Kysytty: 14.10.2011 - 17:29

Mikä on kuhilas?



Avainsanat: maataloushistoriaa

  Ilmoita asiaton kysymys

Vastaukset

Käyttäjien valitsema paras vastaus

Vastattu: 14.10.2011 - 17:36

Kuhilas on viljalyhteistä kuivatusta varten pellolle pystytetty rakenne. Erityisesti ruislyhteistä pystytettyä rakennetta sanotaan kuhilaaksi. Toukoviljasta pystytettynä kuhilaalla on myös muita nimiä, kuten viisikko tai kymmenikkö. Kuhilas on sisältä holvimainen ja ulkomuodoltaan pyöreä. Siinä on pystyssä toisiaan vasten seisovat jalkalyhteet ja sateelta suojaava hattu.

fi.wikipedia.org/wiki/Kuhilas

Lapsena noita olen nähnyt, mutta nykyään ei tule nähtyä...


  Ilmoita asiaton vastaus

Muut vastaukset

Vastattu: 14.10.2011 - 17:40

fi.wikipedia.org/wiki/Kuhilas

Jos joku ei satu tietämään. Siinä on lukuhetkiä kerrakseen.Ai ai leivät on uunissa ja odottaa uunista pois.Tein porkkana leipiä pitkänomaisia, 3 isoa.Näytti että uuni ihan täynnä.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 14.10.2011 - 18:53

kuhilat laitettihin pellolle, ensi leikattihin vilia joko sirpillä, viikattehella tai niittokonehella, kerättihin lyhtehiksi, sirottihin lyhyres, joista koottihin kuhilas eli kokkoonen.

mutta tääläpä siitäki enemmän:
www.helsinki.fi/kansatiede/h...ivatus.htm



  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 14.10.2011 - 19:22

Ei mitään hajua. Kiitos muille vastaajille saadusta uudesta sivistyksestä.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 14.10.2011 - 19:24

Pellolle toistensa nojaan pystytettyjen viljalyhteiden keko.


Lähteet:
suomisanakirja.fi/kuhilas

  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 14.10.2011 - 20:39

Ne on niitä viljalyhteitä, joita pistettiin pellollla heinänuhankin uhalla pystyyn....Sitten koko illan niiskutin nessuun ja olin vielä seuraavanakin päivänä silmät punasina, kuin tomaatit ja naama turvoksissa...Ja allergialääkkeet tietysti unohtuneet kaupunkiin ja mökkeilyä vielä kesti monta päivää...Ja äiti oli vihainen, kun sillätavalla pellolle menin ja lääkkeetkin kotona... Mutta KIVAA oli!


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 14.10.2011 - 23:18

Viljalyhdekeko, jotain tuontapaista....


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 14.10.2011 - 23:29

" Lyhteet aumoittain, lyhteet aumoittain, silloin saamme koota lyhteet aumoittain ..........."
Viljalyhde.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 15.10.2011 - 09:59

Edellä tuli jo selväksi. Olen tehnyt kuhilaita silloin nuorena. Tuttua puuhaa.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 15.10.2011 - 10:35

Kauhistuksen kanahäkki entisajan lapsille.
Ei menty ongelle, kun piti pellolle.Voi herrajumala, jos nykylapset joutuisivat edes päiväksi entisajan töihin, kun intinkin lopettaa neljäsosa, kun ei pysty olemaan ilman nettiä.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 17.10.2011 - 00:02

Kuhilas on viljalyhteistä kuivatusta varten pellolle pystytetty rakenne. Erityisesti ruislyhteistä pystytettyä rakennetta sanotaan kuhilaaksi. Toukoviljasta pystytettynä kuhilaalla on myös muita nimiä, kuten viisikko tai kymmenikkö. Kuhilas on sisältä holvimainen ja ulkomuodoltaan pyöreä. Siinä on pystyssä toisiaan vasten seisovat jalkalyhteet ja sateelta suojaava hattu.
Ensin vilja kootaan lyhteiksi esimerkiksi sirpillä leikatuista kourallisista. Lyhteeseen tulee viisi kourallista olkia. Tämän kokoisia on vielä helppo sitoa ja käsitellä. Sen jälkeen lyhteet kootaan hengittäväksi kuhilaaksi. Kuhilaassa vilja vielä tuleentuu eikä sen täyttä joutumista leikattavaksi tarvitse välttämättä odottaa. Ulkokuivatuksen jälkeen kuhilaat on ollut helppo purkaa ja viedä puitavaksi.
Kuhilaat ovat olleet eri paikkakunnilla eri kokoisia ja muotoisia, etelässä suurempia ja pohjoisessa pienempiä. Yleisiä ruiskuhilaan kokoja on kymmenlyhteinen, nelitoistalyhteinen ja kahdeksantoistalyhteinen kuhilas. Samalle pellolle tehdään aina saman kokoisia kuhilaita, jolloin sadon määrä voidaan arvioida. Toukoviljasta (vehnästä, ohrasta, kaurasta) pystytettynä kymmenlyhteistä sanotaan joskus kuhilaaksi ja suurempia ei toukoviljasta, kevätruista lukuun ottamatta, saakaan tehtyä. Pienet kuhilaat ja viisikot aloitetaan kahdesta jalkalyhteestä, kahdeksantoistalyhteinen aloitetaan neljästä. Poutakesänä kuhilaaseen voidaan panna vain yksi, suuri hattulyhde, tyvi ylöspäin. Sateisena kesänä suositaan kahta hattulyhdettä. Kaksilyhteistä hattua varten lyhteet taitetaan käsivarrella siteen yläpuolelta ja levitetään viuhkoiksi. Alimmaisen hatun tyvi pannaan osoittamaan pohjoiseen ja päällimmäisen etelään, jolloin se kuivuu paremmin ja toivottaa samalla hyvää ilmaa.
Kovin pitkään säilytykseen kuhilaat eivät sovi, sillä maavaraisina ne ajan mittaan kostuvat. Parempaa kuivumista ja samalla pitempää säilytystä varten rakennettiin suuria elohaasioita (tai kevyitä aartoja) eli kuivatustelineitä, joissa lyhteet aseteltiin riu'uille kuivumaan. Jos elohaasiaa ei ollut, kuivat lyhteet voitiin koota joko pyöreisiin aumoihin tai pinomaisiin, pitkiin närtteisiin puintia odottamaan. Sieltä ne ajettiin riiheen kuivattaviksi ja puitaviksi. Aumavarastointia käytettiin vielä jonkin verran yhteisten puimakoneiden aikaan 1900-luvun puolivälissä.
Nykyaikana vilja leikataan ja puidaan pystykasvustona samalla kertaa leikkuupuimurilla.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 17.10.2011 - 14:26

Kuhilas oli viljalyhteistä pellolle tehty rakennelma eli vilja kuivattiin kuhilailla. Tuskin enää kukaan noin toimii, leikkuupuimurit hoitavat hommat.
Saattaa toki olla niin että myös tuolla menetelmällä joku hoitaa viljansa laariin.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 18.10.2011 - 21:00

Kaurapellon pellon pellon pellon.
Kaurapellon pientareella kasvoi kaunis kukka.
Sinisilmä punaposki kullan keltatukka.

Muistoja yksin kannan,
en tiedä kenelle annan.


  Ilmoita asiaton vastaus
Tämä kysymys on suljettu, mutta voit edelleen vastata siihen. Et kuitenkaan tienaa pisteitä vastauksestasi tähän kysymykseen.

Vastaa kysymykseen

Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!

Rekisteröidy

Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
You may login with either your assigned username or your e-mail address.
The password field is case sensitive.

Ohjeita vastaajalle

  1. Vastaa esitettyyn kysymykseen.
  2. Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
    Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei".
  3. Noudata Napsun sääntöjä.
  4. Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
  5. Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
  6. Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
  7. Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.
Pieni hetki, sivua ladataan.