Onko nykyajan nuorilla,useilla, vanhemmuus hukassa?Vanhemmathan ei voi olla kavereita, vaan oikeesti vanhempia

Käsitys vanhemmuudesta on muuttunut jonkun verran sukupolvien saatossa. Nykyään lasten kanssa yleensä neuvotellaan asioista huomattavasti enemmän kuin ennen. Tästä lieveilmiönä voi syntyä vääränlainen kaveruussuhde, jossa auktoriteettiasema häviää. Uskallus vanhemmuuteen, johon kiinteästi kuuluu rajojen asettaminen ja ulkoisena kontrolina oleminen, on joillakin vanhemmilla hakusessa. En silti jaksa uskoa, että nykyvanhempien (itseni mukaan lukien) lapsista tulisi mitenkään huomattavan selkeästi kakkosluokan kansalaisia. Aika on muuttunut muutenkin ja sosiaaliset sekä kulttuuriset seikat muokkaavat ihmistä kasvatuksen ohessa valtavasti. Tärkeimpänä tekijänä vanhemmuudessa aikakaudesta riippumatta pidän sitä, että vanhemmat ovat läsnä lapsillensa. Ihan vaan perusläsnä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Hukassa vai toisenlainen käsitys parhaista käytännöistä? Eletään muuttuneeissa olosuteissa, kasvatetaan pärjäämään uudelaisissa olosuhteissa, kaikki ei voi mennä vanhan kaavan mukaan.

Luullakseni lähes jokaisella sukupolvella läpi maailmanhistorian on ollut suuri huoli siitä , etteivät heidän jälkeläisensä osaa kasvattaa omia lapsiaan oikein.

Älä sure, kaikki tekevät töppäyksiä, kaikki ovat tehtneet töppäyksiä ja näin tulee olemaan jatkossakin. Jostain kumman syystä elämä jatkuu ja täällä pärjäillään kumminkin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Itse vanhempana olisin sitä mieltä, että mihinkään sellaiseen "kaverisuhteeseen" ei oman lapsensa kanssa kannata mennä, jos haluaa lapsen ja itsensä välien pysyvän sellaisella tasolla kuin se on aikojen alusta säädetty..kuulostaa vanhanaikaiselta mutta oon miettinyt tätä asiaa paljon ja itsenikin on joskus vaikeaa j pitää niitä rajoja, jota toisinaan ei jaksaisi millään,niin silti täytyy yrittää..sillä kaverisysteemissä lapselta häviää osittain se kaikkein tärkein, mitä hän kaipaa:rajat ja niiden mukanaan tuoma TURVA.. Vaikka maailma muuttuu ja sekin on hyvä asia että nykyään keskustellaan ja neuvotellaan paljon enemmän lasten kanssa..silti aikuisen tulisi määrätä tavallaan siinäkin asiassa sen tahdin, hienotunteisesti..helppoa sanoa..:)

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä riippuu siitäkin,
minkä ikäisiä lapset ovat
jos ovat jo vaikka aikuisia,
vanhemmuus säilyy,
mutta asiat muuttuu,
missä voi olla kaveri
missä joutuu olemaan vanhempi.
Tämä on isovanhemmuus!

  Ilmoita asiaton vastaus

On todella pahasti hukassa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minä en aikuisena ja äitinä oikee ymmärrä tuota,vanhemmuus hukassa?Minun mielestä se on sitä,et vanhempi ei laita lapsillensa rajoja vaan lapsi laittaa rajat vanhemmalle.Elikkä lapsesta tulee aikuinen ja aikuisesta tulee lapsi.Näin käy yleensä päihdeperheessä ja muussa toimimattomassa perheessä.Ja tämä tuntuu menevän sukupolvelta toiselle.Ilmankos onkin tänä päivänä niin paljon kaikenlaista pahaa.On vapaa kasvatus ja vapaat markkinat.Lapset saa kasvaa kuin elopellossa,niistä ei huolehdi kukaan.Vanhemmat syyttää koulua ja kaikkia mahdollisia laitoksia kun niissä on ihan itsessään se suurin syy.Ihminen syyttää aina muita,kun on omasta päästä kysymys.Tällä aikakaudella on kyllä vanhemmuus hukassa,vielä pahemmaksi se menee.Ja aikuinen mikä elää vielä hörhö maailmassa sillä on vanhemmuus hukassa ja pahasti.Se ei ikään ole läsnä kellekään,ei edes itselleen.Tämä tauti on kova ja tämä tappaa,ellei vanhemmat pian herää!

  Ilmoita asiaton vastaus