Teetkö ruokaa keittokirjasta vai sydämestä?

Minulla on yksi rakas keittokirja, Ruutukokki, josta olen ammentanut kaikki ruokani. Ja kun resepti on kerran tehty saa mukavia variaatioita sitä muuntelemalla ihan omasta päästä.

  Ilmoita asiaton vastaus

keittokirjoja mulla on 2 kpl. kyllä mun täytyy tehdä ruokaa omasta päästä ja sydämmestä. on toiminut jo 35 vuotta, niin saa mennä näin edelleenkin. ja jos ei mun ruoka perheelle kelpaa niin menköön baariin syömään. ei ne ole menneet.

  Ilmoita asiaton vastaus

useimmiten teen ruokaa ns. ' omasta päästni' ja ' sydämellä' : D mutta jos kokeilen jotakin erilaista ja uutta niin sitten katson reseptistä vähän ohjetta että mitä pitää siihen ruokaan laittaa ja kuinka pal. mie tykkään kokeilla omia yhdistelmiä ja testailen kaikkea uutta mutta kohtuudella jotta tulee siis ainakin syödyksi jottei tarvihe hukkaan heittää, siis bioon ei sushukkaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä ruoka valmistuu useimmiten vanhoilla, hyväksi havaituilla, resepteillä. Ja maittanut on, ei ole patoihin jäänyt pyörimään.
Vanha juttuhan kertoo henkilöstä joka : "teki sopan omasta päästään ja jäi vielä tähteeksikin".
Kyseistä keinoa ei ole vielä kokeiltu, joten oma pääkin on vielä tallella.

  Ilmoita asiaton vastaus

Teen ruokaa jo rutiinilla "omasta päästä". Mutta joskus kokeilen jotain ulkomailla tarjottua herkkua ja siihen tarvitsen ohjeet ja tiedon raaka-aineista.

Sydän on aina mukana ruokaa tehdessä, sillä kokkaaminen on kivaa. Joskin syöminen on vielä kivempaa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Keittokirjasta tulee aika kuivaa, sydän ei kelpaa muille kuin meidän koiralle ja omasta päästään ei kannata tehdä kuin ehkä se viimeinen ateria sitten joskus. Parasta tyytyä muussiin ja soossiin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Itse sävellän ruokaohjeet pääasiassa. Paitsi leivonnaiset menevät resptien mukaan. Keittiön hyllystä löytyy kyllä tällä hetkellä 18 keittokirjaa, joten on reseptejä matkan varrella luettukin ja kokeiltu. Suosittelen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Teen ruokaa "sekäettä". Keräilen vanhoja keittokirjoja sekä myös uudenpiakin, joten sovellan niiden sisältöä kokkaillessani, kirjastooni onkin kertynyt jo 78 kpl kirjoja niin suomesta kuin maailmaltakin. Kokkaillessa voi käyttää myös hiukan luovuutta, toki leipominen on asia erikseen, leivonnaisten onnistuminen toki vaatii selkeät ohjeet ja niiden noudattamisen.

  Ilmoita asiaton vastaus

keittokirjoista...mutta olen huomannut että aina vaikka teen niistä häsellän itse vielä jotain lisää siihen

  Ilmoita asiaton vastaus

Minun lajini on vaistokokkaus. Mietin mitä mieli tekee, katson mitä kaapista löytyy ja ei muuta kuin hommiin. Aterioita on jo tullut satoja, eikun paremminkin tuhansia ja tuskinpa kahta ihan samanlaista. Ei ole ruuat jääneet syömättä, eikä niitä ole tarvinnut yksin syödä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ruuanlaiton pitää lähtee sydämest (muuten siit ei tuu mittee), ajatella niitä keille ruokaa laittaa, ja sit antaa koko 'sielunsa' siinä kokkaillessaan.. ja nähdä sitten heidän nautintonsa kun syövät tätä rakkauella laitettuu ruokaa....

Sit sillai keittokirjaa, et kun kahtelee nuit (monii kymmenii) ruokaohjeit/kirjoi, nii sit käyttää sitä omaa päätää ja yhistelee 2-4 ohjetta tikin tokin, heh.

Eli kaikkia kolmea mainitsemaasi tulee käytettyy.....njammm.......

  Ilmoita asiaton vastaus

En kummastakaan. kirjoista ethtynä on kuivaa ja kenen sydämen sitä nyt sitten ottaisi käsittelyyn.
Minulla on 87 keittokirjaa (luen siihen kyllä myös viinikirjat ja ns. ruokakulttuuria ja eri maiden oloja kuvaavat kirjat joissa on ruoak pääasiana)
Tavallisimmat ruoat, myös sunnuntairuoat, teen ilman keittokirjaa mutta jos on sitten tärkeämmät vieraskutsut, otan keittokirjan avuksi.

  Ilmoita asiaton vastaus