Oletko koskaan öiseen aikaan retkeillessäsi joutunut paniikkiin, hunningolle, säikkynyt tai kohdannut jopa onnen polullasi?

Marjaretkellä tässä jokunen vuosi sitten vähän jouduin hunnigolle kun en tiennyt metsässä missä olimme ja mistä kotiin voisin päästä.Metsiä hakattu ympärillä niin paljon että maisemat muuttuneet.Viidentoistaminuutin jälkeen olisi aivan säkki pimeää onneksi tulitikut mukana.
Kännyllä miehelleni soitettiin laitahan koneista sireenit päälle että suuntaa saadaan .Sitten täydet valot metsään päin . Kyllä sillä konstein löysin suunnan .
Mutta pimeeseen oltaisiin jääty. Mulla muutama kaupunkilainen messissä mukana. Pelkäsivät ihan tosissaan että joudumme nukkumaan kuusen juurella.
Mutta puolukoita tuli silloinkin 3 ämpärillistä ja lähdimme kovin myöhään muutenkin metsään. Kiirreellä menimme.

Kysyjän kommentti

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen joutunut ja jopa käynyt hunnigolla. Hunningon isäntä Matti Korhonen kirjoitti minulle siellä käynnistä oikein todistuksenkin.

  Ilmoita asiaton vastaus

myöhäisenä talvisena iltana Fiina-koiran kanssa lenkkeillessäni näin iäkkään miehen tepastelevan horjuvin askelin, yksi eteen toinen taakse, läheisen puiston läpi. seurasin taempana hetkisen, mies huojui edelläni kaatua vai ei. menin vierelle ja kohteliaasti kysyin, voisinko tarjota käsivarteni avuksi ja saattaa hänet kotiin, ettei hän vaan kaadu ja katko luitaan. hän kitti ja myöntyi saattamiseeni. itsellänikin oli työ pysytellä pystyssä. humalainen mutta onneksi pienikokoinen iäkäs mies toisessa käsipuolessa ja Fiina-koiran talutin toisessa kädessä. tovin taivallettuamme mies kuitenkin mätkähti kyljelleen, en voinut mitään. mietin jo soittavani taksin hänelle, koska en saanut kiskottua häntä jaloilleen ja oli pakkastakin. siihen tuli pariskunta iltakävelyllään, luovutin tehtävän heille ja he saivat miehen ylös ja molemmista käsipuolista taluttaen jatkoivat matkaa.
siinäpä yölliset kohtaamiset, mutta en voinut jättää iäkästä miestä yksin horjuen taivaltamaan. kertoi olleensa iltapaukuilla läheisessä ravintolassa. puheet olivat järkevät mutta askel tosi horjuva.

  Ilmoita asiaton vastaus

No e ole panikkia eikä hunninkoa, mutta eiköhän sitä joskus nuorna likkana onnen luulllut yön aikaan löytyvävän.
Nyt on niin hullusti, että nuoruus on haaveiden hautausmaalla ja vasenta kinttua vetää niin kovasti,
että aamuyöt on tuskassa kiertelemistä.
Mutta jos se onkin sen onnen vastakohta, mitä nuorna sai kokea ja se osoittautui petturiksi.
Nyt kait maksetaan hintaa siitä.

Pitäsisi laittaa pieni punainen lyhty ikkunalla jos sinne eksyisi vaikka katulaulaja näin keväisenä yönä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kokemuksia on kertynyt tähänikään vaikka kuinka paljon,mutta kaikista ei ilikeä kertoa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä joskus nuorena flikkana... mutta oli noita turvallinen vakio saattaja ( ihan on tää mun oma mies yhäkin) ettei pelätä tarvinnut...

Ja öiseen aikaan mua ei kauheesti liikkeelle saa enää, matkalle kyllä joudutaan aina Turusta yöllä lähtemään Helsinkiä kohti silloinkin oma mies vieressä..

  Ilmoita asiaton vastaus

En nykyään öisin kuljeskele ulkona, joten enpä ole joutunut hunnigolle tms. Nuorena sitä retkeili harva se viikonloppu, mutta eipä ole tarvinnut pelätä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei minulle ole mitään sattunut öisin, en retkeile missään yöaikaan minä nukun silloin.

  Ilmoita asiaton vastaus

olen senverran huono panikoimaan tai säikkymään ettei nyt muistu mieleen mitään sellaista tapausta yöjuoksuilta (ei edes viime yöltä)

Hunningolla en ole käynyt ja hunninko taas on niin suhteellinen käsite että vaikea sanoa, ehkä läheltä on joskus liipannut

yöretkellä löytynyt onni taitaa yleensä haihtua aamukasteen kanssa ....

  Ilmoita asiaton vastaus

Yöjuoksut on minun kohdaltani jo onnellisesti ohi. Muita ei paljon kannata muistella.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kaikki mahdolliset paikat on tullut koluttua, joutuen milloin mihinkin tilanteeseen - onneksi niistä on selvinnyt ja löytänyt itsensä aamulla omasta sängystä. Sanonkin noita öitä yleensä liskojen yöksi - jotka eivät kylläkään kohdallani johtu olusista tai muusta vastaavista, vaikka niistä taannoin tuolla aiemmin kyselinkin. Mutta se Onni! Se Onni pirulainen kiertää minut todellakin kaukaa - ei edes unessa tule luokseni. Eräs Onni soitti minulle ja sanoi että jätä hänet rauhaan! Se siitäkin romantiikasta, jota ei todellisuudenkaan ole olemassa. Taisi olla vihijuttu - jätä meikäonni rauhaan! =D

  Ilmoita asiaton vastaus

Juu,monta kertaa hunningolla ja tunkiolla,josta sitten herää hikisenä ja tuskaisena...

  Ilmoita asiaton vastaus

Senverran hunningolla joskus tullut oltua, että ammeesta heräsin.Olin jostain saanut tyynyn pääni alle, joten ei se nyt niin epämukavaa ollut...Tosin kylppäri oli aivan vieras... Samoin se toinen ihminen siellä samassa ammeessa.Nainen muuten....Ja sinne nukkumaan jäi, kun minä tyttö lähdin etsimään taksia ...Onneksi ammeessa ei ollut vettä :)

  Ilmoita asiaton vastaus

Monenlaista on öisillä retkillä tullut varsinkin nuorempana koettua ja nähtyä. Kaunein näky lienee ollut jänisemo ja poikasia aamuöisellä raitilla.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä Hunningolla on tullut oltua, mutta mitään järisyttävää ei ole tapahtunut.

  Ilmoita asiaton vastaus

Hunninkolla en ole käväissyt, mutta kaiken näköistä tuolla juostessa on tullut nähtyä.

  Ilmoita asiaton vastaus