Vieras
Oletteko saavuttaneet elämässänne uratavoitteenne?
Omalta kohdaltani voin sanoa että kyllä. Odotukset vanhemmillani olivat suhteeni valtavat. Ilman opintotukia opiskelin, silloin sellaista ei edes tunnettu. Idealisti olin nuorempana, se ei kuitenkaan määrännyt ammattiani, onneksi. Opiskellessani ulkomailla siellä tähdennettiin että koko elämä on oppimista ja ihminen käy työhistoriansa aikana monta eri ammatti läpi. Osin niin kävin minullekin eli olen opiskellut työn ohessa, välillä vähän taukoa pitäen. Olisi voinut olla huonomminkin mutta rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta monet ratkaisut ovat vaatineet.
Avainsanat: tavoitteet onnistuminen
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
Vieras En tavoitellut ammatikseni työttömyyttä, mutta sen sain. Ehkä sekin on eräänlainen saavutus minulle.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
En ole , opiskelu sekä työ vetivät aina erikseen toisiaan, sekä avioliitto ja lapset ottivat oman tilansa, 40 vuotiaana opiskelin vielä tyttäreni kanssa samassa oppilaitoksessa , minä tein yöt töitä maksaakseni kumpaisenkin opiskelut , olen toiminut pitkään miehisessä ammatissa ja heikoin tuloksin miesten maailmassa, naisena työelämän työkyvyttömyyteen , päättäen olen ollut urani huipulla,ja jättäen muiston saavutuksistani, vain omaan käyttööni.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole, etsin paikkaa tässä luomakunnassa, aattelin aamulla, että mikähän minusta tulee isona? Voi kun olis tietäjä hyväntuulinen ja kertois minulle sen... : ) Mut eiköhan meille joku paikka jokaiselle ole ole... Uudet tuulet puhaltavat ja puhaltaiskin oikeasta suunnasta aikaa en osaa sanoa.
Ilmoita asiaton vastaus
Olen kyllä tyytyväinen työhöni, mutta aina on vara parantaa osaamistaan ja päivittää tietojaan. Toivoisin myös saavani samanlaista arvostusta, kuin samaa alaa tekevät miehet, mutta sinne taitaa olla vielä jokunen kilometri. Toisinaan tekisi mieli vaihtaa kokonaan alaa:) Mutta taidan olla liian laiska enään opiskelemaan, kun on jo kaksi ammattia. Ehkäpä laitan joskus oman fiman pystyyn, kuka sen tietää..
Ilmoita asiaton vastaus
Minä kuulun siihen ikäpolveen, jolloin ei osattu ajatella omaa urakehitystä vaan aina oli jokin muu asia etusijalla. Työtä tehtiin ja otetiin, että saataisiin ainaiset velat maksettua. Milloin asuntolainat, miehen koulumaksut, lasten tarpeet jne. Siinä sivussa opiskelin jotakin.
Naisena tunnen kuuluvani, johonkin fossiilikauteen, jonka uratoiveet ovat olleet kevyttä tavaraa ja haihattelua, perheen tarpeitten rinnalla. Ei minusta tullut mikään muu kuin mummi.
Ilmoita asiaton vastaus
15 VUOTIAANA tyonteon aloittaessani,, PAATIN ,URATAVOITE ON 50V ELAKKEELLE,,nain myos kavi
Ilmoita asiaton vastaus
Tavoite on varsin suhteellinen käsite mielestäni. Nälkä voi kasvaa syödessä, mutta sanoisin että paljon on tehty ja koettu ja paljon tekemättä ja kokematta.Olen tyytyväinen elämääni, mutta aina pitää olla joku pieni tavoite.Se lisää aktiviteettiä ja pitää mielen virkeänä.
Ilmoita asiaton vastaus
Tuskinpa minulla mitään kovin selkeitä urasuunnitelmia on ollut missään vaiheessa. Suurin osa siitä mikä on toteutunut, on sellaista josta lähtötilanteessa ei osannut edes unta nähdä. Niin paljon on ympäristö muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa, että hyvä ettei alussa ollutkaan mitään jämähtäneitä tavoitteita, suunta vaan selvillä ja siitä olen voinnut pitää kiinni.
Ilmoita asiaton vastaus
Pieniä tavotteita kerrallaan, eikä niistäkään kynsin hampain kiinni pitäenen. Joskus olen tavoitteeni saavuttaen, useimmiten kuitenkaan en, tai sitten olen poikennut väärälle ladulle. Nyt on tavoitteena eläkkeelle joutuminen ja tiedän sen olevan viimeinen tavoitteeni minun urakehityksessäni ja tiedän myös sen saavuttavani. Tyytyväinen olen.
Ilmoita asiaton vastaus
Pienistä tavoitteista on elämäni kehittynyt tähän päivään. Jotenkin tuntuu, että se päätavoite on jo saavutettu ja tuntuu hyvältä tietää sen tehneensä. En tarkoita, että nyt alkaa alamäki mutta en myöskään tukka putkella uraputkessa etenemistä. Sen aika on ohi. Nykyisin annan enemmän arvoa elämän laadulle kuin työpanokselle.
Ilmoita asiaton vastaus
kyllä, siinä on vain se vika, että silloin on "ahne" työlle ja usein väsynyt.)
Ilmoita asiaton vastaus
kyllä kaikilta merkittäviltä osin, harmittelemaan jäin ehkä vain sitä, että kaikki oli niin pian ohi ...
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.