Mitä lemmikkieläimesi sinulle merkitsee?

Koirani ja kissani ovat rakkaita perheenjäseniä :) Mulla on lapsesta asti ollut lemmikkieläimiä ja en voisi kuvitella tulevani "tyhjään" kotiin, jossa ei olisi vastassa iloiset hännän heiluttajat. En koe, että lemmikkieläimistä olisi mulle minkäänlaista riesaa. Suomessa reissatessa koirani on aina mukana, oli sitten kyseessä vaikka kylpylä, niin varaan ajoissa lemmikkihuoneen. Kissalle löytyy aina hoitaja, ystäväpiirini on laaja ja aina joku ehtii kissan ruokkimaan, ei ole koskaan elämäni aikana ollut probleemaa hoitajasta ja koiralle saan tarvittaessa vaikka hoitopaikan, mutta hyvin harvoin tarvitsen kuitenkaan :)

Kysyjän kommentti

Näinhän se menee...

  Ilmoita asiaton vastaus

Paljon. Lapsena sain koiran joka kuoli vuosi sitten 16-vuotiaana. Koiruus oli ystäväni ja tuki sekä turva. Ikävä on vieläkin kova "Wanhaa Herraa", vaikka tuossa nyt 2kissaa ja toinen koira onkin seurana, olleet nekin hyvän tovin, toinen koiruus on jo 9- vuotta ja kissat 4 ja 5.
Vanhus oli kuitenkin se ensimmäinen, pitkän odotuksen ja toivomisen jälkeen saatu ystävä. olin 8-vuotias kun sain koiran ja 24-vuotias kun jouduin sanomaan hyvästit.
Rakkaita nuo muut ovat, sitä en kiistä mistään hinnasta. Joka päivä saa nauraa niiden temppuiluille ja niitä on kiva seurailla kun ne puuhaavat.
Enempää en kuitenkaan taida lemmikkejä ottaa, sillä se kaipuu joka jää on aivan kamala. Kamalaa oli myös päättää se, että nyt on aika viedä piikille kun toinen jo selvästi kärsi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Tämä onkin kohdallani kaksipiippuinen juttu. Ystäväni (nykyään entinen ystävä) pyysi kuusi vuotta sitten, että otan heidän kissansa hoitoon kahdeksi viikoksi. Tottakai suostuin, ystäviä kun oltiin. Siitä kahdesta viikosta on nyt kulunut se kuusi vuotta, ja kissa on edelleen minulla. Olen täysin naimisissa sen kanssa. En pääse mihinkään milloinkaan, kun ei ole kissalle hoitajaa, eikä hoitopaikkoja. Kissa on kiintynyt minuun enemmän kuin on tarpeellista. Pidän kyllä kissasta, mutta jotenkin en vaan jaksaisi enää hoitaa sitä. Se valvottaa yöllä naukunallaaan, kun haluaisi että olen hereillä hänen kanssaan. Rahaa palaa tuhottomasti ruokiin ja hiekkoihin. Onneksi lääkärikuluilta on vältytty toistaiseksi. Kissalla on ikää kohta 11 vuotta, joten sairaudetkin alkavat varmasti pian vaivaamaan niin kissaa kuin minuakin. Vanha kun olen. Olen kestämättömässä tilanteessa kissan kanssa. Eläkkeelle päästyäni kun kuvittelin että pääsen tapaamaan perhettäni joskus toiselle paikkakunnalle. Vaan enpä pääse. Eikä mun luona käy ketään, kun ovat enempi tai vähempi allergisia kissalle. Lapsenlapset sentään käyvät kerran vuodessa. Huh hoijakkaa, mikä neuvoksi.?

  Ilmoita asiaton vastaus

hirveää riesaa ;) kaveritahan ne, mukavaa seuraa ja lenkkikaveria, aina mukana joka tilanteessa, paitsi kun lähdetään lentokoneella jonnekin, autoreissuilla ovat kyllä mukana, rajoittaa jonkin verran majoittumista ja auto ei voi olla ihan pienimmästä päästä kun on perheen mukana 3 elukkaa ;)

  Ilmoita asiaton vastaus

Ilopillereitä, joskin oman vaivansa aina aiheuttivat, kun matkojen ajaksi piti järjestellä hoitopaikkoja, mutta onneksi aina kätevästi hoito järjestyi. Nyt kaikki koiruudet ja kissapojat ovat jo autuaammilla metsästysmailla, ja tällä hetkellä huushollia hallitsevat lähinnä "villakoirat", ja luulenpa ettei enää meille lemmikkieläimiä oteta.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei mitään sillä minulla ei ole lemmikkieläimiä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Koirani on siskoni jälkeen tärkein ja rakkain.Vasta sen jälkeen tärkeimpiä on perheeni, ym Anteeksi nyt jos vastaukseni loukkaa jotain.

  Ilmoita asiaton vastaus