Mihin/miten purat vihan/surut?
On monia tapoja päästä vaikeiden asioiden yli, toiset parempia ja toisen huonompia.
Toiset hukuttaa murheet viinalla, jotkut juoksee niin kovaa kun jaloistaan pääsee, osa keskustelee ihmisille vaikeista asioista... niitä on loputtomasti.
Mitä sinä teet?
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
Kikuttelen mihelleni ja mökillä ollessa huudan metsässä ja se huutaminen uskomattoman antoisaa laukaisee patoutumia.Puhumme myös ystävien kesken ongelmista.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Ehkä se puhuminen on minulle luontaisinta purkua. Näin olen menetellyt ainakin aikaisemmin. Nyt saattaisin toimia toisinkin. Olen huomannut, että kuormittavissa tilanteissa helpottaa, kun saan vetäytyä täysin omiin oloihini.
Ilmoita asiaton vastaus
Kiukuttelen ja siinä on kyllä mieheni tuo sijaiskärsijä...
tai toinen vaihtoehto on että pidän mykkäkoulua jokaiselle..
Nuorempana olivat nuo lentävät lautaset kuviossa...
Ilmoita asiaton vastaus
Minulla on erittäin hyvä ystävä joka on olkapääni - hänen kanssaan selviän lievemmistä asioista.
Pahat jäävät sisälleni ja niitä nakerran hiljaa ajan kanssa.
Ilmoita asiaton vastaus
Kävelen metsässä, se rauhoittaa. Yritän myös puhua...jos joku vaan kuuntelee.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä menen hiljaiseksi ja mietteliääksi. En hauku omiani.Menen lenkille ulos säännöllisemmin niin kauan kun on hyvä olla. Huono olo tulee ihmisestä sisältä päin omasta itsestään. Onhan asioita jotka suututtaa. mutta niistäkin sitten tuntuu selviävän paremmin. Pieni ruummiillin rasitus ulkoilmassa tekee ihmeitä. Siksi sitä kannataa tehdä muulloinkin .Hyvät happivarat auttaa asioitten käsittelyssä.
Ilmoita asiaton vastaus
Minä miehelleni sitä vihaa puran mutta surut haluan itsekseni surra ja olla aivan hiljaa.
Ilmoita asiaton vastaus
avomiehelleni kiukuttelen,
lähden lenkille Fiina-koiran kanssa,
hyvälle ystävättärelleni rutisen & marisen sekä sisarelleni.
Ilmoita asiaton vastaus
Murrosikäisenä purin suurimmat kiukkuni mattojen tamppaamiseen. Oli siinä naapureilla ihmettelemistä, että kylläpä on ahkera tyttö. Kävin myös juoksemassa, mikä 70-luvulla oli sen verran harvinaista, että "kirittäjiä" riitti. Minulla on muutama tosi hyvä ystävä ja mieheni, joille voin purkaa tuntojani. Perhe kyllä saa välillä kuulla kiukutteluanikin.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.