Vieras
Kysytty: 09.03.2009 - 17:48

Elämä tylsistyttää.

Otsikko kertoo. Oon vasta 14 vuotias, isä ja äiti ovat eronneet. Isäni on alkanut taas juomaan oikein kunnolla ja soittelee joka päivä humalassa, en ole nähnyt isääni puoleen vuoteen vaikka hän asuu 50 km päässä. Kun taas äitini on kokoajan omalla kyläkaupallaan töissä. Äiti ei ole IKINÄ (kirjaimellisesti) kotona, ja en ole syönyt kertaakaan kotona tehtyä ruokaa kolmen vuoden sisällä, joka päivä vain sitä samaa valmisruokaa. Isäpuoleni ei ole kovin seikkailuhaluinen, hän haluaa aina vain samat rutiinit ja kaikki on turhaa ja nykyaikaista. Välillä iltaisin pysähdyn miettimään että mitä mulla oikeesti on minkä takia haluaisin elää seuraavaan päivään, ja päädyn lopputulokseen että mulla ei oo mitään, ei ees rakastavaa perhettä ja kaverit asuu todella kaukana (asumme maalla). Mitä mä ihan oikeesti teen en jaksa ! Koulukaan ei enää mee hyvin...



Avainsanat: vanhemmat

  Ilmoita asiaton kysymys

Vastaukset

Käyttäjien valitsema paras vastaus

Vastattu: 09.03.2009 - 19:11

Tuo ikä on se aikuistumisen kynnys, ja kun siitä selviää kunnolla, niin sitten se maailma siitä kirkastuu. Ikävää siulla tuo isäis juttu ja et äitillä menee kaikki aika töissä, mut varmaan parhaansa yrittää, eikä se isäkään ilkeyttään juo, vaan alkoholismikin luokitellaan sairaudeksi. Onko teillä siellä lähistöllä tätä Alanteen-ryhmää, jossa voisit tutustua saman kokeineisiin ikäisiis nuoriin? Jos haluat, voi myös mulle tässä Napsussa laittaa henkilökohtaisen/yksityisen kirjeen/viestin, niin varmasti vastaan. Olen itse kokenut melko samanlaisen teini-iän, joten eväitä löytyy. Ota rohkeasti napsuyhteys, jos haluat. Ja pidä mieli korkealla, sulla on elämä edessäs, et voi elää äidin etkä isän elämää, mutta se oma elämä on se kallisarvoisin, joten sen eteen kannattaa tehdä jotain ja taistella, eikös?

Lisätty: 09.03.2009 - 20:42

Se nimi ei sii ollut Alanteen, vaan Alateen, muistin väärin...sori


Lähteet:
oma nuoruus ja kokemus

  Ilmoita asiaton vastaus

Muut vastaukset

Vastattu: 09.03.2009 - 17:51

Ota asiasi rohkeasti esille koulukuraattorin/koulupsykologin/opinto-ohjaajan/terveydenhoitajan/luokanvalvojan/koulupastorin kanssa. Joku heistä on varmaan sellainen , jonka kanssa voit puhua ja saat voimia elämääsi.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 09.03.2009 - 18:01

Olipas surullista luettavaa, jos haluat minusta kaverin niin laita nimimerkki itselesi ja voit kirjoitaa henkilökohtaisesti jos haluat ...ja älä anna periksi, on toki kurjaa kun yksin olet, mutta onko sinulla mummoa elossa tai jotain sukulaisia, joiden luokse vpoisit mennä edes viikonlopuiksi toisinaan? onko ystäviä joidenkassa voisit jutella, kun on ahsdistavaa..koita jaksa olet fiksu tyttö, joten uskon ,että pärjäät, voisitko alkaa harrastamaaan jotain, josta voisit saada kavereita ?


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 09.03.2009 - 19:13

Olet vahva, onhan tämä kirjoittaminen tänne jo sellainen hyvä merkki siitä että tulet pärjäämään elämässä.
Ihailen sitä rohkeuttasi ja sitä että sait aikaiseksi kirjoittaa avoimesti tänne. Kyllä se harmittaa ja surettaakin
tuo elmäsivaihe ja jos olet puhunut äitisi kanssa tästä avoimesti ja koulussa koulukuraattorin tai koulupsykologin kanssa ilman apua niin varmaan joku ystävä voisi auttaa. Tai kirjoittelet tänne Napsuun, vaikka muistakin asioista,että mielesi
virkistyy.Jostain on nyt henkiset voimat saatava, koska tulossa on paljon kivoja päiviä, kesäkin. Ymmärrän erittäin hyvin maalla asumisen yksinäisyyden enkä ihmettele jos joskus epätoivo iskee, mutta muista se on väliaikaista ja vaikka tunnit ja päivä voi olla joskus ikuisuus niin paljon,paljon on hyvää tulossa, kunhan jaksat
alakulon yli. Muuten oliskohan järkee jos vaikka laittaisit joku päivä kotiruokaa. Katso ohje ja anna kauppalista
äidillesi tai sano tarvitsevasi nämä ruuat.Täälltäkin Napsusta voit saada jonkun kivan,helpon ruokareseptin, kunhan annan vihjeen mistä tykkääisit. Älä luovuta. Heippa.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 09.03.2009 - 19:51

Lapsuus voi olla tosi rankkaa aikaa,mutta usko pois aikuisuus on tulossa ja voi itse tehdä kaikki toisin,kun tiedät että aikanaan on mahdollista antaa omille lapsille erilaiset olosuhteet,se auttaa kestämään ja jaksamaan.Kysy tosiaan myös terkalta koulusta apua ja kirjoittele tänne päin.Voimia ja siunauksia sinulle.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 09.03.2009 - 21:59

Surullista luettavaa, näin kertoivat jo edellisetkin vastaajat. Ehdotankin keskustelua kouluterveydenhoitajan kanssa, hän ehkä osaa auttaa ja sitäpaitsi hänellä on myös vaitiolovelvollisuus, toisin kuin opettajalla. Oletan nimittäin, että haluaisit keskustella kahden kesken ilman pelkoa siitä, että keskustelu menee tiedoksi kotiin tai kenellekään ulkopuoliselle.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 09.03.2009 - 22:15

voi kun käy sääliksi sinua.Tässä on tullut jo paljon hyviä neuvoja toisilta napsulaisilta. Rohkeasti vaan nimimerkki ja napsuun mukaan. Meitä on täälä paljon jotka haluaisimme auttaa sinua. Kyllä varmaan helpottaisi oloasi,kun saisit kertoa näistä kaameista tuskista.
Todella älä luovuta,me autamme mielellään sinua....Olet kumminkin rohkea nuori ,kun aloit kertomaan näitä surujasi......


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 10.03.2009 - 00:01

Skeptikkona tulee vain mieleen...


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 10.03.2009 - 02:49

Kyllä elämä alkaa luistamaan muutaman vuoden päästä kun lähdet ammattikouluun.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 10.03.2009 - 13:16

Todella ikävää luettavaa, monella nuorella/lapsella valitettvasti asiat ovát noin ikävästi.
Sinun täytyy ottaa yhteys koulukuraattoriin, kai teillä sellainen on tai ainakin koulupsykologi.
Hyvä että rohkenit kirjoittaa tänne.
Kait tarinasi on totta, pakko kysyä kuitenkin?
Ikäsi on herkkää siinä mileessä kun olet aikuistumisen kynnyksellä ja tulee mieleen erinäisiä kysymyksiä siihen liittyen. Älä lannistu äläkä luovuta. Apua on kyllä saatavana.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 10.03.2009 - 19:05

tuo sun tarinas muistuttaa todella paljon omaani, joten ymmärrän kyllä.. paitsi että isäni asuu 600km päässä, nähdään aika harvoin, ja äitini kyllä on kotonakin..mut sit on vaan niitä hyviä ja huonoja päiviä, joista jälkimmäisiä tuntuu olevan paljon enemmän. kyllä se siitä :) ootas kun muutat omaan kotiisi, osta vaikka koira niin on jotain seuraa, ja saat itse päättää rutiinit eikä isäpuolesi ole niitä laatimassa :] kyllä se siitä, jaksat vaan vielä pari vuotta. kuulostaa tylsältä, mutta olisiko siellä maalla muita lapsia/nuoria joista voisit saada uusia kavereita joiden kanssa voisit viettää vapaa-aikaasi?


  Ilmoita asiaton vastaus
Tämä kysymys on suljettu, mutta voit edelleen vastata siihen. Et kuitenkaan tienaa pisteitä vastauksestasi tähän kysymykseen.

Vastaa kysymykseen

Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!

Rekisteröidy

Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
You may login with either your assigned username or your e-mail address.
The password field is case sensitive.

Ohjeita vastaajalle

  1. Vastaa esitettyyn kysymykseen.
  2. Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
    Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei".
  3. Noudata Napsun sääntöjä.
  4. Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
  5. Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
  6. Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
  7. Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.
Pieni hetki, sivua ladataan.