Hanavesi kiehuu mikroaaltouunissa aina sen epäpuhtauksien takia. Miten käyttäytyy tislattu vesi?

Tislattu vesi voi räjähtää, mutta tavallinen kraanavesi kiehuu mikrossa normaalisti
Näin ainakin Myytinmurtajissa todistettiin.

www.meidanperhe.fi/keskustel...taa_finrex

Kysyjän kommentti

Katsoin jakson uudelleen ja tajusin että kun tislattu vesi ja hanavesi ovat mikrossa yhtä kauan, tulee tislatusta vedestä ylikuumennettua. Kun siihen sitten listään esim. pala sokeria 'räjähtää' vesi käden päälle.

  Ilmoita asiaton vastaus

olen asiasta vähän eri mieltä,

mielestä juttu meni niin että juuri vesimolekyyli on se joka ensimmäisenä ottaa itseensä mikroaalloista ja alkaa lämmetä

eli siis tislattu vesi kiehuu varmasti (en ole kokeillut) oikein iloisesti

" Mikroaaltouunin toiminta perustuu vaihtuvaan sähkömagneettiseen kenttään, jota sähköisesti varautuneet vesimolekyylit seuraavat. Tämä vesimolekyylien liike aiheuttaa ruoan lämpenemisen."

- veden epäpuhtaudet eivät aiheuta tai mitenkään merkittävästi vaikuta kiehumiseen -

  Ilmoita asiaton vastaus

Empä tiedä, mutta kyllä hanavesi kiehuu ropisemalla, teevettä kun keittelen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Katolta sateella saa tislattua vettä rännin päästä. Sillä eivät mineraalit haihdu minnekkään taivaalee pilviin. Eräskin kaveri käyttää akkuvetenä sadevettä eikä uusi akkuaan sen useimmin kuin muutkaan vahoilla autoilla ajelijat. Mikrossa en lämmitä kuin edellispäivän kafeeta. Eikä tule silmille vaikka laitan siihen sokeripalan mukaan sulamaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Vesianalyysitulosten tulkinta

Aineen esiintymismuodot vedessä
Suspensio
Kiinteät ainehiukkaset ovat hajaantuneet nesteeseen
Hiukkasen koko vaihtelee 1-100 µm
Hiukkaset erotettavissa selkeytyksellä tai suodatuksella
Liuos
Seos homogeeninen, ei voi erottaa hiukkasia
Muodostuu liuottimesta ja siihen liuenneesta kiinteästä, nestemäisestä tai kaasumaisesta aineesta
Kolloidit
Hiukkaset pieniä, koko 0,1-0,001 µm
Esim. humus
Ei voi suodattaa pois vedestä tavallisella suodattimella
Diffuusio ja osmoosi
Diffuusio = täysin levossa olevassa vedessä liuenneen aineen pitoisuuserot pyrkivät tasoittumaan
Hidas prosessi, merkitystä vain paikallisten pitoisuuksien tasoittajana
Vesi kulkee puoliläpäisevän kalvon läpi ja tasoittaa kalvon erottamien systeemeiden väliset väkevyyserot
Vesi kulkee laimeammasta pitoisuudesta väkevämpään
Alkaliniteetti
Veden kyky neutraloida happoja
Hapon sitomiskyky
Yksikkö mmol/l
Tärkein veden alkaliniteettiin vaikuttava tekijä on karbonaattisysteemi
Myös muut emäksiset aineet muodostavat osan alkaliniteetistä
Vesistön happamoituminen näkyy ensin alkaliniteetin laskuna ja vasta sen jälkeen pH-arvoissa
Kiintoaine
Kiintoaine on näytteestä tarkoin määrätyissä olosuhteissa suodattamalla poistettujen kiinteiden aineiden määrä
Näyte suodatetaan suodattimen läpi vakuumi- tai painesuodatuslaitteen avulla
Sen jälkeen suodatin kuivataan 105°C lämpötilassa ja suodattimelle jääneen jäännöksen massa punnitaan
Yksikkö mg/l
Veden väri
Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos
Väriin vaikuttavat valuma-alueen soilta ja maaperästä huuhtoutuneet humusaineet, rauta, vedessä olevat levät sekä kiinteät ja liuenneet aineet
Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus
Veden väriä mitataan vertaamalla tutkittavaa vettä platina-asteikkoon värikiekon avulla
Yksikkö mg Pt/l
Lukuarvo ilmaisee veden värin, joka vastaa platinan määrää mg/l vertailuun käytetyssä väriliuoksessa
pH
pH eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää
Vetyionit aiheuttavat veden happamuuden
pH-asteikko on logaritminen
pH:n laskiessa yhden yksikön vetyionikonsentraatio kymmenkertaistuu
Talousveden pH 6,5-8,8
Kokonaisfosfori
Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää
Yksikkö Kok. P, µg/l
Fosfaattifosfori
Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, eräorgaaninen osa, joka on sellaisenaan levästölle käyttökelpoinen
Yksikkö PO4-P, µg/l
Kokonaistyppi
Veden sisältämän typen kokonaismäärä
Typpi esiintyy vedessä liuenneina, liukenemattomina tai kolloidisina orgaanisina yhdisteinä: ammoniumina, ammoniakkina, nitraattina, nitriittinä ja vapaana typpenä
Yksikkö Kok N, µg/l
Nitriittityppi
Nitriitti on typen epäorgaaninen yhdiste, jonka pitoisuudet luonnonvesissä ovat hyvin pienet
Yksikkö NO2-N, µg/l
Runsas nitriitin esiintyminen viittaa jätevesipäästöihin tai myrkkyvaikutuksiin
Ammoniumtyppi
Ammonium on typen epäorgaanine yhdiste ja vesien tuotannon kannalta keskeinen ravinne
Ammoniumia joutuu vesiin typpipitoisten orgaanisten aineiden hajoamistuotteena, lannoitteista sekä teollisuuden ja asutuksen jätevesien mukana
Yksikkö NH4-N, µg/l
Kemiallinen hapenkulutus
Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrä, eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta
COD(Mn) mg/l O2
KMnO4, mg/l (Kaliumpermanganaati)
Sähkönjohtavuus
Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää
Mitä suurempi arvo, sitä suurempi pitoisuus
Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset, jotka hajotessaan vapauttavat ioneja
Yksikkö mS/m (millisiemensiä metriä kohti) tai µS/cm (mikrosiemensiä senttimetriä kohti)
1 mS/m = 10 µS/cm
Biologinen hapenkulutus
BOD, BHK
Tarkoitetaan sitä happimäärää, joka kuluu määrätyissä oloissa ja tiettynä aikana (yleensä 5 tai 7vrk +25°C lämpötilassa) näytteessä olevien orgaanisten aineiden biologiseen hajotukseen happipitoisessa tilassa
Pyrkimyksenä jäljitellä luonnon hajoamistapahtumia
Yksikkö BOD7, mg/l O2
Humus
Käytännön vesianalytiikassa veden humuspitoisuutta mitataan värin ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD(Mn)) perusteella
Mitä suuremmat veden värin ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat, sitä enemmän vedessä on humusta
Runsaasti humusta sisältävissä vesissä on myös suuret rautapitoisuudet
Vesihuolto
Vesihuollon järjestäminen Suomessa
Vesihuollon järjestämisen vastuu kuuluu kunnille
Maa- ja metsätalousministeriö vastaa vedenhankinnan ja viemäröinnin kehittämisestä
Ympäristöministeriö vastaa vesien suojelusta ja vesivarojen tutkimisesta
Sosiaali- ja terveysministeriö valvoo juomaveden terveydellistä laatua
Ministeriöitä avustavat Suomen ympäristökeskus ja sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus sekä valtion ympäristöhallinto
Veden hankinnan järjestelmä
Raakaveden otto joko pintavetenä (järvet, joet) tai pohjavetenä tai kumpanakin
Veden käsittely vesilaitoksilla
Veden pumppaus ja säilytys alavesisäiliöissä tai ylävesisäiliöissä eli vesitorneissa
Veden johtaminen vesijohtoverkkoa pitkin kiinteistöihin tai muihin käyttökohteisiin
Veden hankinta
Talousvettä valmistetaan Suomessa sekä pinta- että pohjavedestä
Pintaveden osuus vesilaitosten toimittamasta vedestä on nykyään noin 39%
Pohjaveden osuus noin 61%
Pintavedestä talousvettä valmistavat vesilaitokset ovat Suomessa kooltaan isoja ja niissä on yleensä täydellinen kemiallinen käsittely
Allasimeytyksellä tai sadetuksella muodostetun tekopohjaveden osuus on noin 10% jaetusta vesimäärästä
Talousveden valmistus
Käytettävät menetelmät riippuvat veden laadusta
Yleensä pintavedestä valmistettu talousvesi valmistetaan suurilla vesilaitoksilla monivaiheisessa prosessissa
Pohjavedet eivät vaadi niin paljon käsittelyä
Talousveden valmistusprosessi pintavedestä
Siivilöinti: raakavedestä erotetaan suurimmat roskat, kalat ja kasvinosat
Happamuudensäätö (alkalointi): esimerkiksi kalkilla säädetään veden pH-arvo sopivaksi saostusta varten
Esim. kalsiumkarbonaatilla eli kalkkikivellä
pH pyritään säätämään sellaiseksi, ettei se vaurioita putkistoja, yleensä välille 7,5-8,5
Mitä kovempaa vesi on sitä lähemmäs pH 7,5 pyritään, jotta kalkki ei saostuisi lämminvesijärjestelmässä
Saostus: alumiini- tai rautasuoloilla saostetaan vedestä eloperäinen aines, humus
Selkeytys: erotetaan saostuma joko isoissa laskeutusaltaissa tai näitä pienemmissä flotaatioyksiköissä. Flotaatiossa lika-aine nostetaan pienten ilmakuplien kanssa veden pintaan ja kaavitaan pois
Suodatus: viimeisetkin kiintoainehiukkaset poistetaan vedestä hiekkasuodattimilla tai monikerrossuodattimissa
Desinfiointi: varmistetaan, ettei vesi sisällä taudinaiheuttajia lisäämällä siihen esim. klooria (natriumhypokloriitti) tai otsonia
Koska otsoni ei ole pysyvä yhdiste, joudutaan sen lisäksi usein lisäämään pieni määrä klooria
Desinfiointi ultraviolettivalolla on myös yleistymässä
Lisäksi voi olla vielä aktiivihiilikäsittely, jotta orgaanisten yhdisteiden määrä saataisiin mahdollisimman pieneksi ja mahdolliset maku- ja hajuhaitat saadaan poistetuksi

Tislaus perustuu aineiden eri haihtuvuuksiin. Eri aineilla on erilainen höyrynpaine eri lämpötiloissa. Koska kahden erilaisen aineen mooliosuudet ovat ideaalisesti samoja kuin niiden osapaineet samoissa lämpötiloissa, aineet voidaan erottaa fraktioimalla eli jakamalla ne höyrynpaineen mukaan. Tislauksessa seosta keitetään, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman paljon haihtumista. Tislaus ei perustu aineiden eri kiehumispisteisiin, kuten yleensä luullaan. Aineseoksella on oma kiehumispisteensä, joka riippuu sen koostumuksesta enemmän kuin yksittäisten komponenttien kiehumispisteistä puhtaana. Aineseos kiehuu tässä lämpötilassa, mutta tuotetussa höyryssä haihtuvampi komponentti on rikastuneena. Panostislauksessa tämä havaitaan niin, että seoksen kiehumispiste nousee jatkuvasti, kun höyry vie mukanaan enemmän kevyempää komponenttia ja jättää nesteeseen enemmän raskaampaa komponenttia.

Kaikissa seoksissa haihtumisnopeudet eivät ole erilaisia eri aineille: näitä seoksia sanotaan atseotroopeiksi. Esimerkiksi 96% etanoli-vesi-seos (väkiviina) on atseotrooppi, jota haihduttamalla saadaan 96-prosenttista etanolihöyryä, eikä rikastumista tapahdu. Molekulaarisella tasolla tämä käytös voidaan selittää sillä, että vahvasti poolisena liuottimena vesi sitoutuu vetysidoksilla ensinnäkin etanoliin, mutta myös koheesiona itseensä. Laimeissa etanoliliuoksissa vesi siis ajaa etanolin pois höyrynä, koska veden koheesio on vahvempi, mutta toisaalta vahvoissa liuoksissa etanoli taas imee vettä, koska etanolikin on jonkin verran poolinen liuotin.

Erittäin puhtaita aineita voidaan erottaa monikomponenttitislauksella. Siinä tislataan samanaikaisesti kolmea tai useampaa eri nestettä, joiden atseotroopeilla on erilaiset höyrynpaineet. Näin voidaan esimerkiksi valmistaa vedetöntä (absoluuttista) etanolia. Absoluuttisen alkoholin valmistuksessa käytetään kolmantena komponenttina bentseeniä, joka syrjäyttää tislauksessa veden, ja vesi-bentseenhöyryseos kiehuu atseotrooppina. Näin saadaan yli 99% etanolipitoisuuksia. Etanoliin jää kuitenkin tällöin muutama miljoonasosa bentseeniä, joka on myrkyllistä, joten tätä etanolia ei voi juoda tai käyttää muuhun kuin teknisiin tarkoituksiin.

Tislaus on aineensiirron yksikköoperaatio, ja siinä voidaan käyttää samoja fysiikan lakeja ja kaavoja kuin muissakin aineensiirron yksikköoperaatioissa, kuten uutossa. Tislauskolonni voidaan suunnitella samojen periaatteiden pohjalta kuin uuttokolonnikin.

  Ilmoita asiaton vastaus

En ole asiaan perehtynyt, joten arvoitukseksi jää.

  Ilmoita asiaton vastaus

No nyt -m- jutun murjaisi. Eri mieltä olen kanssasi.

  Ilmoita asiaton vastaus

En voi sanoa muuta, kuin että pää meni sekaisin Onttiksen vastauksesta. Suosiolla keittelen veteni sille varatussa keittimessä, jotta moiselta vaaralta välttyisin. Mikroa muuten pidetään nykytutkimusten mukaan epäterveellisenä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Onttopohjaoyllä semmoinen selostus, että tuohon juuri lisäämistä ole.

  Ilmoita asiaton vastaus

Höyryt ovat nousseet päivänmittaan aivoista, eli jokin sielläkin on kiehunut. Kuiviin ilmeisesti kun ei ole harmainta aavistustakaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Täysin arvoitus minulle, lämmitän normaalisti veden mikrossa eikä ole ongelmia ollut.

  Ilmoita asiaton vastaus