Oletko joskus katunut sitä, että teit lapsia / et niitä aikoinaan tehnyt?
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Onhan noita ongelmiakin ollut matkan varrella, mutta en siltikään katunut ole kun heidät tein.. ongelmat kuuluu myös elämään...
Ja milläs sitä vois aborttiakaan hankkiä vuosikymmenien jälkeen...
Kysyjän kommentti
Heh...Kiitos kaikille vastaajille : )
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Pakko myöntää, että ehkä pienen punaisen sekunnin olen tuota lapsimäärää katunut. Mutta turhaan..
Ilmoita asiaton vastaus
Olisin katunut, jos olisi jäänyt saamatta.
Tekemistä en liioin ole pahemmin katunut.
Ilmoita asiaton vastaus
tekotavasta olen aina tykännyt, mutta jostain kumman syystä ei vaan ole natsannut.
Ilmoita asiaton vastaus
"Gon govil ot, ni goirasgin poikki" sanoi armeija kaverini tuolta Pohjamaalta!
Lisäsin tuohon; kumpa rintaruokinta vielä saatais järjestettyä?
Eipä ole pojalla "polvea" päässyt parantamaan!
Ilmoita asiaton vastaus
En minä varsinaisesti katunut ole vaikka nuorena lapset tein, pääsin heistä eroon myös nuorena, ajattelin että minulla on vapaus mennä ja tulla miten tykkään ja ei tarvitse passata enää lapsia ja voin matkustella paljon, ja eikös minusta tullut mamma heti sen jälkeen kun tytär muutti kotoa, poika oli pesimispuuhassa ja alkoi taas se lastenhoitaminen minulla, on 4 kpl nyt niitä pikkuihmisiä ja paljon ovat meillä hoidossa, joskus kun olen väsynyt ja kipeä mukuloitten passaamisesta niin tulee mieleen että olisimpa pitänyt polveni kiinni ne 2 kertaa kun poika ja tytär alulle lähtivät niin ei olisi lapsenlapsia jotka minua väsyttävät, mutta on siinä hyvätkin puolet ovat niin ihania kuitenkin ja nyt kun isoja ovat niin auttavatkin minua.
Ilmoita asiaton vastaus
en ole katunut! miettinyt olen kylläkin kuinka vähällä murheella sitä pääsisi jollei olisi jälkikasvua ...
ja kuinka köyhää elämä olisi !
mitä tekisin nyt jos olisin tehnyt toisin - ehken halua edes tietää ihan oikeasti.
Ilmoita asiaton vastaus
En sitten tippaakaan ja hehän ovat elämän ilo ihmiselle, niin kaikkine hyvine ja huonoine puolineen !
Ilmoita asiaton vastaus
En todellakaan ole katunut. Lapset ovat parasta elämässäni, ilman heitä elämä olisi todella tylsää.
Ilmoita asiaton vastaus
Elämässini en kadu mitään mennyttä. Ne on takanapäin .Olen saanut hyvät lapset ja olen itsekkin terve.Lapset on minulle antaneet niin paljon jaksamista ja voimia. Rakkautta heiltä olen saanut paljon.
En elämästä tietäisi osaakaan mutta niiden kautta olen rikastunut valtavasti.
Käyvät vieläkin kotona sillon tällöin kun kerkiivät. Nyt niillä omat menonsa ja tulonsa.
Olen saanut heiltä arvostelua siitä ,kun olen ollut niin jyrkkä alkoholin ja tupakan suhteen.Tosin eivät polta ,mutta juhlissa ja kavereiden kanssa joskus ottaavat viisasten juomaa.
Kyllä koulujakin ovat käyneet.
Ilmoita asiaton vastaus
Yhden tein eikä toden totta kaduta. Elämäni kallein aarre! Lisää lapsia olisin tehnyt jos nykyisen mieheni olisin tavannut muutamaa vuotta aiemmin.
Ilmoita asiaton vastaus
Parasta elämässäni. Katuisin, jos en olisi tehnyt.
Ilmoita asiaton vastaus
En todellakaan ole katunut..aikanaan haaveilin suuresta perheestä..mutta jäi vain 2:teen lapseen...
Lapset ovat minulle todella elämän rikkaus...
Nyt on jo 3:mas polvikin aikuisia..mahdollista nähdä vielä 4:jättä polvea.
Ilmoita asiaton vastaus
Tytöt on lapsia ja pojat on poikia! Kaksi poikaa ja kuusi lastenlasta (kolme lasta ja kolme poikaa) on elämän suola.
Ei janota, enkä päivääkään vaihtaisi pois.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole katunut koskaan, onneksi on tullut tehtyä.
Ilmoita asiaton vastaus
En todellakaan ole, vaikka välillä hermot ovatkin olleet koetuksella.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.