Oletko ollut koskaan onnettomasti rakastunut?
Miten siinä lopulta kävi?
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
No taitaapi olla tämä minun mieheni.. jatkuu siis edelleen...
Tapasimme jo 40 vuotta sitten ja hän oli vakituinen kotiinsaattaja pari vuotta ei koskaan tarvinnut yöllä tansseista kotiin yksin kävellä, siihen tämä juttu jäi. Silloin yhden kerran mentiin elokuviin katsottiin Rosemaryn painajainen. Oltiin hyviä ystäviä ei muuta, hän kertoi aina kotimatkalla vitsejä ja meillä oli todella hauskaa!
Kului aikaa olimme molemmat omalla tahollamme, seurustelin erään pojan kanssa ja hän kun ei tanssinut niin, hän heitti aina minut tanssipaikoille ja haki pois.
Siellä törmäsin taas saattajaani joka oli vaimonsa kanssa siellä, siinä sitten hän esitteli vaimonsa minulle joka oli viimeisillään raskaana..
Taas meni jonkin verran aikaa niin minä silloin odotin ja törmäsin häneen kauppamatkalla, hän oli taas vaimoaan odottamassa työpaikan ulkopuolella..
Taas kului aikaa ja olin tanssimassa ja törmäsin hänen sukulaispoikiin ( meidän suvusta on paljon aikaisemmin mennyt eräs pari jo yhteen) ja kysyin mitä hänelle kuuluu, no hän oli jo eronnut.
Muutamaa viikkoa myöhemmin, löimme kymmenestä joulutortusta vetoa, että tulle mukamas luokseni kylään, karkasin nopeaa pois.
Seuraavana päivänä tavattiin ja tuli luokseni vaatimaan nuo 10 joulutorttua ja sille tielle jäi pysyvästi...toisin sanoen viikonpäästä roudas kaikki kamansa jo luokseni, tässä sitä nyt ollaan ja elellään..
Olemme siis uusperhe ollut alusta asti.
Kysyjän kommentti
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Olen ja olin ihan sekanen ja itkuinen, olin 13v.as.Silloin en tiennyt että pettymys tuo tuskaa. Olin tansseissa ja siellä tapasin pojan joka oli itseäni 5v.tta vanhempi.Muistan nimenkin Matti.Mutta tiemme kuitenkin erosivat muutaman tapaamisen jälkeen. Viikko meni itkeä tuhertaen ja tuntui että elämä loppuu. Mutta nyt ajatellen,hyvin kävi kuitenkin.Ei elämä anna yhtään enempää mitä jaksaa kantaa.Nyt olen ollut onnellisempi ja vieläpä saman kanssa 43v,tta.
Ilmoita asiaton vastaus
Minä en ole ollut onnettomasti rakastunut, mutta onnellisesti ja se jatkuu vieläkin 37 vuosi tulee pian täyteen.
Ilmoita asiaton vastaus
Varmaan silloin nuorena oli niitä "onnettomia" juttuja joille jo nauraa tänä päivänä. Kuolettavia, onnettomia rakastumisia jotka loppuivat yleensä aina muutamaan viikkoon. Olen kokenut sitten aikuisena yhden jutun joka ravisutti pahemman kerran. Olen siitä toipunut, mutta en halua muistella koskaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Osapuilleen nelisenkymmentä vuotta se on kestänyt ja päättymisestä ei ole tietoakaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Voi hyvät hyttyset,nuorena olin aina onnettomasti rakastunut,kun en osnnut erottaa intohimoa rakkaudeta.Näin jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen,että etsin isäni kaltaista miestä ja en sellaista löytänyt,luotettavaa ja aina sanojensatakana seisovaa miestä.En löytänyt ,kun vasta kaksikymmentä vuotta sitten,olen onnelline mieheni kanssa.Paljon piti kompuroida ennen häntä.
Ilmoita asiaton vastaus
en varmaankaan suunnattoman koska en enää muista. eikös muuten olisi vieläkin joku haiku muisto?
mutta mikä tahansa ihmissuhde joutuessaan katkolle syystä mistä tahansa - aina siinä jää pieni lovi ja tyhjä paikka.
jos nyt jäisin yksin - purisin hammasta yhteen, itkut hoitaisin tyynyä vasten ( kerran pitää kyllä parasta ystävää kastella olkapäästä ) ja jatkaisin elämääni. yksin luulisin - en enää jaksaisi uutta aloittaa. se on niin julmetun työlästä.
Ilmoita asiaton vastaus
Olenhan minä, joskus nuoruudessa. Silloin tuo rakkaus oli tulista.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllähän sitä on tapahtunut. Ensimmäisellä kerralla kävi huonommin kuin toisella kerralla...
Ilmoita asiaton vastaus
Olen. Seurustelin 16 vuotiaasta asti 20 v. itseäni 9 vuotta vanhemman eronnen miehen kanssa.
Hänellä oli 2 lasta. Olimme jo kihloissa, mutta vanhempani panivat niin paljon hanttiin, että tein
sen päätöksen, kunnioitin vanhempiani, olen raskaasti sitä katunut, mutta anteeksi antanut.
Elin onnellisen avioliiton, saimme 3 tytärtä ja mieheni kuoli yhtäkkiä v.1993.Senpä jälkeen
ei suurta onnen lohkaretta ole kohtalo minulle jysäyttänyt, joten olen rumasti sanottuna
leski. Sana jota vihaan hautaani asti.
Kyllä minä vielä nyt yksin ollessani muistelen sitä suurta rakkautta, jonka jätin taakseni.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.