Solovetskin matkakokemukset ja vinkit

Solovetskin lumo 9.7 - 11.07.2011

Minua houkutti saariston rikas historia ja ihmeellinen pohjoinen luonto. Solovetskin saaret antoivat sisältörikkaan vaikutelman. Esi-isiemme rakennustaito ja taiteellinen silmä ihmetytti ja lumosi. Oli osattu luoda monumenttaaliset, karulla kauneudellaan lumoavat ja kiehtovat temppelit sekä rakennukset kylmälle merelle piiloutuneille saarille. Solovetskilla vietin kolme päivää ja pari yötä.

Majoituksen taso on kirjavaa, niin kuin pitääkin olla, jokaiselle kukkarolle ja mielelle sopivaa. On jopa kolmen täden hotellia, motellia, mökkikylää jne. Asia, joka mielestäni on syytä tiedostaa jo matkaa varatessa Venäjälle.

Se mitä vastaan tulee, niin positiivisesti ne on otettava :) - loppupeleissä. Kaikkea ei kuitenkaan pidä eikä tarvitse hyväksyä Venäjälläkään. Solovetski elää kesällä turismista. Pääsääntöisesti palvelu ja ruoka oli hyvää.

Suosittelen retkeilymaja tyyppisen hotellin sijaan kunnon hotellia. Asuimme kahden huoneen ja neljän henkilön solussa. Käytössämme yksi vessa kera suihkun ja lämminvesiboilerin. Jos ei pelkää kylmää vettä, niin ok. majoitusmuoto.

Matkasimme Belomorskista, jossa yövyimme, bussilla Vienan Kemiin, sieltä laivalla Solovetskille. Seuraavan reissun ehkä teen Pietarin kautta. Allegrolla Pietariin, sieltä junalla Vienan Kemiin, eikä juurikaan nosta matkan hintaa. Suosittelen näkemään Solovetskin, joten saarella kannattaa vierailla useampia päiviä.

Matka oli huikea, matkana matka vailla vertaa.

Solovetskin luostari ja Linna on saaren keskusrakennus. Kremlin seinät ovat noin 1500-luvulla munkkien rakentamia jättimäsistä vierinkivistä. Sisällä, Kremlin suojassa, sijaitsevat talousrakenteet, kirkot ja tuomiokirkot ja luostarin myymälät. Luostaria kunostetaan yhä. Vaikuttava kokonaisuus ja valokuvaajalle ehtymätön paratiisi aamu- ja ilta-auringon valossa nähtynä myös mereltä käsin.

Sekirnaja vuori sijaitsee Solovetskin luoteisosassa ja se on saaren korkein piste. Siellä sijaitsee 1800-luvulla munkkien rakentama kirkko. Se on epätavallinen kirkko jossa ristin alle on asennettu majakan linssit.

Gulagin aikana tässä kirkossa oli yksi ankarimmista karssereista kidutuksineen. Myöhemmin vuoren juurille pystytettiin Sielumessun pidon risti siellä kaatuneiden ihmisten muistoksi. Uskomuksen mukaan Aatamin haudan päälle.

Laskin Sekirnajan vuorelle lähes pystysuoraan nousevat raput, niitä oli 246. Tarinan mukaan kidutettuja vankeja syöstiin alas juuri tuota vuorenrinnettä. Energia saarella oli hyvä vain historia muistuttaa hirveyksistä. Maisemat olivat mahtavat ja historia mielenkiintoinen. Matkasimme bussilla vuorelle 1500 - luvulla rakennettua tietä (oli oma kokemuksensa sekin).

Meillä oli mukana tulkki ja paikallisopas, kuten kaikilla retkillämme Solovetskin saarella.

Kesällä Solovetskin saarten länsirannikolle, Beluganniemelle kokoontuu kymmeniä maitovalaita, joita kävimme katsomassa ja kuvaamassa. Ensin veneellä ja seuraavana päivänä matkasimme bussilla noin 8 km ja lopun matkaa patikoimme pitkospuita pitkin (noin 6 km) Beluganniemenkärkeen. Patikkamatkalla näimme kotkanpesän ja kotkan sekä luonnon monimuotoisuuden. Kesällä metsässä on hyttysiä, joten hyttyssuojaus on paikallaan, kunnon kengät jalkaan sekä on hyvä varata tarpeeksi juomavettä mukaan, joka tosin painaa, mutta noin + 25 asteen helteessä tarvittiin juotavaa. Meitä suosi hellesäät.

Näimme runsaasti maitovalaita ja saimme hienoja kuvia. Kiikarit myös kannattaa ottaa mukaan. Molempia retkiä voin suositella niiden erilaisuuden vuoksi.

Isolla Jänissaarella oli monta nähtävyyttä. Vanhat labyrintit, joiden arvoituksellista syntyperää ja tarkoitusta arkeologit ovat tutkineet tähän asti herättivät kiinnostusta. Labyrintteja on 13 niiden koko ja piirrokset ovat erilaisia. Saarella sijaitsee Andrei Pervozvannyjn kirkko ja Vierinkivisatama. Jänissaarten kasvillisuus on tundraa, jossa kasvaa kääpiökoivuja. Kaunista katseltavaa oli. Matka Kremlistä Isolle Jänissaarelle on 9 kilometria ja taittui veneellä. Tuolla matkalla Vienan meri - Valkea Meri näytti valkeuden. Meri tosiaan oli tyyni ja valkea.

Solovetskin kylässä on kylän keskusta, josta löytyy kahviloita, ravintoloita, posti, kauppoja ja matkamuistomyymälöitä. Pölkupyöriä voi myös vuokrata. On mahdollisuus lukuisiin retkiin mm. melontaretki.

Saarelta löytyy lentokenttä, jonne ainakin sään salliessa lennetään Arkangelistä ja Moskovasta. Ymmärtääkseni veneliikennettä ei ole talvella. Talvinen Solovetski houkuttaa, koska paljon tuli nähtyä paljon jäi näkemättä.

Arkangelistä on myös mahdollsuus saapua helikopterilla saarelle, jonka olen kuullut olevan elämys.

Lukemiseksi suosittelen, Aleksandr Sozenitsyn kirjoja (v. 1970 palkittu venäläinen Nobel kirjailija) on kirjoittanut Solovetskin vankilasaaresta.

Anne Applebaumilta löytyy "Gulaga History".