Kysytty: 06.08.2011 - 21:14

Miten käsittelette surua? Miten selvitä siitä vajoamatta suohon?

Ystävän äkillinen kuolema viime yönä.

 
  Ilmoita asiaton kysymys

Vastaukset

Kysyjän valitsema paras vastaus

Vastattu: 07.08.2011 - 17:19

surua on monelaista, ja syövereihin voi hukkua. vieläkin kaipaan ja ikävöin rakasta aviomiestäni, hän menehtyi parantumattomaan sairauteen 38-vuotiaana.
ystävänmenetyksen suru voi olla erilaista kuin puolison tai lapsenmenetyksestä puhumattaaan. mutta surulle on annettava tilaa ja suru on surtava, surun siirtäminen voi kostautua suurempana taakkana myöhemmin. ei mitään vakioneuvoa ole eikä voi olla.



Kysyjän kommentti

Kiitos kaikille Napsulaisille osaan otoista.
Tällä kertaa kysymys koski minua hyvin läheltä.Voinette kaikki lukea asiasta iltapäivälehdistä,kuinka Kotkassa (sairaalareissulla ollut) naapurinrouva kaatui pyörätuoleineen siksi, että tuolin kiinitykset olivat puutteelliset invataksissa...Hyvä ystävä meni siinä.Joskus on vaan niin vaikea ymmärtää.


  Ilmoita asiaton vastaus

Muut vastaukset

Vastattu: 06.08.2011 - 21:27

Suru on aina vaikeaa käsittää.Ikävä tapahtuma joka tulee joskus kaikille eteen.Olisin itse kuunteleva osapuoli jollekkin toiselle läheiselle. Kädestäkiinnipitäen.Itse vähäpuheinen. Sanoisin ottavani osaa tähän suruun.Ottaisin kaulasta kiinni jos tuttu olisi tämä sureva.
On monenlaisia tapoja .Voisin kukkia viedä maljakkoon kimpun.Surukin muuttuu ajan myötä lempeämmäksi.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 06.08.2011 - 22:34

Pieninä paloina. Antaa itkun tulla silloin kun on tullakseen. Ja suree kun surettaa. Siten sen saa käsiteltyä pala palalta. Aikaa ei voi ennalta tietää, mutta jossain vaiheessa huomaa surun jo vähän helpottavan. Sisintään ei saa peittää eikä tunteita tukahduttaa


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 07:07

Minulla kun läheisiäni on kuollut, olen yksin öisin itkenyt ja raivoa tuntenut, en osaa tunteitani toiselle sanoa, ja ei surussa minua kukaan pysty lohduttamaan, itse se prosessi on läpi käytävä, päinvastoin itkua tulee enemmän vaan jos joku koko ajan ottaa osaa suruuni. Minä halusin öisin valvoa ja miettiä niitä hyviä sattumia myös ja lohdutella itseäni että oli hyvä elämä heillä ollut. Minä halusin maalata öisin, keittiön seinät maalasin valkoiseksi kun minulle tärkeä mammani kuoli, isäni kuoli niin metalliset puutarhakalusteeni kellarissa maalasin, veljeni kuoli niin kellarissa varastojemme paneelit ja katot maalasin ja aina olen valkoista maalia halunnut käyttää. Sain itkeä ja muistella, se maalaaminen oli minun surutyötäni.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 07:39

Tuolla edellä Matula sanoi hyvin: pieninä paloina. Itku auttaa yleensä. Surua ei voi ohittaa nopeasti. Asian käsittely vie aina oman aikansa ja surulle on annettava oma tilansa.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 08:40

Haluan olla näillä sanoilla ja lauseilla lohduttamassa Sinua, joka olet nyt menettänyt läheisen ystäväsi.
Minäkin koin raskaana noin 5 kk sitten nuorimman siskoni äkillisen poismenon.
Elämäni pirstoutui kuin pitkäisen iskemänä ja tukipilari sortui.
Suru, jota nyt kannat on rakkautta, ilman rakkautta ei olisi suruakaan.
Poismennyt on varmaan lähettänyt arjen enkelin lohduttamaan Sinua, jonka avulla jaksat jatkaa
matkaa.
Muistele niitä yhteisiä hetkiänne, joista nyt on tullut timantteja sydämeesi.
Muistot kimaltelevat valoa ympärilleen.
Tupasi seinät ovat nyt tapetoidut surulla, murheella katto rakennettu.
Ajattelet mistä löytäisit toivon ja lattiaksi lohdun kannattamaan.
Tämä ystäväsi kuoleman läheisyys auttaa näkemään elämän arvon ja sen kuinka arvokas
lähimmäinen hän oli Sinulle.
Nyt luopumisen hetkellä ymmärrät, miten paljon sait häneltä.
Kuule Girasol toivo on sittenkin syvempi kuin hauta, huomisen valo entistä kirkkaampi.
Hänen muisto on Sinulle nyt kuin enkelin siipi, hänellä on aamu, perillepääsyn aamu taivaan
ikikirkkaudessa.
Läheisen kuolema on syvä järkytys kenelle tahansa. Minullakin on vielä iso täyttymätön aukko
siskoni kuoleman kohdalla. itkut itketään ajallaan, kun jotain läheistä ja hyvää tulee mieleen.
Mutta murheeseen ei saa vajota.

Antaa kyynelten virrata, antaa itkun tulla.
Antaa sydäntä pakottaa, antaa ajatusten sattua.
Kun suru on kohdannut, lamaannuttanut, mykistänyt.
Kyyneleet pesevät, itku hoitaa.
Sydän aina tuntee ja ajatukset tekevät surutyötä.
Surutyö on luopumista ja hyvästijättöä.
Luopumista siitä, mitä emme koskaan omistaneetkaan,
vain saimme pitää määräajan lahjana.

Voimia ja siunausta Sinulle toivottelee Sinulle tänä sunnuntaiaamuna Sirkkaliisa

Lisätty: 07.08.2011 - 08:45

Toivon, että näistä sanoista saat jotain hyvää, sillä ne ovat sydämestäni lähteneet.


Lähteet:
omat surun kokemukset.

  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 09:45

Olen menettänyt läheisiä sekä hyviä ystäviä ja aina se on ollut surullista, haikeaa ja ikävää. Isäni kuolemaa pari vuotta sitten, käsittelen vieläkin. Isä lähti yks'kaks' yllättäen, että en vieläkään sitä ymmärrä. Olen lukenut jonkin verran surua käsittelevää kirjallisuutta. Ystävät ovat vieressä olleet ja kuunnelleet, kun olen halunnut surusta puhua. Näin sitä ollaan menty eteenpäin ja suru helpottaa ajan myötä, sanotaan.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 10:19

Joskus on tullut menetettyä ihan läheisiäkin. Suru on sellainen jonka jokainen käsittelee tavallaan, joskus itkusta ei saata tulla loppua, mutta muistele teidän hyviä aikoja niin saat lohtua suruusi siitä.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 13:07

Aikaisemmin olin varsin kova suremaan ja ikävöimään, mutta ajat ovat muuttuneet ja olen oppinut paljon uutta!
En sure sillä tavalla lainkaan kuin ennen, vaan päin vastoin riemuitsen ,että hänen, joka on poistunut meidän keskuudestamme sielunsa on saanut rauhan ja päässyt kaikista sairauksista tai vaivoistaan ja ,että hänellä on nyt hyvä olla, eikä maalliset tuskat kiusaa !
Mitä vähemmin vainajaa surraan , niin sen helpompi hänen on siirtyä toiselle puolelle ja saada rauha sielulle!


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 07.08.2011 - 18:35

Sulkis sen sanoi, ei mitään lisättävää.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 08.08.2011 - 09:56

Osanotto suruusi.
Itse tein surutyötä isäni kuoltua kirjoittamalla lähes päivittäin ajatuksiani paperille - ja puhumalla tietysti ystäville. Joskus isän ikävään toi lohtua se, että katsoin vain hänen kuvaansa.


  Ilmoita asiaton vastaus
Ida
Vastattu: 12.08.2011 - 00:37

Surua on niin monenlaista. Olen kokenut lopullisen luopumisen - siitä ajattelen että näin on tarkoitettu. Lievempi suru helpottuu kun miettii ettei näin ollut tarkoitettu ja kyllä tämä tästä.


  Ilmoita asiaton vastaus
Tämä kysymys on suljettu, mutta voit edelleen vastata siihen. Et kuitenkaan tienaa pisteitä vastauksestasi tähän kysymykseen.

Vastaa kysymykseen

Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!

Rekisteröidy

Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
You may login with either your assigned username or your e-mail address.
The password field is case sensitive.

Ohjeita vastaajalle

  1. Vastaa esitettyyn kysymykseen.
  2. Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
    Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei".
  3. Noudata Napsun sääntöjä.
  4. Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
  5. Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
  6. Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
  7. Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.
Pieni hetki, sivua ladataan.