Kertokaa miten alkoholistin saa kuriin?

Ymmärrän, että olet epätoivoinen. Olett käyttäneet kaikki keinonne, ja mikään ei tunnu tehoavan. Luulen, että eroaminen on ainoa vaihtoehto. Omaa elämäänsä tulee arvostaa niin paljon, ettei jää toisen tarpeiden ja riippuvuuksien suohon rämettymään. Alkoholisti ei parane sairaudestaan niin kauan kun hän ei sitä itse halua. Ja kaikki eivät haluakaan. Pakkohoito ei auta alkoholistia. Ehkä täydellinen "hylkääminen" saattaisi hänet herättää, mutta ei siitäkään ole takeita.

Kysyjän kommentti

Kiitos ymmärtäväisestä ja myötätuntoisesta vastauksesta

  Ilmoita asiaton vastaus

jos ei hoitoon mene ni minä ainakin jättäisin semmosen miehen. en kestäisi enää katsella sellaista miestä, ja jos uhkailee jotain ni hankkisin lähestymiskiellon. kokemusta paristakin miehestä jotka ryyppäsivät kaikki rahat mitä vaan heille itselleen tuli ja varastivat minunki rahat juomiseen.
ei toisen tarvitse kärsiä ja hoitaa miestään sekä firmaa...eihän siinä jää hänelle itselleen lainkaan aikaa nauttia omasta elämästään.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minnesota-hoito on auttanut muutamia:
www.minnesota-hoito.fi/?adwo...lkoholismi

Mutta eiköhän alkoholistin itse se asia ole mietittävä ja päätettävä, tuskin pakottamalla tai "kuriin laittamalla" ratkaisua löytyy.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ikävä kyllä EI millään!Ei väkisin,eikä väsyttämällä.Eikä ainakaan "paapomalla".Alkoholismi on sairaus.Siitä voi parantua vain,jos alkoholisti sitä itse haluaa.Eikä sekään aina riitä...Omakohtaista kokemusta on

  Ilmoita asiaton vastaus

Alkoholistin on itse ensin tajuttava, ettei juominen voi jatkua. Toinen ihminen voi kyllä rohkaista ja kannustaa häntä hakemaan apua ja tukea raittiuspäätöksessään mutta raittiiksi ei ketään saa väkisin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ihan kuulopuheiden perusteella sanon ettei kait mitenkään. Jos ei itse tajua että menolle on pistettävä stoppi, ei sitä kukaan muukaan voi tehdä. Alkkikset eivät itse useinkaan tiedosta tilannettaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Täydellinen hylkääminen pahentaa mielestäni "potilaan" tilaa, mutta enhän minä näistä oikein tiedä. Tätini tilannetta seurasin aikoinaan. Hengiltä itsensä joi. Suomalaisen miehen on vaikea tunnustaa heikkouttaan, mikä olisi edellytyksenä hoitoon hakeutumiselle.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minunkaan mielestä täydellinen hylkääminen vain pahentaa tilannetta, jos meinaat elää hänen kanssaan vielä joskus yhdessä? Jos olet ajatellut lopullista eroa, niin se on sitten erijuttu. Antabus ei välttämättä auta kaikkia ja pahanolon tunne sen johdosta voi joidenkin kohdalla vain kiihdyttää juomista sen poistamiseksi. Juomisen lopettamisen on lähdettävä ihmisestä itsestään, pakolla se ei onnistu. AA-kerhossa on mahdollisuus perheneuvontaan ja siellä käynti yhdessä miehesi kanssa voisi tietysti auttaa, jos hän haluaa sinne lähteä. Yhteisen harrastuksen löytyminen olisi tietysti hyvä onnistuessaan, mutta sen käynnistäminen voi olla hankalaa miehesi taholta? Kannattaa tietysti yrittää, mitään siinä ei ainakaan menetä, mutta voi saavuttaa paljon. Eli tyhjän saa pyytämättäkin joka asiassa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Jos ei itse halua raitistua (Antabus/AA, yms), niin tässä vinkkejä lähipiirille:
www.al-anon.fi/cgi-bin/linne...t=00010315
Silloin aikoinaan kun isäni joi, äitini meni Al-Anoniin ja oppi elämään alkoholistin kanssa oikealla tavalla (joka, isäni siis raitistuikin AA:n avulla, mutta ilman äitini toimia ei varmaankaan näin olisi käynyt). Yksi esim. isäni tuli humalassa kotiin ja äitini oli tehnyt ruuaksi silakkalaatikkoa, josta juovuksissa ollut isäni kimmastui, silakkalaatikkoa! ja heitti koko höskän seinälle pitkin tapettia ja meni nukkumaan/sammui. Aiemmin äitini olisi siivonnut nuot jätökset seinältä ja eteisestä, vahtinut, hengittikö isäni sohvalla, tippuuko tupakantumppi kädestä jne. , nyt äitini ei toiminut näin vaan antoi kaiken olla kuten isän jäljiltä oli jäänyt ja seuraavana päivänä tuli vuokraisäntä käymään ja hän näki kuinka ruoka oli pitkin seiniä, ja isäni krapuloissaan heräsi, tunsi varmaankin suurta häpeää: tällaineko minä olen? Sen jälkeen itsekin liittyi AA:han ja siitä alkoi se meidän lapsien ja äidinkin kannalta tosi ihana elämä.... ei holhousta/vahtimista/paapomista on varmaankin yksi avainsana tässäkin....

  Ilmoita asiaton vastaus

Siinäpä tuli hyviä ohjeita. Omasta kokemuksesta pitää sanoa, ettei aikoinaan mikään auttanut, kun itse ei tajunnut tilaansa eikä siis halunnutkaan muuttaa tapojaan. Viimein älysin lähteä ja jättää sellaisen miehen ja päivääkään en ole katunut. Olisi vain pitänyt lähteä silloin jo paljon aikaisemmin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei kun pakkaat kamasi valmiiksi ja kysyt mennessäsi "menetkö hoitoon"?
Saat ehkä vastauksen, että "menen", mutta tuolla asenteella en panisi sille liikaa painoa. Etsi siis vuokrahuoneisto ja muuta sinne niin pitkäksi aikaa kuin on tarve.
Tämän olen nähnyt jonkun kerran toimivan.
Minnesotaan tuota ei huolita rahallakaan.

  Ilmoita asiaton vastaus