Onko teillä tullut sisarien kanssa ongelmaa?
Minulla tuli nyt perjantaina katsoin jääväni ulkopuolelle, ja ei edes velipojat vaivautuneet asiaa hoitamaan vaan pistivät vaimonsa asialle, päättämään mitä vanhemmillemme kuuluu tehdä. Siellä miniät oikein palaveerasivat hoitohenkilöiden kanssa ( tulin yllättäen vanhempiani katsomaan), pitääkö vanhempamme sijoittaa pysyvästi palvelutaloon (minulle ei edes moisesta palverista kerrottu), minä sentään kaikista vanhin.
Viikonlopun mietittyäni soitin isälle, isä potee jonkun asteista dementiaa ( mutta järkeä kumminkin tallella) ym. ja äidillä alkanut jo joku aika takaisin Alzheimerin Tautia joka paljastui pahemmin veljensä kuoleman jälkeen.
Ja sen jälkeen huomasin että puhelimeni alkoi soida velipojan nimihän siinä luki mutta ei toivettakaan hänen vaimonsa soitti minulle raivona. Ja sanoi ettei hän halua kuulla pariin viikkoon mitään hän pitää nyt lomaa. Katson kumminkin että tiedän paremmin isäni ja äitini tavat, monet asiat miniät pistivät äitini sairauden syyksi joka on äidilleni todella olennaista ollut vuosikymmenet.
Sanoinkin jo isälleni että kun heistä aika jättää niin velipoikiin en pidä enää ikinä mitään yhteyttä, eihän me muutenkaan pidetä itse heille lähetän joulukortit joka vuosi ( he lähettävät jos muistavat), kylä kutsua ei ole tullut lasten ym. juhliin.
Nyt ollaan kuin kissat nuottasilla, onneksi ei vanhempiemme edessä. Olen ottanut monista asioista selvää ja on mustaa valkoisella, vanhentuneiden lääkkeiden syömisestä.
Sain järjestettyä heille viikon jakson palvelutaloon ( Intervalliin), jossa heidän kuntonsa testataan ovatko niin huonokuntoisia jotta eivät kotona kykene olemaan ja palvekoti paikka aukeaisi paremmin. Veljet vaimoineen jo anoneet näitä paikkoja jo.. Oltiin vanhempiemme luona lauantaina kaikki muut paitsi yksi miniä jäi minun vuoksi pois.
Isäni otti ilolla vastaan tuon viikon, mutta äiti jonka ymmärrys on avaruudessa asti hän sanoi ettei mene, veljeni sanoi että isä menköön ja äiti saa jäädä kotiin ( joka ei todellakaan yksin pärjää) HUH HUH. Veli saa asua siellä sitten äidin kanssa viikon. Äitini on todella itsepäinen ollut aina, muistan myös hänen isänsä pappani, tiedän taatusti että vaikeuksia syntyy...
Toisen miniän kanssa päästiin yhteisymmärrykseen, jos vanhemmat viikon siellä niin me laittaisimme vaatekaapit järjestykseen, minä jo ehdin tuohota vanhentuneet ruuat parissa päivässä.. Mutta tuo homma taitaa kaatua...
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
no tota noin aika tuttua tekstiä kirjoittelet.mulla ihan samantapainen juttu.kaikki oli hyvin ennen vanhusten poislähtöä tästä maailmasta,mutta sen jälkeen tilanne muuttui .perintöasiat muuttivat kaiken.
sen jälkeen ei enää tunneta vaikka tultaisiin vastakkain kadulla,puhumattakaan vieraisilla käynnistä,korttien lähettämisestä... sellaista elämä on.
Kysyjän kommentti
Kiitos kaikille vastaajille!\r\n
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Harmittavia juttuja tuollaiset :( Mutta niin yleisiä...Itselläni ei tuota ongelmaa tule, sillä olen ainut lapsi;lääkäri kielsi aikoinaan sisarusten hankinnan.
Olemme kuitenkin vanhempieni kanssa jo nyt tehneet tiettyjä asioita selväksi, kun vielä kaikki olemme suht järjissämme.On toiveita ja asioita selvitty puolin ja toisin sen varalle, jos ja kun jotain sattuu.Myös poikani on asioista tietoinen.
Luotamme siis ennakointiin ...
Voimia sinulle sukusi kanssa!
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Jotain hyvin pientä joskus, mutta ei tuossa mittakaavassa onneksi.
Ilmoita asiaton vastaus
tuommoiset painit ovat vasta edessäpäin, eiköhän viimeistään sitten eripuraa synny, esim. siitä kuka mistäkin huolehtii vai huolehtiiko mistään, toivottavasti perinnönjaosta ei tapella ainakaan etukäteen :(
Ilmoita asiaton vastaus
Eipä ole ollut tuollaista, isä ja äiti ovat matkansa päättäneet ja kaikki on mennyt sipuisasti.
Nuorin siskoni hoiti kaikki käytännön asiat, koska oli samalla paikkakunnalla vanhempieni kanssa.
Välit olivat hyvät ja rakkaat siskoni kanssa, hän poistui elämästä viime vuonna ja nyt on yksi veli jäljellä.
kiitos asiat oikein hyvällä mallilla.
Ilmoita asiaton vastaus
Pientä kähinää välillä, mutta ei mitään, mistä ei olisi yli päästy, molemmat vanhemmat ovat jo tuonilmaisissa, molemmat loppuunsa asti omassa talossaan asuen. Perinnönjaotkin meni sutjakkaasti, se hoidettiin sisarusten kesken ilman vävyjä ja miniöitä.
Ilmoita asiaton vastaus
Aina sitä jotain pientä. Mutta onneksi on kaikista sovittu.
Ilmoita asiaton vastaus
Eipä ole tullut sisarusteni kanssa ongelmia pieniä hetkellisiä ja nopeasti sovittuja sanasotia lukuunottamatta .
Ilmoita asiaton vastaus
Ei ole tullut ongelmia..
Sovussa vanhemmat hoidettu loppuun asti..eikä perinnöistäkään ollut mitään erimielisyyksiä.
Ikäviä tuollaiset..mitä olet nyt joutunut kokemaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Nyt sinun ylitsesi on kävelty,pidä puolesi.Silloin,kun itse olin nuori riitelin siskoni kanssa,mutta nyt olemme selvittäneet välimme ja pidämme yhteyttä säännöllisesti puhelimella ja sähköpostein,kun asumme eri paikkakunnilla.
Ilmoita asiaton vastaus
Ainoan veljen kanssa pärjätään hyvin. Liekö syynä se, että nuorempana painittiin asioiden selvittämiseksi. Kun on asiaa, se sanotaan heti suoraan ja kaikki on taas ok. Se mitä miniöihin tulee... taitaa olla heidän tapaistaan. Mutta veri on aina vettä sakeampaa. Myös veljesi sen tietävät, vaikka viisas vaikenee joskus liiankin kanssa. Otan osaa tuo alzheimerin vuoksi. Se on ikävä sairaus. En ole sitä ihan vierestä seurannut, mutta riittävän läheltä. Voimia sinulle.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.