Miltä Suomen itsenäisyys sinusta tuntuu? Siis sillei oikeesti sielussa? Siis sisimmässä???

Kyllä olen ylpeä isiemme ja äitiemme teoista jotka osasivat ja jaksoivat toimia valtavaa ylivoimaa vastaan.. KUNNIA JA KIITOS HEILLE ETTÄ SAAMME ELÄÄ MAASSA NIMELTÄ SUOMI

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllähän nuo isän,setien enojen ja muiden veteraanien tarinat jäi syvälle sielun muistiin.Saisi olla niin,että vaikka ensi vuonna kutsuttaisiin linnan juhliin pelkkiä sotaveteraaneja ja jätettäisiin kaikki turhat pellejukkikset pois!Tuntuu,että sen itsenäisyyden kanssa on nykyään vähän niin ja näin...Kun lukee,kuulee ja näkee niin väkisinkin tässä tuntee itsensä rasistiksi mutta näin se vaan on ja uskallan se ääneen sanoakin tutuille ja tuntemattomille.Tosin tämä koko maailma on muuttunut niin hirvittävän nopeaan tahtiin,ettei millään meinaa kärryillä pysyä.-60-70 luvulla oli elo vielä niin ihanaa mutta onko niin,että aika kultaa muistot?Ehkä osittain mutta.....

  Ilmoita asiaton vastaus

Minun on myönnettävä ehkä häpeillenkin että en saa sitä tuntumaan syvällä sisimmässäni oikein miltään. Kun on kaiken saanut jo valmiina heti syntyessä niin ei tiedä muunlaisesta. En osaa elää sota-aikojen tunnelmaa enkä sen pelkoja ja ahdistusta, kaipausta ja odotusta. Sanoilla voin kertoa sen mitä pitääkin, olen ylpeä isiemme ja äitiemme saavutuksista ja kiitollinen heille, että meillä on itsenäinen Suomi mutta siihen se sitten jää. Ei minua ole Maamme-laulu koskaan saanut kyyneliin niin kuin muistan vaarilleni käyneen. Ja hän muisti aina nousta seisomaan sen soidessa.

Jokaisella sukupolvella on asiansa, jotka ovat heille tärkeitä. Ikävä kyllä niitä ei saa kuljetettua kovinkaan pitkään mukanaan vuosien saatossa muuta kuin kuulopuheina. Mutta eikö se niin pidä ollakin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Siis se tuntuu tosi hyvältä. Pieni Suomi on ponnistanut itsensä itsenäiseksi ja on itsenäisenä pysynyt.Isäni on tosi ahkera sotaveteraani ja -invalidi ja nykyisin kertoilee mielellään noista ajoista.On aktiivisesti veteraanitoiminnassa mukana ja lähes joka viikonloppu viemässä seppelettä
veteraaniveljen haudalle. Nopeasti nuo sotiemme veteraanit tuntuvat häviävän. Siis ihan oikeasti olen ylpeä tästä omasta maastamme. Kyynel nousee silmäkulmaan siniristilippulaulun kuullessa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Toisaalta tuntuu hyvälle, toisaalta pahalle. Isäni kuoli sodassa saatuun tuberkuloosiin, joten hän jäi minulle hyvin tuntemattomaksi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Tosi hieno asia..että Suomi on nykyään itsenäinen maa..Olen kuulut sotaivaldeiltä...ketä käyn avustamassa..sitä kurjuutta mitä oli sota-aikana..

  Ilmoita asiaton vastaus

no eipä oikeastaan miltään..

  Ilmoita asiaton vastaus

Siltä,et on turha juhla ettei Suomi enää oo itsenäine.Ei omaa markkaa enää ja kaikki menee jonku hiivatin euro direktiivien mukaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Tuli mieleeni näkymä 70-luvulta kun jalkansa menettänyt nuhruinen vanha mies teki hunoria itsenäisyyspäivä Oulunkylän kirkon pihalla liehuvalle Suomen lipulle kainalosauvoihinsa nojaten ja lausui ääneen; "Haistakaa v...u tangossa liehuu Suomen lippu".
Siinä oli hänen sanomansa herrojen itsenäisyyshöpinöille. Olisko ollut katkera menetyksestään siellä savotassa missä vähemmän herroja oli näkynyt.
Samaa kertoili isävainaanikin ettei "pärkkele kenraaliakaan" Äyräpäässä näkynyt etulinjassa missä hän oli.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä kannattaisi nuorillakin tuntua edes jossain. Mitä vanhemmaksi tulen sen tärkeämpi tämä päivä on minulle. Kiitos niille jotka taistelivat meille itsenäisen Suomen. Ajatelkaahan sitä jos olisimme vieraan vallan alla. Tänään tuntuu paljon mielekkäämmälle, kuin se joulun tulo. Joten lippu salkoon, kynttilöitä haudoille, hyvää ruokaa ja lasilliset kuohuvaista.

  Ilmoita asiaton vastaus

Eihän täällä saa valmistaa edes sokeria ilman Ranskan ja Italian lupaa joten se siitä itsenäisyydestä.
Aikaisemmin tilanne oli toinen...

  Ilmoita asiaton vastaus

Mitä enemmän ikää karttuu ja (toivottavasti) objektiivisuus ja viisaus lisääntyy - sitä tärkeämmältä itsenäisyys tuntuu ja sitä enemmän arvostan niitä jotka ovat sitä epätoivoista taivalta - mahdottomalta haasteelta tuntunutta vastustajaa kohtaan uskaltaneet lähteä maatamme ja itsenäisyyttämme puolustamaan.

Hatun nosto korkealle ja niiaus kaikille heille tänään ja tässä on paikallaan - niin jäljelle jääneille kuin myös jo pois nukkuneille!!!

  Ilmoita asiaton vastaus

Mä olen vannonut jo vuosia, että mä lähden rintamalle, jos Suomi joskus joutuu uudestaan sotaan. Jos mun mieheni pystyy, niin pystyn minäkin. Sen verran tärkeä, rakas ja arvostettu on isoisien työ ja rakas kotimaa sekä sen itsenäisyys.

Kyyneleet poskilla tänäänkin kävelin pitkin sankarihautausmaan käytäviä ja erityisellä rakkaudella lasken ne kynttilät ja kukat.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen todella kiitollinen menneille sukupolville jotka taistelivat itsenäisyyden puolesta. Sitä on hvyä juhlistaakin ainakin kerran vuodessa ja mietiskellä asioita. Kiitos kuuluu myös kotirintaman naisille ja miehille.
Sankarihautausmaalle tulee väkisinkin tippa silmään vaikka suvuista kukaan ei kaatunut.

  Ilmoita asiaton vastaus

Yhdistän aina Suomen itsenäisyyden jo edesmenneeseen isääni, joka taisteli viisi vuotta maamme puolesta. Kunnioitus ja kiitollisuus häntä ja muita sotien veteraaneja kohtaan ovat päällimmäiset asiat, jotka tulevat mieleen.
Sankarihaudoilla tulee suunnaton suru, kun miettii,kuinka moni poika, aviomies ja isä menehtyi sodassa kesken parhaimman nuoruuden. Omasta suvustani ei sodassa kukaan onneksi kaatunut, vaikka kovin moni siellä mukana olikin.

  Ilmoita asiaton vastaus

eipä juuri tunnu miltään

  Ilmoita asiaton vastaus

Tärkeältä.

Tähän ei ole mitään lisäämistä.

  Ilmoita asiaton vastaus