Onko kenelläkään napsulaisella ahdistuneisuushäiriötä,minulla on se...Kertokaa kaikki milloin alkoi,oireet,loppuiko se,kertokaa!!

minulle tehtiin paha hoitovirhe 10 v sitten ja siitä seuras nasennus ja ahdistus joka kyl kesti muutamankin vuoden , mutta aika minut paransi .. lääkitystäkin kokeiltiin , mut ei se ollut se mun juttu vaan löysin taas rakkaan käsityöharrastukseni , joka oli työelämän oravanpyörässä jäänyt ajan puutteen vuoksi unholaan ... siinä kutimet heiluen pistin ajatuksetkin järjestykseen sekä rakkaat , jotka jaksoivat kuunnella puheitani auttoivat tuos huonos olos , myöskin aloitin ohjatun liikunnan , kuntosalin ja vesijumpan näillä toimilla aloin kuulemaan linnunlaulun ja näin auringon valoa siihen risukasaan missä olin .. lapsenlapset toivat iloa elämänii , kuin muutkin ystävät ja läheiset , jotka jaksoivat antaa apuaan silloin kun en sitä ois niin halunnutkaan , mut oli hyvä etteivät yksin jättäneet silloin ois ollut paljoonkin pahempi olo .. jot neuvoni on , et puhu puhu .. tee jotain mieluista käsityöitä,liikuntaa , matkailua ihan mitä vaan josta saat edes hiukan hyvää mieltä .. sit pikkuhiljaa alkaa elämä hymyilemään ja jos vielä sinulle jotain sattuu .. on mieles vakaa eikä sitä mikään sit ihan heti hetkautakkaan mikään .. sit vielä positiivistä ajattelua se pitää ainakin minut " pinnalla"..

jaksamisia ja kokeile tehdä sitä mikä hyvälle tuntuu ... elämä jatkuu vaikka se ei aina siltä tunnukkaan .. minä kyl ymmärrän tuskas ja nyt jos minul meinaakin tulla sellainen masis niin heti alan tekee jotain kivaa , jotta se ¨kauhea mustamöykky ei saa minusta valtaa ...

Kysyjän kommentti

  Ilmoita asiaton vastaus

ns. normaaleja ahdistuksia mennen tullen jos jotain todella traumaattista on tapahtunut, läheisen äkillinen kuolema, läheisen äkillinen vakava sairaus tms. mutta niistä on päässyt yli ajan kuluessa ilman pillereitä.

->Hoitoa vaativia ahdistuneisuushäiriöitä on monia. Tietty määrä huolta tekee hyvää kaikille. Sopiva ahdistus saa ihmisen suorittamaan velvollisuutensa, auttaa kehityksessä ja suojaa vaaratilanteilta.
Psyykkiseksi sairaudeksi ahdistuneisuus muuttuu, kun tuskaisuus on jatkuvaa, pitkäaikaista ja haittaa merkittävästi elämää ja heikentää jokapäiväistä toimintakykyä. Ahdistuneisuus vaatii hoitoa, jos se on niin vakavaa, että se häiritsee jokapäiväistä elämää, huonontaa unta ja jos se jatkuu pitkään riippumatta ulkoisista stressitekijöistä. Tuolloin on syytä hakeutua yleislääkärin tai psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle.Paras psykiatrinen hoito ahdistuneisuushäiriölle on lääkehoidon ja psykoterapian yhdistäminen. <- tämän kopioin poliklinikka.fi sivustolta.

  Ilmoita asiaton vastaus

therapiafennica.fi/wiki/inde...iri%C3%B6t

itselläni tuli muutama vuosi sitten sama, mutta kenties kumminkin eri koska on niin monia eri ahdistuneisuus häiriöitä...

Sen jälkeen en enää ole työssä ollutkaan.. sain siis työstä ja sen seurauksista..
Taistelin oravanpyörää vastaan totaalisesti minä ja henkilöstövuokraus vastakkaisn.
Puolivuotta meni, monia satoja sähköposteja eri hallituksen ja liittojen, lehtien ym., puheluita (he ottivat minuun yhteyttä ja kysyivät olenko tosiaan olemassa josta tehtiinkin juttu minusta..
Taistelin että lomat kuuluvat myös vuokratyöntekijälle, silloin ei talviloma kuulunut mitenkään ( taisteluni ansiosta nyt kuuluu).Ylitöistä ym...
Minun rahat laskettiin 3 vuodelta uudestaan ja sain kaikki oikein laskettuna itselleni ja sairaslomanaikana olivatkin sitten plätkäyttäneet minulle lopputilin kun heidät ryöstin... siitä en enää jaksanut taistella...
Siitä tuo sitten alkoikin, masennus ja ahdistuneisuus..
Ainoastaan perhe oli minulle ne ihmiset jotka näin ja koirani Toffe joka oli samaan aikaan loppuaan tekemässä. Ulkona liikuin pelkästään Toffen kera ja kun lähdin hoitoon. Kenenkään vieraan kanssa ei paljoa haluttanut, katosin niinkuin kaikelta ulkomaailmalta..
Missään en käynyt. Lihoin ja pysyin sisällä..

Ainoastaan kun lopetin itseni syyttelyn ja pakotin itseni liikkeelle menin äitini kanssa kaupungille ihan vaan ikkunaostoksille ja sain taas kiinni sosiaalisesta elämästä..
Ja tuli tuo 30v hääpäivä jolloin suuntasimme Rodokselle, se taisi olla suurin piristysruiske ikinä...

Mutta töihin en enää halua varsinkaan yhteenkään henkilöstövuokraukseen sitä samaa rääkkiä kiitos ei. en kestäisi.. 3 vuotta yhden firman vakituisessa koko aikaisessa palveluksessa, iltaisin puukkasivat minulle iltatöitä lisäksi ( en osannut sanoa ei, tein siis työllä itseni uuvuksiin) viikonloputkin vielä hommasivat kokoaikaista työtä ja minä en koskaan osannut sanoa edelleenkään ei. Henkilöstövuokraus sanoi että en tee ylitöitä koska olen eri firmojen palveluksessa...

yli vuoden tuli käytyä hoidoissa, ainoa ero oli se etä kieltäydyin lääkehoidosta, puhumisella pelkästään.
Lääkehoidot on toisille tuo juttu..

Mun juttu on varmaan ihan sekaisin, mutta jaksamista sinulle, ja ota pieni askel jokapäivä ulos maailmaan ja kevään tullessa huomaat auringonkin paistavan ja katso ihmisiä ei nuo ole happamia vaan ihmiset hymyilevät ja samalla huomaat myös itsesi hymyilevän..
Älä rankaise itseäsi...

  Ilmoita asiaton vastaus

En osaa nyt muuta sanoa kuin tee sellaisia asioita joista saat iloa itsellesi.
Hyvää aurinkoista kevättä sinulle!

  Ilmoita asiaton vastaus

Ammattiapua käy hakemassa, jos tilanne kehittyy hankalaksi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Tilaa aika tuonne Terveyskeskukseen ja puhu siinä kun varaat aikaa mistä on kysymys. Jos olet nuori ne tutkii tilannetta hyvin. laittaa jatko kokeisiin. Taustalla monta kertaa jotain pysyvää.Mutta kun lääkkeitä määrätään ei pidä syödä jos eivät sovi ja uudestaan yhteys samaan paikkaan. Joskus ne ei vaan auta, pahentaa.Ennenkuin on oikea lääke.Hakemalla välillä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Päivän hesarin mielipidepalstalla ahdistuneen äiti kyselee vertaistukiryhmää,tärkeää ja kuntouttavaa auttamismuotoa ahdistuneelle ja yksinäiselle nuorelleen-terapian ja lääkityksen lisäksi-ohjattu,pitempikestoinen vertaistukiryhmä.
Nuorisopsykiatrian poliklinikalta ehdotettiin,kysymään säätiöiltä ja järjestöiltä,mutta tälläisia ryhmiä ei tunnu olevan tarjolla Helsingin alueella(kirjoittaa hän)Kelan järjestämät ryhmät taas ovat aikuisille suunnattua kuntoutusta,lähinnä laitosjaksoina.Mistä löytyy ahdistuksesta ja paniikista kärsivien nuorten vertaisryhmä,jossa hän voisi oppia muiden tuella vähitellen hyväksymään itsensä ja sairautensa eikä olisi niin YKSIN kuntoutumassa elämään?

  Ilmoita asiaton vastaus

Ahdistuneisuutta ja masennusta on monenlaista ja asteista. Jokainen joskus tuntee tunnetta, että ei mikään maistu ja tunnut elämältä.
Asian vaikeaksi muodostuessa on apua saatavana jo useista terveyskeskuksista, joissa on mielenterveydenhoitaja ja ainakin sieltä saa parhaat neuvot.

  Ilmoita asiaton vastaus

Lasteni äidille tuli aikoinaan paha työuupumus joka johti pahaan masennukseen. Masennusta seurasi myös nuoruudessa sairastettu bulimia joka uusiutui. Vielä tänä päivänä hän syö lääkkeitä masennukseen ja käy terapiassa, bulimiaankin on haettu lääkitystä ja ainakin näennäisesti hän voi jo paremmin. Aikaa siihen on mennyt paljon, uupumuksesta tähän päivään on kulunut yli viisi vuotta ja aivan liian myöhään haimme apua.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen jo pitkään elänyt tuollaisessa olosuhteessa. Apua en voi antaa kun en tiedä itsellenikään konsteja. Mutta kiva ei ole olla tässä missä olen. Olisi hienoa nähdä edes joskus valoa tunnelin päässä.

  Ilmoita asiaton vastaus

En osaa sinua auttaa, koska minua ei ole koskaan ahdistanut. Mutta sinun on varattava aika lääkärin tykö ja käydä siellä juttusilla. Jos saisit parhaan avun sieltä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Onko sinulle työterveyshuolto? Jos on, niin kiiruusti sinne ja sitä kautta ammatti auttajalle. Tzemppiä ja toivottavasti saat pian itsesi kuntoon.

  Ilmoita asiaton vastaus

www.poliklinikka.fi/hyvan-mi...io-3162130

Tuolla sivustolla paljon asiallista tietoa asiasta. Tsemppiä!

  Ilmoita asiaton vastaus