Nykyajan kiireiset toisiinsa törmäilevät ihmiset, eivät osaa olla nöyriä, eivätkä huomaa Luojan suuruutta. Yksinkö samaa mieltä?

Olen samaa mieltä. Elämä opettaa sitä nöyryyttä meille itsekullekin aina välillä, mutta sitten se taas unohtuu. Onnellinen se, ken huomaa luonnon kauneuden ja ihmisen pienuuden kaiken suuren keskellä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Samaa mieltä. Kyllä maailma opettaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Edellisinn ei oikein mitään lisättävää, mutta joskus olisi hyvä pysähtyä tässä kilpajuoksussa ja katsella ympärilleen. Nauttia pienistäkin asioista ja luonnossa rauhoittumisesta.Sieltä löytää uskomattomia asiota.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllähän sitä pysähtyisi jos vain lupa annettaisiin. Mutta heti kun otat aikaa itsellesi niin yhteiskunta antaa kaupanpäälle huonon omantunnon, että olet laiska kun et osallistu työhön ja tee tulosta. Me ihmiset itse olemme luoneet maailman, jota ei ehdi katsella. Ei se ole välinpitämättömyyttä tekijöiltä vaan päättäjiltä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä monet huomaavat. Kiireellisilläkin on mahdollisuus katsella ympärilleen ja nauttia pienistä ihmeistä, mikäli se heitä kiinnostaa. Mutta useimmiten raha ratkaisee näissäkin asioissa. Luonnosta nauttimisesta kun ei makseta. Eikä muustakaan kauneudesta, mistä saisi itselleen hyvän olon.

  Ilmoita asiaton vastaus

Et ole yksin, monikin on samaa mieltä, mutta milläs sen kiireen saa pois?

  Ilmoita asiaton vastaus

Tulee mieleen sellainen, että pitää kiireellä kuluttaa itsensä loppuun ja maailma loppuun. Ihminen on osa luontoa, mutta varmaan ainoa joka tiedostaa oman olemassa olonsa täällä ja on tästä niin ahdistunut että ajaa itsensä törmäilevään, ahneeseen ja rakennettuun pieneen maailmaan, jossa voi leikkiä luojaa. Ja täten tuhota ihmis- ja eläinkunnalle mahdollisen paratiisin. Mutta olkoot se sitä sitten bakteereille ja säteileville yhdisteille, kerta sellainen ei populaarikulttuurille kelpaa.

Trendien aallonpituutta kun voisi muuttaa 5 - 6 sukupolvea kestäväksi, niin siitä se lähtisi. Kapuloita opetusjärjestelmän rattaisiin siis. Hidastukaamme.

  Ilmoita asiaton vastaus

Materialistinen maailma ei henkisyyttä kaipaa, mutta kun tulee huonot ajat niin jopa kelpaa. Rahalla saa ja hevosella pääsee, ei huomata oman maan luontoa retkeily- ja matkailukohteina, vaan on päästävä kauas katseleen maailmaa, vaikka Luojan suuruuden näkis ilmaiseksikin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kiire on jonkun keksintö. Kukaan ei ole kuollut siihen, että on lopettanut hillittömän kiirehtimisen. Päinvastoin kiireen tukahduttamana monen elämä lyhenee tarpeettomasti. Se on surullista. Itse päätin lopettaa kiireen ja pysähtyä. Se vaati ehdottoman rehellisen itsetutkistelun ja halun todelliseen muutokseen elämässä. Kuinka moni on saanut mitään aikaan toivomalla tai valittamalla? Ellei oteta lukuun ministeriöihin lähetettyjä kirjeitä siis...

  Ilmoita asiaton vastaus

luojasta en tiedä, mutta tokihan nöyryys perushyve on.

  Ilmoita asiaton vastaus

ei kiire ja nöyryys ole toisiaan poissulkevia juttuja, kyse on ihan muusta ...

  Ilmoita asiaton vastaus

Mitä 'kiireeltään' kerkeää huomata, on ihan oma valinta ...

  Ilmoita asiaton vastaus