Oletko kokenut nuoruudesta luopumista.
Itse olen monellakin tavalla. Taitaa ikä tehdä tehtäviään. Enkä ole enään ihmisten keskuudessa niin ihailtavakaan.En kyllä varmaksi tiedä olenko koskaan sitä ollutkaan.
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Ehkä juuri se on sitä elämisentaitoa, että osaisi poimia ja hallita sekä nuoruudesta että vanhuudesta ne parhaat puolet.
Kysyjän kommentti
Kiitos kaikille.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
kait sekin on sitten joskus edessä jos tarpeeksi vanhaksi elää,
mutta kyllä nämä ensimmäiset kuuskytkuus ovat menneet siinä nouruuden ja uuden kokemisen huumassa
Ilmoita asiaton vastaus
Pikemminkin toisin päin, joskus tuntuu että olen vähän liiankin lapsellinen ikäisekseni...
Ilmoita asiaton vastaus
En ole, kun en vielä sitä nuoruuttanikaan ole elänyt vaikka 54 v on mittarissa, tulin tarkoituksella äidiksi 18 v ja isoäidiksi tulin 40 v, nuoruuteni on hävinnyt jonnekin, voi se vielä löytyäkin että voin siitä luopua.
Ilmoita asiaton vastaus
Tänään juuri katsoin peiliin ja löysin sieltä ensimmäisen harmaan hiuksen! En kylläkään ollut yhtään kauhistunut, päinvastoin otin sen suurena kunniana ja hehkutin kaikille, että nyt minusta ehkä tulee viimeinkin viisas... ;-D Aikoinaan perustin nettiin sellaisen ryhmänkin, jonka nimi oli "Haluan tulla vanhaksi ja ryppyiseksi". Siinä ryhmässä muuten tutustuin tulevaan mieheeni, eli uskallan rupsahtaa rauhassa. Kun menettää, saa uutta tilalle, sanovat viisaat ja minä uskon näin myös vanhetessa käyvän.
Ilmoita asiaton vastaus
Ulkonäkö vanhenee, mutta sydän ja mieli ovat pysyneet nuorena. Uteliaisuus elämää kohtaan vain kasvaa. Rakastan elämää.
Ilmoita asiaton vastaus
ei ole tuskaa moinen tuottanut ...vaikka ikää karttuu niin mieli on kuin nuoren tytösen ...eipä ole edes ehtinyt vielä mieleltäänkään vanhenemaan ,jotta ei hätiä mitiä ....;)
Ilmoita asiaton vastaus
Vaavaasta kasvoi lapseksi, nuoruuteni oli odottamisen aikaa, tosin entiedä mitä odotin.
No tulijan siihen mies ja kolme lasta. Miehen tuoni vei aika nuorena, olisin halunnut jatkaa hänen kanssaan
tätä vanhutta, se olisi ollut hyvääkin varmasti. Hän oli hyvä mies minulle ja toisillekin mieliksi.
Siinä se aika meni nyt etsin sitä kadonnutta nuoruuttani, mutta se ei taida tulla ei edes uuden kaverin
muodossa. Ja enpä enään ole kait niin kiinostunutkaan elämän sulostuttajasta.
Joren sen nuoruuden hyppään nyt tässä iäkkääksi tulossa sinne lapseksi.
Kerran naisna, kahdesti lapsena. Onneksi tuo järki on jonkinlainen vielä päässä, ettei
tarvi naapurista käydä itseään kyselemästä, ovatko nähneet.
Kyllä nimä olen huumoritaitoinenja iloinenkin, mutta pakkaa nuo kivut viemään joskus äänen kireäksi.
Vahvimmat opiodit käytössä kahta lajia ja vielä se säryn piru tulee läpi.
ei aina nuorelta tunnu, vaikka haluan siltä joskus tuntuvan. Hyvä apu on tälläiselle romulle tämä
napsu kertomuksineen ja tietoinneen. En viidy chat palstoilla, ei ne ole minua varten.
Jote nuoruuteni kohtaan täällä napsussa.
Ilmoita asiaton vastaus
On se niin kaukana takana, että olen - vaikka hampaat irvessä - siitä jo luopunut.
Ilmoita asiaton vastaus
Jep,en jaksa enää hyppiä narulla 100X100 kertaa.
Ilmoita asiaton vastaus
Edelläolevia vastauksia lukiessani tuli mieleeni jostain syystä Kari Kuuvan laulu "Rupsahda rauhassa rakkaani". Ihanaa, jos minulle joku noin sanoisi ja todella sitä tarkoittaisi. Lapsenmielisyyteni ei siitä pahastuisi.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä iän perusteella on nuoruudesta luovuttu..Mutta mieli pysyy nuorena..noiden ihanien lasten ja tyttären lasten myötä,kun kaikki olemme jo aikuisia..ja aina jotakin hauskaa yhdessä..mikä pitää mielen virkeänä..ja nuorena..
Ilmoita asiaton vastaus
Tunnen itseni edelleen kovin nuoreksi, vaikka ikää alkaa olla jo hyvinkin keski-iän verran.
Ilmoita asiaton vastaus
en nyt niiiiin paljoa ole muuttunut -mutta kyllä sitä hiukan kriittisesti joskus peiliin katsoo.
en edes halua enää olla nuori. elämä alkoi luistaan 30 jälkeen, ja nyt 40 jälkeen se on mukavaa suorastaan.
ihan aikuisten oikeesti "aikuinen olo" -mitä sitten pitääkin sisällään.
kyllähän omien lasten kasvamisesta tulee joskus haiku että kun se aika menee kovin äkkiä. vielä en kyllä ole ruvennut ajatteleen mitään lopun enteitä - se tulee kun on sen aika.
Ilmoita asiaton vastaus
Tuo asia ei liiemmälti ajatuksia herätä. Kun näin on, niin tuskin luopumisesta on kyse.
Ilmoita asiaton vastaus
Mieleltä ikuisesti nuori, harmi vain että kroppa vain vanhenee.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.