Oletko säilyttänyt jonkin esineen lapsuudestasi itselläsi? Kerro vähän !

Olin 7-vuotiaana kesän Ruotsissa tätini luona ja sain Filip-sedältä pienen kuparikannun, joka kulki leikki-iän leikeissä mukana ja sitten matkan varrella unohtui ja katosi. Pari vuotta sitten äitini kuoleman jälkeen, kun vanhaa kotitaloa tyhjennettiin, niin kuparikannu löytyi kaapin nurkasta, hieman lommoja kylkiinsä saaneena, nyt se kulkee taas mukana, esineenä se on todella kaunis.

Kysyjän kommentti

Kiitos mukavasta tarinasta :)

  Ilmoita asiaton vastaus

Minulla on "guttaberkka"-nukke. Sillä on ikää jo yli 60 vuotta. Mekko, housut ja myssy ovat myrkynvihreät. Varpaat on kuluneet puhki. Nuken pikkuruiset valkoiset kengät ovat hävinneet ajan tiimellyksessä. En raski heittää nukkea pois, sain senn joululahjaksi lapsena.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole enää tallella mitään lapsuudesta, osa jäi lapsuuskotiin ja osa hävinnyt maata kiertäessä.
Vain muistot.

  Ilmoita asiaton vastaus

Jussinalle, jonka sain viisivuotiaana joulupukilta. Toisen korvan koira on vienyt ja jalassa omat lapsenkenkäni, joista toinen on hävinnyt. Silmätkin on uusittu, mutta silti kulkee aina mukana muutoissamme. Samoin pieni punainen käsilaukku, jossa vielä on kullanväriset peili ja kampa ja kankainen nenäliina sisältönä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Mummolta 7 vuotiaana saatu 50-luvun radio on kulkenut mukana näihin päiviin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Eipä taida enää olla. Olen antanut kaikki omille lapsilleni.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole enään oikein esinettä, oli kummisedältäni vuonna 1939 saatu hieno kristallipikari ja se säilyi aina 1970-luvulle, jolloin meidän omatekoinen kirjahylly romahti alas ja siinä meni minun muistoesineeni tuusan nuuskaksi. Kummisetäni, äidin veli oli sen antanut minulle lähtiesään sotaan 1939 marraskuulla.
Hän kaatui helmikuussa 1940, vain 33 vuotiaana.
Kissanaisella on guttaberga nukke, samoin minulla on ollut sellainen, mutta nyt on ikuinen muisto kädessäni siitä nukesta. Pieni ja tyhmä kun olen ollut , niin hellanuuniin olen sitä ollut laittamassa, että mitä sekin tarkoittaa. No sitten tuli kiire ottaa se pois ja kädessäni pitkä 5 cm arpi siitä urotyöstä, nukke paloi käyttökelvottomaksi. Äiti kertoi, että haava oli niin syvä, että jänteet näkyivät kädessä. Ja vahvalla kermalla sitä kuulemma on hoidettu sitten. Kyllä minä muistan, että isä toi aina sodasta lomalla käydessään minulle puuesineitä, oli nuken kehtokin ja rasioita. Mutta ne ovat niin kaukaisia asioita, että ei mitään ole jäljellä kuin arpi muistuttamassa tuhmasta tytöstä. Kyllä sitä kirjan saisi muisteloista mitä muistaa lapsesta saakka, sillä muistan asioita alle vuoden vanhasta, ne ovat todistettu tapahtuneen.
Martti enon muisto on hyvin rakas minulle, olen kuulemma kastellut hänet kun hän tuli hyvästelemään minua, nosti korkealle sylissään ja minä päästin lämpöiset lirit hänen vaatteilleen, sitä en muista.
tuli taas pitkä juttu, mutta kun yksin istun, niin vanhat rakkaat muistot valtaa mieleni kuten hyvin ainakin te vanhemmat tiedätte. Tämä on terapiaa minulle, uskokaa pois.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen kyllä säilyttänyt ihanan posliinisen kahvikaluston..4 kuppia sokeriastia kermanekka ja ihana pannu..
Ovat kyllä olleet tyttäreni käytössä..kun oli lapsi..ja senjälkeen tyttären-tytön käytössä..

Seuraavaksi menee 4:jänteen polveen..jos tulee tyttö..
Ei ole vielä sukupuolesta tieto,kun syntyy keväällä..

Myös on kiilokuva albummit olleet kierrossa..

Nämä kaikki olen 40 luvulla saanut isoltasiskolta..joka oli ruotsissa ja aina tuli ihania paketteja minulle..

  Ilmoita asiaton vastaus