muisto vain
Siitä on aikaa jo 22 vuotta. Miten paljon onkaan virrannut vettä Kokemäenjoessa sen jälkeen. Olimme nuoria, elämänjanoisia, ihastuneita kenties rakastuneitakin... mietin, kun kuljen pitkin Käppärää. Muistan, kun kerran sanoit: "vaikka tapahtuisi mitä vain, tapaamme 10 vuoden päästä". Mietin tuota "mitä vain"?? Ei tullut silloin mieleen, että tuo tapaaminen olisi hautausmaalla. Saavun pienen kävelymatkan jälkeen haudallesi. Liikenteen melu vaimenee. Katselen hautakivesi päivämääriä. Tulee outo tunne. Oma tyttäreni on pian saman ikäinen. Aikuinen miehenköriläs nuoren tytön haudalla, mietin. Niin, sinä jäit nuoruuteen ja minä olen jatkanut kulkuani aikuisuuteen. Kun oikein mietin, niin se on ollut lyhyt aika. Vielä toiset 22 vuotta ja olenkin jo samanikäinen, kuin isäni kuollessaan. Nyt vasta tajuan vanhempiesi tuskan paremmin. Kylmät väreet kulkevat lävitseni. Se on vieläkin totta, joka on hukkunut mieleni syövereihin unenomaiseksi tunteeksi. Jotkut väittävät, että ihminen vain lakkaa olemasta kuollessaan. Mutta tämä tunne ei voi tulla tyhjästä... Liikenteen melu tunkee väliimme. Sama melu joka häiritsi meitä silloin 12 vuotta aiemmin. Ja 20 vuotta aiemmin. Ihmiset vaan ovat kai vaihtuneet, mietin. Ihmiset, jotka rahasampoa pyörittävät. Se on täällä ajassa sellaista. Minäkin olen tuon ajan vanki. Sinä sait elää vain lyhyen elämän, mutta se oli elämän parasta aikaa, nuoruutta. Joillekin sitä annetaan vieläkin vähemmän. Osaavatko he, jotka saavat pitkän elämän, arvostaa sitä. Ja osaavatko he nauttia elämästä. Minä ainakin olen tuon taidon hukannut. Annoit lyhyestä elämästäsi pienen osan minullekin. Olen siitä sinulle paljon velkaa. Se on tehnyt minusta juuri minut. Se on osa minua. Enkä sitä halukaan antaa pois. Nuo hetket ovat koteloituneet sydämeeni. Ehkä vielä tapaamme?
Avainsanat: ensirakkauden haudalla
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
Muistot säilyvät sydämissämme. Ensimmäinen mieheni menehtyi alle 40-vuotiaana ja käyn hänen haudallaan hiljentyen miettimään menneitä. Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Yhtäkkiä vain huomaa, se päättyikin tähän.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Olkaamme iloisia että muistamme nämä hyvät hetket, ja todella muistot koteloituvat sydämmeen ja joku asia taas laukaisee niiden ulostulon..
Kaikkea hyvää Sinulle näin Pääsiäisenä...
Ilmoita asiaton vastaus
Oli kaunis ele käydä hänen haudallaan. hautausmaa on siitä erikoinen paikka, että usein siellä tulee mieleen sioita ja muistoja, joita ei ole ajatellut vuosiin tai ei koskaan aiemmin. Näin pääsiäisen aikaan on hyvä hetki hiljentyä miettimään syvällisempiäkin asioita.
Ilmoita asiaton vastaus
Minulla ei tuollaista muistoa ole, mutta kerran kävellessäni kotikunnan hautausmaalla osuin 17-vuotiaan pojan haudalle. Poika ampui itsensä, kun tyttö jätti.
Tunsin pojan niin, että ainakin tervehdimme tavatessamme, saman ikäisiä kun olimme.
Hän ei ole vanhentunut muistoissani, vaan on nuori, toisin kuin minä.
Jatkoin kävelyäni ja huomasin ihmetteleväni, että miten paljon siellä lepää samanlaisia puolituttuja ja hyvinkin tuttuja, vaikka en minä mikään ikäloppu sentään ole.
Heille vain on sattunut huono tuuri, on ajettu rallia kauniina kesäyönä samaan kurviin, näytetty tytöille, miten ajetaan lujaa ja ne kolme tyttöä päätyivät kuolemaan palavassa autossa. Kuljettaja ei kestänyt enää muuten maailmassa.
Sairaudet ovat vieneet aika joukoon liian nuorena ja onnettomuuksia on sattunut niin paljon, että ei edes muista ennen kuin näkee hautakiven.
Siellä lepää lähemmäs sataa nouseva joukko ihmisiäjotka tunsin ja jotka ovat läksivät aivan liian nuorina.
Taannoisen poliisisarjan sanoin "Hei,hei, ollaanpa sitten varovasia siellä ulkona!"
Ilmoita asiaton vastaus
Kauniita ajatuksia ja muistoja sinulla. Se on totta, että jotkut ihmiset jäävät voimakkaasti elämään vaikka ovatkin jo poissa. Minulle ne ihmiset ovat mummo ja ukki. Tunnen heidät lähelläni joskus hyvinkin selvästi.
Ilmoita asiaton vastaus
Aluksi on suru ja tuska. Vuosien mittaan tunnetila muuttuu. On olemassa kaipaus ja muisto. Nuo tunteet ei koskaan häviä. Toisinaan vain käy niin, että muisto ja kaipaus häviävät hetkeksi. Kaikki alkaa jälleen alusta. On jälleen surun ja tuskan aika.
Ilmoita asiaton vastaus
Kaunista muiteloa läheisestä jota nuorena ekhä siellee. Piti parhaimpana kaverina.Ei voi unhoitaa koskaan. Mutta elämän on jatkuttava. Muistella saa, mutta muistoihin ei saa jäädä.Elämän on jatkuttava.
Nuorella iällä kaikki kaunista ja niin herkää. Nyt 60v.aana tuntuu että mikään ei enään pysy minuun.Silti tuntee ihania väristyksiä omaa kultaa kohtaan. Jonka kanssa saanut elää onnellista elämää ja nukkua kainalossa silloin kun haluaa.On mahtunut niihin vuosiin monenlaista,kuitenkin aina hyvää.Nyt yli 40vuoden jälkeen tuntee toisensa oikein kunnolla.Yhtä ihana edelleen.
Ilmoita asiaton vastaus
Aika kultaa muisto sanotaan.
Lähdetkö kanssani tänään, muistojen puutarhaan?
Köynnösten peittämä portti
vielä on raollaan.
Siellä on koti ja kehto,
lapsuuden leikkipuu.
Nuoruuden viidakkolehto
eteesi avautuu.
Siellä on virtaava joki
tumma ja hiljainen.
Suru ja itkevä paju
kumartuu ylle sen.
Lähdetkö kanssani tänään
muistojen puutarhaan?
Näetkö kuihtuneet oksat
nuppuja tulvillaan?
Näin se aika kiitää vain muistot meille jää
ja ne ovat arvokkainta mitä saamme omistaa.
Lähteet:
oma muistivihko.
Ilmoita asiaton vastaus
Olipa koskettava tuo sinun tarinasi. Itsellekin toi muistoja tuskineen mieleeni.
Oman lapseni olen haudanlepoon saattanut. Mutta olen myös elänyt keskenjääneen rakkauden.
Sekin koskee, varsinkin kun tunteiden kohteen näkee aina silloin tällöin ja tiettää ettei tilannetta voi muuttaa. Kenties seuraavassa elämässä sitten kaikki kaunis palaa ja tapaamme edesmenneet rakkaamme ja saamme rakastaa.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.