Kohta kuudenkympin ja kuoleman välissä - mikä avuksi?

Voi Ida tyttöseni, olet vasta elämäsi keväässä minuun verratuna. Elämäsi syyspuolelle siirtyessä muista, että ikä on taidetta eikä tiedettä - ei ole mitään syytä olla turhan tarkka.
Pyöristä kysyttäessä ikäsi alaspäin lähimpään kymmenlukuun.

Saatat kuvitella olevasi vanha, mutta sydämeltäsi olet todella nuori. sinulla on nuoren ihmisen viehätysvoima ja ominaisuudet . Oletko varma , että olet vanha?

Sitten vasta olet vanha, kun olet taistellut itsesi ylös nojatuolistasi ja puhelin on lakannut soimasta.
Heräät ja joudut paniikkiin nähdessäsi peruukkisi ja hampaasi yöpöydällä, koska luulet, että sinulla
on ruumiistairtautumiskokemus.

Vaikka kuolema ei ole kenenkään suosiossa, kaikki lopulta kokeilevat sitä.

Ei Ida en minäkään ole vanha, olen vain juuri tämän ikäinen ja pysyn nuorena teidän nuorten ja nuorien
ajatuksen voimalla. Siis Ida puhutaan vain niistä vanhoista hyvistä ajoista, joista nykyajan nuoret eivät tiedä mitään.

Suksitaan eteenpäin nuoruuden muistojen voimalla.

Kysyjän kommentti

Kiitos. Pitää yrittää muistaa kaikki tuo.

  Ilmoita asiaton vastaus

Jos noin tuntuu..niin lääkäriin ja todella äkkiä tutkittava mikä sinulla on..

  Ilmoita asiaton vastaus

Ota vaan iisisti Ida jos nyt pelkistä numeroista puhut. Muutama vuosi itsellä vielä kuuteenkymppiin, mutta sehän on vain luku paperilla. Olemme juuri sen ikäisiä miltä sisimmässämme tuntuu...kuplii joskus niin, kuin parikymmenkesäisellä. Elellään päivä kerrallaan iloisin mielin vaikka kolotusta ja särkyäkin tuntuu...sehän vaan kertoo siitä, että me todellakin olemme vielä elossa. Toki pitää itseään hoitaa ja huoltaa :)

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ne numerot mitään vaan se tunne minkä ikäiseksi itsesi tunnet, kuten Mariaanakin sanoi. Päivä kerrallaan eteenpäin porskuttaen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Samaa mieltä edellisten kanssa: ikä on vain luku. Turha lukuihin on tuijottaa, vaan elää oman näköistä elämää.

  Ilmoita asiaton vastaus

Eihä se noin mene. Ollaan vain hieman kauemmin eläneitä.
Jokainen hetki on nauttimisen arvoinen ja niitä kyllä vielä riittää.

  Ilmoita asiaton vastaus

Lohduttaudu sillä, että olet vanhempi ja viisaampi. Numerot voi heittää romukoppaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Noh, onnea!

Itse olen huomannut jo monta kymmentä vuotta sitten, että elämä on totista totta. Jos olisin vasta kuudenkympin jälkeen huomannut sen, niin vielä sais pitkälti toistakymmentä vuotta levätä laakereilla.

Ammenna arjen pienistä asioista hyvää mieltä, sillä olen itsekin jaksanu ja aion vielä jaksaa. Positiivisen ajattelun hömpötys tuntuu tylsältä, mutta omaa ajatusmaailmaa muuttamalla voi itsekin ottaa rennommin ja asiat saavat oikeat mittasuhteet.

Mietin, että ehkä et olisikaan halunnut, että vastauksesta tulee näin paatoksellinen, mut ilo pintaan vaik syvän mätänis! Männä porskutettaan etiäpäin!

  Ilmoita asiaton vastaus

Ollaan onnellisia, etä kohta kuusikymppiä tavoitetaan. Monet jää sen alle. Nuorekas, kokeilunhaluinen mieli. Ja päätös, että kaikkea ei enään tarvii osata. Peilien lukumäärääkin voi jo vähentää. Itselläni juuri tuo peilistä katsova hahmo vanhenee tosi lujaa. Lähimmäisten auttaminen tuo hyvää mieltä ja huomaa olevansa vielä tarpeellinen.

  Ilmoita asiaton vastaus