Auttaako julkinen nyyhkiminen?

Minä parun ainakin puolijulkisesti kotona jos paruttaa. Jos paha olo kestää vuosikausia, oravanpyörästä pitäisi hypätä irti. Se ei ole helppoa, mutta laskin joskus keskiarvon miten paljon tulee itkettyä ja paruttua ja vertasin sitä suomalaisnaisten keskiarvoon. Todettakoon että ylitin keskiarvon. Parkuminen ja valitus tk.ssakaan ei auta, pidemmän päälle ainakaan.
Ainut vaihtoehto on OMAN elämänlaadun nostaminen vaihtamalla olosuhteita. Usein naiset eivät kiinnitä huomiota tarpeeksi itseensä, omiin tarpeisiinsa, he ovat liian empaattisia. Sen olen huomannut ettei miehet osaa olla empaattisia ja ne ei vaihtamalla parane. Tee omasta elämästäsi omannäköisesi, vaadi oma tilasi, omat ajatuksesi. Tai ota ne. Kerran se kirpaisee, mutta loppuelämä voi olla mukavampaa, toivon.
Yksi mistä myös saa voimaa, on rukouksen voima.

Toisaalta jos liian kauan itkee, on paha olla, lopulta ei tule enää kyyneleitä. Itku muuttuu vihaksi. Vihata voi monia asioita, kaikkea. On aivan sama itkeekö julkisesti vai salassa, paha olo on ja pysyy. En ole huomannut että kukaan tulisi pelastamaan tilanteen ja tarjoamaan ratkaisuja. Ratkaisut pahan olon lievittämiseen täytyy valitettavasti löytää itse.

Kysyjän kommentti

Kiitos. En kannata ongelmien levitystä julkisesti, mutta toisaalta ihan vieras ihminen voi sanoa juuri oikeat sanat.

  Ilmoita asiaton vastaus

Voisko sen pahan olon tai heikkouden muokata sanallisesti runomuotoon tai aforismiksi? Se koskettaisi enemmän kuin nyyhkiminen - ja voisi antaa niin tekijälle kuin lukijallekin enemmän.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ehkä se auttaa hetkeksi, jos joltakulta saa myötätuntoa asiaansa. Mutta ei siitä pidemmän päälle ole apua. Itse on jokaisen oma elämänsä ratkottava ja tekemisistään päätettävä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole pahemmin tullut testattua.
Asiaan vaikuttavat niin kovin monet tekijät. Kuulijat ja heidän kuntonsa, aika ja paikka, itse asiankin täytyy sopia kaikkiin edellämainittuihin.
Ehdottaisin aluksi varovaisempaa lähestymistä ongelmaan. Ei tosin olisi varsinaisesti yllätys, jos olisit jo ehtinyt kokeilemaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Henkilökohtaisesti en tykkää itkeä asioitani mulle.

  Ilmoita asiaton vastaus

Mie meen metsään parkumaan ja nyyhkimään...kummasti aina helpottaa. Kirjoittaminen on se purkautumiskanava ainakin mulle. Kokeilkaa muutkin.

  Ilmoita asiaton vastaus

tietty helpottaa. mutta se pitää tehdä ei julkisella paikalla. tai sitten sen verran rauhallisesti ettei kiinnitä huomiota.
kotona pärrään kunnolla, töissä sihahtelen

  Ilmoita asiaton vastaus

Omaa kokemusta ääneen parkumisesta ei ole, mutta ystäväni kertoi sen helpottaneen, kun hän suri poisnukkunutta vauvaansa.

  Ilmoita asiaton vastaus

nyt just tekis mieli mennä karjuun jonnekin , kun joku hemskatti on vienyt kaikki mun joulufiilikset tuohon joulusiivoukseen ja vaikka sitä täältä olen etsinyt , niin ei löydy .. snif .. koht pukkikin jo ovelle kolkuttaa ja villakirat ( pöly) sellaiset hänt ovella on vastas .. snif .. nyt HUUDAN .. TUOKAA NE äkkiä tänne takas .. oottelen ... jos ovat napsulaisella jollain jemmas .. naamakirjasta ei löytynyt .. snif .. :(

  Ilmoita asiaton vastaus

Tuskin auttaa mitenkään parkua ns.julkisesti pahaa oloaan,itse ne on purettava tavalla tai toisella.Tietty voishan sitä makoilla "shrinkin" seslonkilla ja purkaa sydäntään( maksaa satasen tunti)mutta tulisiko se siitä hullua hurskaammaksi,EI.Ehkä reipas lenkki jossain luonnon helmoissa ja kantojen potkiminen jeesais tilannetta.Mulla ainaskin kun tuntuu,että höyryä tulee korvistakin ulos,auttaa heittää ulkoiluvaatteet niskaan ja menox.

  Ilmoita asiaton vastaus