Oletko ollut Äidin pieni kauppa-apulainen
Minun kauppa lappuni oli.
- !,5 l maitoa mielummin tonkka kuin automaatti maitoa.
- 100g / 125g Lauantai makkaraa Ohuita siivuja, saako maistaa.
- Voita sellainen pala kuin ennenkin. Leikattiin rulla langalla kuten juustokin.
- Mäki-Matin leipä katso hyvin paistunut.
- Sian läskiä jos on
Onneksi muut löytyi omasta pellosta
Omin käsin lisäsi kauppa lapuun karkkia ja kauppias kysyi että. En jäänyt kuuntelemaan
Olisi kiva tietää Napsun "jyrien" kauppa lapusta ????
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Kyllä minä sellaisella pienellä hinkillä maitoa jouduin hakemaan ja äidille jonkun salaisuuspaketin kempparista.
Kysyjän kommentti
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Kyllä minä olen äidilleni kaupassa käymään joutunut,yleensä minä ostin maitoa,leipää makkaraa.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä sitä lapsena tuli juostua äidin apuna kaupassa..sehän oli ihan mukavaa..välillä sai ostaa itsellekin vaikka tikkarin..kun ei siihenaikaan oikein paljon muuta karkkia kaupassa myyty..
Ilmoita asiaton vastaus
Kymmenen markkaa oli keittiössä odottamassa kun tulin koulusta kotiin. Sillä sai maidon, voin, leipää, kastikelihaa tai silliä. Jos osti voita, ei voinut ostaa kahvia. Aina oli ruoka valmiina, kun isä ja äiti tulivat töistä. Olin jotain 13 v.
Ilmoita asiaton vastaus
Aivan, tonkkamaitoa piti ostaa ja sitten tuli pussimaito. Samoin lauantaimakkara oli sitä mitä leivänpäällä syötiin. Lenkkimakkaraa usein, josta isäni teki maukkaan makkarakeiton. Kauppa oli silloin just tien toisellapuolella, mutta noita muistan hakeneeni;))
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Kävin niin usein kaupassa pienenä likkana, että en voi muistaa mitä milloinkin lapussa luki. Aina oli vähän erilaiset ostettavat. Kauppa oli ihan vieressä, niin siellä saatettiin käydä monta kertaa päivässä.
Kortilla muistan hakeneeni kahvia ainakin. Ja hinkillä maitoa ja Vuokkokerma tuli samalla reissulla omassa pullossaan. Leivät haettiin Elannosta. Ja myöhemmin joskus Roban hallista lihat ja makkarat. Silloin olin jo jonkun verran vanhempi kun se halli valmistui. Kadun kulman lehtikioskista hain äidille Nyyrikin, Sirpaleen ja Perjantain, kun äiti ei itse kehdannut hakea.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllähän sitä sai kaupassa juosta, ensimmäiset kerrat olivat vielä 'kortti-aikaa' , joten rahan lisäksi tarvittiin vielä niitä säänöstelykuponkejakin.
Jostain kumman syystä meillä ei kauppalappuja harrastettu ollenkaan, se oli muistettava mitä oli hakemassa, jos jotain unohtui niin sitten tuli uusi reissu.
Parhaiten mieleen on jäänyt tillilihan tarvikeiden nuotit (vaikkei ollutkaan mikään jokapäiväinen ostos) : 400 g nuorta luutonta raavanpaistia ....
Ilmoita asiaton vastaus
Meillä kauppassa käyntini määrättiin aina, sanoilla "tämän puolimmainen kauppa" ja "tuonpuolimmainen kauppa", koska en osannut 5 v. kunnolla lukea kaupan nimiä. Kauppalapun annoin kauppiaalle. Laskuun menivät yleensä.
Ilmoita asiaton vastaus
Olin pikkulikkana ja olen sitä nykyäänkin tarvittaessa.Tänä päivänä en pärjää ilman muistilappua.
Ilmoita asiaton vastaus
Meiltä oli kauppaan ja kouluun kuusi kilometriä matkaan. Usein koulumatkalla jouduimme/saimme käydä kaupassa. Muistan aina kun kauppapuksu hymyili pyytäessäni lihapullataikinaa! Antoi pelkkää jauhelihaa, mutta saimme kuin saimmekin kotona sitten lihapullia. Aina ei muistanut niin kuin äiti oli aamulla sanonut. Kauppa-auto kävi 2x viikossa kilometrin päässä ja sieltä haimme usein jäätelöt kesällä samalla kun kävimme uimassa. Oi niitä aikoja. Sähköjä ei ollut ja vesi ei tullut sisään muutakuin kantamalla, mutta kuitenkin pärjäiltiin...
Ilmoita asiaton vastaus
Olen ollut monta kertaa mammani kauppa-apulainen. Ja myöhemmin itsekin ansainnut roposeni siinä ammatissa.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.