Kova koirakuume on..on..on.. Millä ihmeellä käännytän aviosiipan pään? Vastatkaapa etenkin arvon herrat?

En suosittele sijoituskoiraa kenellekään. Kasvattaja tekee kovan rahan koirasi pennuista. Parhaimmillaan useamman kerran, ja kahdesti vuodessa. Et ole koirasi omistaja, joten täysi omistusoikeus on kasvattajalla niin kauan kuin sovitut ehtonne ovat täyttyneet. Koira vain elää taloudessanne. Sinä maksat ruoat ja rokotukset.
Kysy siipaltasi valitseeko hän yksinolon, vai sinut ja koiran.

Kysyjän kommentti

Heippa - hienoja vastauksia ja paljon! Kiitos! Kiitos! Kiitos!
Tässä vastauksessa ässä oli tämä "järeä toiminta" mukana ja siihenpä tämä leikki päättyi: usean unettoman yön jälkeen: sotkut - ruokinta- ulkoilutus - koulutus - vastuu ym... Kiristys - lahjonta - uhkailu ja kompromissit ovat nyt johtaneet siihen tulokseen että meille tulee uusi perheenjäsen tänä iltana: upea uljas valkoinen "sankarikoira" vauva!
Hyvää tilanteen haasteellisuudessa oli se että jouduin itse myös miettimään tarkaan mihin ollaan ryhtymässä - mutta ei kai tuo koiran omistaminen ja hoito nyt niitä maailman ihmeellisempiä asioita ole?

  Ilmoita asiaton vastaus

Ennenkuin se kuume pahenee, niin käykää allergiatesteissä koko poppoo. Jos tulos negatiivinen niin sit vasta harkintaan:
-rotu (täytyy soveltua olosuhteisiinne niin koon- kuin luonteensakin puolesta)
-pentuajan vaikeudet (sottaset lattiat, pureskellut kengät, -tuolinjalat, -lattialistat ym kaikki mitä yleensä voi pureskella).
-olet kiinni koirassa (lomamatkat, kyläreissut ym. jonkun on hoidettava silläaikaa koiraa)
-säännöllisyys (aamu-, päivä-, iltalenkit, ruokinta)
-koiran terveydenhuolto (rokotukset, madotukset, säännölliset lääkärintarkastukset, pesut ja turkinhoito, kynsien leikkaaminen jne)
Tässä nyt aluks vähän. Jos eka koira, niin suosittelen sijoituskoiraa. Sen voi antaa takaisin kasvattajalle jos ongelmia tulee tai kasvattaja sijoittaa sen jollekulle muulle edelleen.
Olen kasvattanut neljä koiraa ja viisi pentuetta, joten turhaa tarinaa tää ei oo.

Palauttamalla kasvattajalle en tarkoita tässä mitään "vasaran lainaamista naapurilta"- meininkiä. Tarkoitan, että jos olosuhteenne muuttuvat niin ratkaisevasti että koirasta on kertakaikkiaan luovuttava. Kasvattajat myös tenttaavat tarkoin ja harkitsevat perusteellisesti sen kellekä antavat koiransa sijoitukseen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Minulla on kans tuo koirakuume, olis kiva kun lenkillä olisi mukana ja samalla
talonvahti. Jos sulla mies kampeaa niin mulla vaimo, hän sanoo että siitä tulee
roskaa kun se kävelee sisälle ja pöyristelee karvoja. Täys vaan ruveta vaimolle
puhumaan ainoastaan koirajuttuja, oiskohan tuosta taas teidän tapauksessa hyötyä
kun on miespuolinen vastassa.

  Ilmoita asiaton vastaus

"Jos eka koira, niin suosittelen sijoituskoiraa. Sen voi antaa takaisin kasvattajalle jos ongelmia tulee tai kasvattaja sijoittaa sen jollekulle muulle edelleen."

Enpä menisi allekirjoittamaan tuota. Sangen heppoinen syy lähteä hankkimaan sijoituskoiraa josta vastaa toiselle ihmiselle. Ei kasvattaja lainaa koiriaan vaan sijoituskoira kyllä sijoitetaan sillä idealla että se koti on lopullinen, kasvattajalle vaan jää koiran jalostuskäyttö tiettyyn ikään/pentuemäärään asti.

Jos ei ole kiinnostunut kasvatus- ja koiranäyttelymaailmasta millään tasolla, osta oma koira, mutta mieti asiaa tarkoin ja keskustele asiasta perheen kanssa.
"Mutkumähaluun"-tunne kannattaa ohittaa ja katsoa miltä sen jälkeen tuntuu.

  Ilmoita asiaton vastaus

jos aviosiippa on vastaan,
hänellä varmaan on siihen syyt ja perustelut,
mietippä ensin niitä ihan 'kuumeetomasti' ennenkuin ryhdyt mihinkään käännytystyöhön,

sillä joskus se saattaa mieskin olla oikeassa ..... vaikkei uskois ...

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole meilläkään mikään tepsinyt siihen et sais miehen suostumaan koiran ottoon. Mutta onneksi nyt nämä tytömme koira meillä hoidossa ensiviikon loppuun asti. Oma koira oli joskus jokinen vuosi sitten berharttilainen uros koira nimi jesse. sairastu ja mieheni juotui itse sen lopettamaan kait ollut niin kova paikka hänelle et ei ole vielä uuteen koiraan millään suostunut. Mutta kyllä se täytyy kuitenkin niin saada tapahtumaan et jokaisen halu koiran ottoon.Mutta jos jossain vaiheessa sinäkin saat oman koiran.

  Ilmoita asiaton vastaus

Voi. Mikään kuume ei ole sen ihanampaa kuin koirakuume. Olen sen sairastanut useamman kerran. Lopputulos on ollut aina, että meille on tullut ihana nelijalkainen uusi asukas.Nyt on elämäntilanne meidän perheessä sellainen, että koiraa ei voida enää ottaa(niin ainakin luulen)kun olemme vanhoja ja vähän sairaita.Meillä koira on aina ollut täydellinen perheenjäsen. Hän, huom.hän on aina saanut olla koko huushollissa.On saanut tulla myös sänkyyn. Esimerkiksi koira oli minun "lähihoitaja", kun pääsin sairaalasta kotiin toipumaan pahasta sydäninfarktista.Koira hoiti asiansa kiitettävästi.Nukkui nokka kiinni minun päässäni, pää tietenkin tyynyllä.Seurasi askel askeleelta vessaankin. Kaveria ei jätetä-tyyliin.Ihania muistoja.

  Ilmoita asiaton vastaus