilalle.

  Ilmoita asiaton vastaus

En tuota muista ihan miettimälläkään. Meillä kävi joku kamalannäköinen mörkö pelottelemassa . Katselin kaukaa epäillen, sormi suussa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kouluun mennessäni oli tuo jo mulle kerrottu, samoin tein omien lasten kohdalla (ei tule siitä ainakaan koulukiusamista).
Mutta jos nyt aletaan ajatella ihan tosissaan, taidan näin joulun alla aina uskoa Joulupukkiin, mistä nuo jutut on satoja vuosia ollut...

  Ilmoita asiaton vastaus

Ikää en muista,mutta serkkuni valistivat minua tässä asiassa,mutta olen lapsemielinen ja jouluna uskon joulupukkiin,onhanse ihana satuhahmo.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä sekin salaisuus vasta kouluaikana selvisi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Uskon kyllä vielä pukin ja muorin olemassaoloon, eikä pelkästään joulun aikana.

  Ilmoita asiaton vastaus

Todella vaikea kysymys. Mä en itseasiassa edes tiedä. :D
Isä oli aina meillä pukkina ja tunnistin sen aina isukiksi, mutta kun äiti oli aina niin innoissaan niin esitin uskovani ties kuinka kauan. Meillä ei käynyt oikea pukki, mutta ehkä se sitten oikeasti on olemassa jossain. ;)

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä silloin,kun läksin kouluun tuli selväksi..että jolupukkia ei ole olemassa..
Nyt kyllä uskon taas joulupukkiin,kun itse otan kynä sauhuten vastaan tilauksia..minne joulupukki ja tonttutyttö aattona menevät ilahdettamaan lapsia..

  Ilmoita asiaton vastaus

Taisin olla alle kymmenen kun oivalsin aattoillan peli-illan ja pukin vierailun liittyvän jotenkin toisiinsa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olin varmaan alle 5-vuotias. Silloinen "pukki" töppäilyllään paljasti tarinan valheellisuuden, aloin miettiä puheitaan ja tarkastelin henkilöä vähän tarkemmin ja huomasin että jalassaan oli erään naisihmisen kengät, harvinaiset sellaiset. Hiukan muutakin tapahtui ennenkuin juttu selvisi. Ilmoitin vanhemmilleni ettei pukin tarvitse enää meille tulla, lahjoja jaettiin sen jälkeen muuten, sitä traditioita ei sentään lakkautettu.
niin, se asia joka edesauttoi filungin selviämisessä oli seuraava: toivoin aina lahjaksi kirjaa koska opin lukemaan jo tosi pienenä. Näin että pukilla oli kädessään paketti joka oli takuuvarmasti kirjapaketti. Pukki antoi paketin kuitenkin enolleni sanoen että tässä on sitten tälle pojallae. Närkästyin koska ajattelin ettei aikuinen ihminen tarvitse kirjaa... ja aloin tarkastella että mikäs tämä tämmöinen pukki on joka ei edes lukea osaa. No, korjasi kyllä erheen, ja sain paketin haltuuni. Muista sen joulun lahjoista ei ole muistikuvaa mutta muistan vieläkin millainen se kirja oli, sinikantinen ja kaunis kirja. Harmillista ettei se ole säilynyt , olisi varsinainen aarre minulle.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ehkä kahdeksan vuotiaana, en tarkkaan muista. Mutta uskon minä siihen vieläkin, ja kyllä se meillä ainakin on joka joulu käynyt.

  Ilmoita asiaton vastaus