Vieras
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
Muutaman kerran on tullut mieleen.
En pelkää, lähdetään sitten kun noutaja saapuu...
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Kyllä välillä mieleen tulee kuolemakin. Se meillä ihmisillä sekä kaikilla elävillä olennoilla on joskus edessä. mutta jos jakuvasti tämmöistä miettii ei kyllä enää uskalla edes elää. Ei uskalla edes kotoa pois lähteä jos ajattelee et jos nyt mä kuolen. Ja ei pelko auta siihen. Sanoo kuin juice kerran en halua olla paikalla kun se tulee. mutta ollan me itse paikalla tapahtui se sit missä. mut täyy elää täysillä kuin olis viimeinen päivä.
Ilmoita asiaton vastaus
Kieltämättä joskus ajatus kääntyy pelon puoleen. Mutta ei tänne jäädä voi. Kuolema ja syntymä ovat luonnollisia asioita. Eniten pelkään jos joutuu kärsimään tai makaamaan sängynpohjalla halvaantuneena. Mutta kaikki on vastaanotettava sellaisena kuin tulee. Jos sitä alkaa pelkäämään niin elämä jää elämättä.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei sitä passaa alkaa miettimään..Se tulee aikanaan,onneksi ei tidä etukäteen.
Täysillä vaan joka päivä mitä on jäljellä,kun vaan terveyttä riitää...Noutaja saapuu aikanaan,ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...
Ilmoita asiaton vastaus
luulen, että kuoleman pelko on lähinnä just sitä, jos joutuu kärsimäänn ennen sitä, itse kuolema ei pelota. Sehän on vain nukahtamista. Pimeää.. usein helpotus .ei, en pelkää kuolemaa vaan sitä mitä kaikkea menettää kuollessaan...
Ilmoita asiaton vastaus
Toisaalta on hyväkin, ettemme tiedä milloin meidän vuoro on lähteä, mutta kun ikää tulee lisään niin alkaa sekin asia pyörimään ajatuksissa aina silloin tällöin.
Kaikkihan me tiedetään ettei kukaan ole tänne jäänyt ja elämällä on kiertokulkunsa, joten olkaamme valmiit kaikkeen!
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Välillä tulee mieleen, mutta kun terve olen, niin en osaa sitä vielä kauheasti pelätä. Jotenkin sitä uskoo ja luottaa, että aikaa on vaikka kuinka paljon. Mutta rajallinenhan se aika on. Täytyy vaan toivoa, että poistuminen tapahtuu kivuttomasti. Siihen asti elän ja nautin elämästä täysin siemauksin.
Ilmoita asiaton vastaus
Kuolema on sen verran luonnollinen asia etten pelkää enkä mieti sitä. Pahempi olisi vammautua loppuiäksi.
Ilmoita asiaton vastaus
Minä olen parantumattomasti sairas ja tiedän minkälainen on loppusuorani nähtyäni jo niin monen lajitoverini kuoleman ja kärsimykset sitä ennen.
Sitä olen hiljaa sydämessäni pyytänyt, että saisin hoitaa puolisoni ensin rajan tuolle puolelle. Ei se rassu tule toimeen ilman minua.
Ilmoita asiaton vastaus
Lähellä päivittäin. Neljännet hautajaiset odottaa tälle vuodelle. En pelkää.
Ilmoita asiaton vastaus
Tuleehan se välillä mieleen, varsinkin nyt kun aika taajaan on mennyt luokka- ym. ikätovereita. Kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita siinä nousee mieleen, pelko ei kyllä niihin kuulu.
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää kuolemaani, olen niin vakavan sairauden läpi käynyt, ja jatkoajalla olen nyt, ja se onkin kivuliasta, tilini olen selväksi tehnyt kaikkien kanssa ja yritän loppuelämäni elää itseni kanssa ja olla itsekäskin.
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää, olen valmistautunut joa aikoja sitten. Se on elämän luonnollinen loppu. Hoidettavia lähtee tasaiseen tahtiin ja heidän viimeiset hetkensä ovat tavallaan auttaneet minuakin ymmärtämään kuolemaa.
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää enkä ajattele.Se päivä on määrätty jonnekin ja tulee ajallaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Olin v.92 siinä ja siinä etten henkeäni heittänyt, komplikaatio rutiinileikkauksen jälkeen TAYSissä. Läheiset itkeä pillitti sängyn ympärillä sairaalassa, itse olin niin vahvoissa mömmöissä että sillähetkellä oli aivan sama mitä olisi tapahtunut.
Tiedä sitten miten pelkää ja miettii, jos saa kuolemantuomio diagnoosin (parantumaton syöpä tms) ja joutuu kitumaan ja kärsimään kauankin.
Ilmoita asiaton vastaus
olen jo tuonen portailla käynyt, ja taas sain uuden diagnoosin, mutta yritän olla ajattelemati koko asiaa ja toivon, että jos tästä lähdetään niin ei tarviis kovin kivuliaasti lähteä, kun näitä kipuja jo täällä maanpäälläkin on ihantarpeeksi saanut kärsiä...
Ilmoita asiaton vastaus
On se ollut liian usein vieraanani tässä elämässä. Olen itse käynyt pari kertaa lähellä, mutta minulla on ollut aina, ihan pienestä asti ,se ajatus ja varma uskokin tähän: ihmiselle on päivät luetut etukäteen. Se on auttanut surutyössä, mutta myös omalla kohdallani. Uskon myös jälleennäkemiseen, ja näin ollen minulla on paljon rakkaita siellä vastassa silloin kun aikani on.
Miettinyt siis olen paljonkin, mutta en pelkää.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole miettinyt, enkä kyllä varsinaisesti pelkääkään.
Ilmoita asiaton vastaus
Minä mietin aina silloin tällöin mutten kyllä pelkää.
Vaikka onkin ollut läheltä piti tilanteitakin, niin jotenkaan en osaa pelätä.
Ilmoita asiaton vastaus
pelkään, että kuolen, ennenkuin lapsillani on omat elämät siinä vaiheessa, että joudan lähteä
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää, mutta toivon saavani halata äitiäni oikein pitkään ja hartaasti vielä kerran ennen kuin meistä kumpikaan kuolee. Samoin toivon kuolemani tapahtuvan nopeasti eikä hitaasti hiivuttaen.
Ilmoita asiaton vastaus
En pelkää niinkään kuolemaa, kuin tapaa millä se tapahtuu.
En liioin jaksa miettiä kuolemaa, koska elämän pohtimisessa on aivan tarpeeksi työtä. Miten voisin parhaiten käyttää jäljellä olevan aikani?
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.