Minkälaisia elämänohjeita olette saaneet?(On varmaan kysyttykin) Esim.Jos kaiken kertoo,ei itse tiedä mitään.

Minä en muista, että olisinko varsinaisesti mitään erikoisia elämänohjeita saanut.
Vanhempani ja isovanhempani käytöksellään ja esimerkillään opettivat parhaiten ohjeita, jotka jäivät mieleen ja niiden mukaan olen sitten sanotaanko luonnollisesti elänyt. Isovanhempien osuus on jäänyt vähäiseksi, sillä he poistuivat aikaisin. Pappani muistan hyvin aina valmiina auttamaan apua tarvitsevaa.
Kulkumiehet saivat yösijan ja ruokaakin annettiin. ennen vanhaan kun kulki sellaisia kulkukauppiaita.
Meidän äiti ja me lapset huolehdimme vanhasta äiidin tädistä, joka oli sokea, saunotimme ja muutoinkin huolehdimme hänestä.
Nämä tälläiset teot ovat opettaneet kädestä pitäen esim. miten suhtautua vähäosaiseen ja apua tarvitsevaan. Selväähän se on, että ei voi koko maailman huolia herteilleen ottaa, mutta siinä missä voi sydän sanoo kyllä sen. Rehellisyyteen on minut kotona opetettu ja voinkin sen sanoa, että sain oikein piiskaa siitä vilpistäni. Ja se oli kyllä oikeaan saumaan se piiskaus. Elämänohjeet ovat kasvaneet kotona, kohteliaisuus on opetettu jo hyvin pienestä ja pieni sana kiitos varmaan hyvin pienenä.
Näin minä olen saanut opetusta käytännön elämässä.

Kysyjän kommentti

  Ilmoita asiaton vastaus

Mummo periaatteessa kasvatti minut, koska vanhempani olivat pakon sanelemana aina töissä....Mummo oli viisas ihminen.
Opetuksistaan senverran, että hän kehoitti rehellisyyteen ja että se, mikä on toisen omaa, ei saa ilman lupaa ottaa.Kehoitti aina sanomaan päivää mennessä ja lähtiessä näkemiin.Ja jos jotain annettiin ,niin kiitos on paikallaan.Olen pyrkinyt muistamaan nämä jutut.Ja opettanut ne myös pojalleni.
Jokapaäiväisiä juttuja, mutta osaako nyky ihmiset nämä asiat tuosta vaan?

  Ilmoita asiaton vastaus

Minutkin on mummo kasvattanut ja aika lailla samoilla ohjeilla, kuin girasol tuossa edellä kertoo. Mummoni sanoi myös, että minkä työn teet, tee se aina niin hyvin kuin osaat ja kohtele toisia ihmisiä siten, kuin toivot itseäsi kohdeltavan.
Rehellisyys oli myös ykköasia mummoni opetuksissa ja edelleenkin kärsin kovasti huomatessani toisen ihmisen valehtelevan minulle.

  Ilmoita asiaton vastaus

Mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä. Tämä oli rakkaan äidinäitini ohje meille lapsenlapsilleen. Hän tarkoitti tuolla elämänohjeellaan sitä ettei pienistä epäonnistumisista kannata välittää. Hänen mukaansa ne unohdetaan varsin pian jos emme itse tee "kärpäsestä härkästä", eli suurentele noita epäonnistumisiamme. Totta mummu puhui. Jos ihminen ei itse jää murehtimaan ja märehtimään pieniä epäonnistumisiaan niin ei sitä tee muutkaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Mulle tulee mieleen mummun sanoma, joka meni jotensakin niin että: Kateus on turhaa, koska jokaisella on ristinsä kannettavanaan.. sitä ei vaan äkkiseltään huomaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ilos ellää pittää, vaik päiväki vähemmä.

Nii mää ainaki se funderaa!

  Ilmoita asiaton vastaus

Mutta ei me masennuta, vaikkei elomme ole aina kuin pääskysen, joka lentää hyönteisessä ilmassa suu auki.

  Ilmoita asiaton vastaus