Miten lapsena pärjäsitte kun jouduitte aikuisten asialle?
Itse menin kauppalapun ja setelirahan kanssa kauppaan. Ostin mitä käskettiin, mutta siitä huolimatta menin itkien kotia. Ihmettelivät kovasti itkuni syytä, sillä olinhan ostanut kaiken mitä pitikin. Olin soperrellut että: se kauppias vei sen rahan, ja antoi tällaisia takaisin. Ja olin näyttänyt vaihtorahat.
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
en muista, mutta on kerottu: minut lähetettiin maitokauppaan asialle noin viisivuotiaana ja tarjotiin ostoslistaa mukaan, en ottanut vaan olin pikkuvanhasti todennut
"en tartte kun en osaa lukeakkaan, pakko muistaa"
ja tarinan mukaan muistinkin kaikki mitä piti tuoda
Kysyjän kommentti
Kiitos. Fiksu pienestä pitäen.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
ihan pienen tyttön kans potkukelkal kauppaa ja tätit laittoi kassiin tarvittavat tuotteet ja sitoivat sen kassin kelkan istuimeen, sit kotiin ylpeänä, enkä ollut kuin 4 tai 5, mutta maalla kakki oli niin turvallista , silloin enen vanhaan..
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras ei tule äkkiseltään mieleen. no kotitöitä vihasin ja murjotin aina kun joudui tekemään niitä. :)
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Kaupassa kävin usein yksin, kun äiti ei pikkuveljeä jonkun pikku asian takia ruvennut pukemaan kauppareissulle. Eikä itse voinut lähteä, ja jättää veljeä meidän kahden alle viisivuotiaan tytön kanssa. Siispä minä reippaana likkana hoitelin ostoksia kuin vanha tekijä. Kaupungin keskustassa asuessa kaupat olivat samassa ja viereisessä talossa, joten matka ei päätä huimannut. Ja turvallistakin oli, kun ei ollut katujen ylityksiä. Kaikki meni hienosti. Vai kultaako aika muistot. Mutta en miettimälläkään muista mitään negatiivista. 7-vuotiaana koululaisena vein siskon ja veljen tarhaan, kun äiti oli jo mennyt töihin. Ja sitten pinkaisin itse kouluun ekalle luokalle. Ei taitais nykyaikana onnistua sellainen.
Ilmoita asiaton vastaus
Meillä oli tämänpuolimmainen kauppa ja tuonpuolimmainen kauppa josta piti sitten käydä ohjeiden mukaan ruuat ostamassa. Viisivuotiaana minäkin eka kerran kaupassa kävin ja matkaa oli 2 kilometriä. Itse kävin kauppaa naapurin sedän kanssa, jolle myin pyytämiäni rapuja kappalehinnalla. Hän olikin ravun suurpyytäjä siihen aikaan ja rapusumpussa saattoi olla 600 rapuakin säilössä odottamassa rapuautoa. Rapuauto kierti parikertaa viikossa paikkakunnalla.
Tässä kuva saman tyyppisestä autosta:
www.hum.utu.fi/oppiaineet/ka...ussima.jpg
Ilmoita asiaton vastaus
HYvinhän mie pärjäilin.
Vaikka vähän jännittkin mennä esm kauppaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Sanoisin paremmin kuin ne aikuiset.Lasten hommissa.
Ilmoita asiaton vastaus
Ihan hyvin kai pärjäsin, kun ei ainakaan mitään ikäviä muistoja ole. Hyvin tuntuu omakin jälkikasvu esim. kauppareissun jo hoitavan.
Ilmoita asiaton vastaus
Kerran suurlakon aikana äiti lähetti minut ostamaan perunoita. Kiersin kaikki Taka-Töölön kaupat, joissa perunoita olisi saattanut olla. Niitä kauppoja oli ehkä viisitoista. Missään ei ollut perunoita. Kun tulin takaisin, äiti sanoi vain, että ei niitä kaikkia kauppoja olisi tarvinnut kiertää. Enhän minä voinut ymmärtää, että perunat olivat kaikkialta loppu. En muita, mitä sitten syötiin, mutta kyllä aina jotain ruokaa oli. Nälässä ei meillä silloinkaan tarvinnut olla. Olin tuolloin 5-vuotias.
Ilmoita asiaton vastaus
En muista asioineen kaupassa koskaan, kyllä aikuiset hotiivat ne asiat. Mutta jotain informatiivisluonteista asiaa minut lähetettiin naapuriin kertomaan. Hyvin se sujui.
Ilmoita asiaton vastaus
Kaupassa pärjäsin hyvin, kauppias oli tuttu. Olin lapsena huomattavasti rohkeampi eri tilanteissa kun nyt näin aikuisena.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.