Tapahtuuko teille tällaista omituisuutta?
Joskus kun esim. pelaan muiden kanssa monopolia. Saatan vain ilmoittaa muille, että ei huvita enää pelata ja häippäsen tielle. (asun maalla). Siellä kävelen hirveän hitaasti suurinpiirtein keskellä tietä ja hyräilen itsekseni. Kohta alan itkemään, luulisi, että olen surullinen, mutta itseasiassa olen iloisempi kuin koskaan. Vaivun ajatuksiini, ja tuijotan vain eteeni vieläkin kävellen. Sitten kun havahdun, en tajua kävelleeni niin pitkälle ja käännyn takaisinpäin. Kaikki näyttää niin kauniilta, kaikki puut, kivet, ötökät, purot, taivas, pellot, kaikki. Istahdan tien laitaan tunnustelemaan kiviä, maata, multaa, heinää. Kaikki tuntuu niin ihanalta kädessäni. Tuuli suhisee ihanasti, ja näyttää niin "pehmeältä". Jokainen normaalikin ääni (esim.puhuminen normaalilla äänellä) kuullostaa himu kovalta. Tekisi mieli jäädä sinne vaikka ikuisuudeksi, mutta täytyyhän minun poiskin tulla. Kun menen sisälle, SAATAN olla hyvin hiljainen, mutta n. viiden minuutin päästä olen taas normaali. Että mitä ihmettä tuo oikein on? Noin käy suurinpiirtein kerran viikossa. VAIN kesäisin.
Avainsanat: omituista
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Ehkä osa sinusta haluaa nauttia tästä ohikiitävästä hetkestä, jota kesäksi kutsumme. Olen kokenut samanlaisia hetkiä joskus nuoruudessani aamuyöllä palattuani juhlimasta taksilla kotiin. Kaikki on niin kaunista, mikään ei liiku, pelloilla on usvaa, linnutkin nukkuvat. Voisin ajaa vaikka kuinka kauan ja vain katsella maisemia.
Nykyisinkin havahdun ulkona luonnossa vihreän ylivaltaan kaikkialla, kuinka paljon sitä onkaan ja miten erivärisiä vihreitä lehvästöt muodostavat. Tänään kitkiessäni pitkää porkkanapenkkiä nautin samanaikaisesti lintujen äänistä, jotka ikäänkuin kaikuivat hiljaisen metsän reunassa. Oli vain minä ja luonto ympärilläni, olimme yhtä. Ehkä kokemuksemme ovat jotain samanlaista. Se on herkkyyttä, älä ole siitä huolissasi.
Kysyjän kommentti
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Outo ilmiö täytyy myöntää. Ehkä se on jonkinlainen latautumiskeino jolla keräät voimia siitä luonnonkauneudesta ja hiljaisuudesta. Ei onneksi kuulosta vaaralliselta. Ainoa harmi siinä taitaa olla se jos kävelet sinä aikana hyvinkin pitkälle, mutta hyötyliikuntaahan se vain on.
Ilmoita asiaton vastaus
Outoa tosiaan, ei minulle tuttua... Mutta niin kuin Ida sanoi niin ei kuulosta vaaralliselle...
Ilmoita asiaton vastaus
En tiedä ikääsi, mutta ilmeiseti olet vielä nuori ihminen. Ihmisen kehittymisessä aikuiseksi on joskus aina tietynlaisia tunteita ja "kasvukipuja" , mitkä voivat vaikuttaa siten että kaikki mielenkiintoisetkaan harrastukset eivät välttämättä aina jaksa kiinnostaa. Jos tunnet, että kaikki ei ole aivan kohdallaan ja tuntemuksesi toistuvat usein kannattaisi käydä lääkärin vastaanotolla, varsinkin, jos siihen liittyy outoja tuntemuksia.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei nyt ihan samanlaisia kokemuksia, mutta ehkä vähän saman sukuisia kuitenkin. Saatan nimittäin ihan sujuvasti (ja tahattomasti) 'siirtyä omiin maailmoihini' kesken illanvieton, kokouksen tai oikeastaan missä muussa tilenteessa tahansa jossa on vähänkään useampia ihmisiä läsnä. Minuutista varttituntiin menee kepästi niin että tajuan kyllä ympäristöni mutta en osallistu esim. keskuteluun ja todella vaeltelen vapaasti omissa ajatuksissani.
Eipä tuo ole vaaralliseksi osoittautunut, päin vastoin yleensä rentouttavaksi.
Ilmoita asiaton vastaus
nyt olen täällä maalla , jossa juuri tunnen tämän kaiken ihanuuden , joten fiilikset kuin kerroit, no hiljaisuus ei nyt ihan 100% , kun täällä missä olen on noita äänekkäitä kavereita , jotka juttelee hirnuen, mutta kaunista ja suloista on tuokin ääni, eikä minua häritse se lainkaan...joki tuolla välkkyy ja vireät niityt ovat kauniina edessäin, ukkokulta tuolla joella kalastaa ja minä jo oottelenkin häntä tänne ylös, jos vaikka ois saanut sen suuren hauen , joka aina pääsee karkuun... :)
Ilmoita asiaton vastaus
No tohan on ihan normaalia!
Huomaat mitä luonto on oikesti.
E melua, ei häiritseviä ihmisiä.
Älä koskaan hävitä luontoa pois sydämestäsi.
Pieni kyynel valuu poskea pitkin:
Sen tehtävä on ottaa vastaan elämä, kuin syntyisimme uudestaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Eipä ole itselleni noin käynyt koskaan mutta eihän tuo nyt onneksi mitenkään vaarallista taida olla.
Ilmoita asiaton vastaus
Itselleni ei vielä ole näin sattunut, mutta jos sinä etsit omaa rauhaa ja vapautta.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.