Oletko sinä tänään muistellut edesmenneitä
Oletko sinä muistettlut edesmenneitä ,omaisia tai ystäviä.
Ettei vainajienpäivä jää ainoaksi.
Itse muistelen, 6kk 4pvä sitten isääni joka olisi täyttänyt tänään 89vuotta.
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Edesmennyttä isääni muistelen ainakin hetkittäin varmaan joka päivä. Eikä se ole aina surua tai ikävää vaan naurattaa joskus jotkut häneen liittyvät muistot. Oli värikäs persoona monella tavoin.
Kysyjän kommentti
Hei !
Minulla samanlainen tilanne,muistelen isää aika ajoin.
Jos jokin asia olisi ollut isän mielleinen ,mikä olisi ollut hänen kommentinsa.
Tai tän hetken eduskunnassa kun tapahtuu,olisi isällä ollut mielipide valmiina,huumorilla höystettynä.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Empä ole vaikka isäni olisi 102 vuotta ja risat päälle nykyisin.
Ilmoita asiaton vastaus
Muistan äitini ja isäni päivittäin ja useati poisnukkuneita ystäviäni.Tänään toivon erityisesti voimia sisarelleni joka menee tänään saattamaan pitkäaikaista työtoveriaan viimeiselle matkalle.joka kuoli syöpään.
Ilmoita asiaton vastaus
Aina välillä tulee muistoja mieleen edesmenneistä, silloin niitä tulee muisteltua.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä aina silloin tällöin käy mielessä, mieheni äiti ja isä .Oma siskoni on mielessä useasti vaikka aikaa kulunut jo11v.tta.Isänii muistan silloin tällöin.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä tulee muisteltua, iän karttuessa vielä ehkä enemmänkin.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä ne rakkaat vainajat ovat mielessä joka päivä, ei siitä mihinkään pääse.
Ikää karttuu, niin oma lähdön aikakin tuo menneet muistoihin useasti.
Saa kiittää pitkästä elämästä.
Ilmoita asiaton vastaus
Toisinaan tulee isän-ikävä,mutta ei suinkaan päivittäin.Hyvällä muistelen...
Ilmoita asiaton vastaus
Koko lokakuun muistelen äitiäni, siitä tulee jo 5 vuotta, kun äitini lähti taivaaseen. Isäni lähdöstä on pari vuotta ja molemmat ovat mielessäni usein.
Ilmoita asiaton vastaus
Kukaan ei ole täältä vielä hengissä selvinnyt.Tai ei ainakaan kukaan ole minua tervehtimään kuolemansa jälkeen tullut.En käy hautausmaalle kukkia viemässä;ruokin metsäneläimiä tarvittaessa muuten....Kukkia tykkään viedä mieluummin eläville ihmisille ja heitä näin ilahduttaa.
Mutta kuten olen aikaisemminkin sanonut, jokainen omalla tyylillään ja ymmärrän toki myös niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat jonkin näkymättömän , johon uskoa ja hautausmaan, jossa käydä.
Ilmoita asiaton vastaus
Melkein päivittäin tulee kälyn kanssa juteltua ja aina tulee puhuttua menneistä ajoista ja menneistä ihmisistä...
Ilmoita asiaton vastaus
Yritän enemmän keskittyä elossa olevien muistamiseen. Siinäkin tuntuu olevan parantamista. Ja koskaanhan ei tiedä. milloin on taas liian myöhäistä.
Ilmoita asiaton vastaus
En sen ihmeemmin kuin muulloinkaan. Hyvin usein muistan läheisimpiä hiippakuntaa vaihtaneita, en surusilmin, mutta jos sattuu jotain hassua niin tuumin, että mitähän sekin nyt tähän sanoisi....
Ilmoita asiaton vastaus
Ei erityisemmin tänä päivänä. Muuten tulee ajoittain menneisyyden asiat mieleen.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei ne muistelot ole sidottu mihinkään päivään. Edesmenneet läheiset "kulkevat mukana" koko ajan , paremmin en voi asiaa selittää.
Ajattelen kiitollisuudella niitä elämänohjeita joita olen edelliseltä sukupolvelta saanut.
Ilmoita asiaton vastaus
Suru sydämen jonka sain... ei se liity mihinkään päivään, vaan on läsnä jokaisella hetkellä. Milloin heikemmin milloin voimakkaammin. Sydän rakastaa.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.