Kysytty: 28.12.2010 - 03:00

Onko Sinulla esineitä, jotka ovat muuttuneet pyhiksi, koska ovat peruja siitä pyhästä hetkestä, joka on jäänyt taakse?

Ehkä ne muistuttavat saavuttamattomasta rakastetusta, tai jostain muusta saavuttamattomasta unelmasta.
Mitä löydät rakkautesi museosta?
Minullakin on yksi valokuva saavuttamattomasta onnesta, toiset hävitin. Vai olisiko se sittenkään jos sen olisi saanut onnea, siinäpä kysymys. Se voi koskea muutakin kuin sitä ikuista rakkautta,
unelmaa, jota tavoittelit, ehkä ammattiakin. sanotaan, että maan ja taivaan väliltä.



Avainsanat: menetetty onni

  Ilmoita asiaton kysymys

Vastaukset

Kysyjän valitsema paras vastaus

Vastattu: 28.12.2010 - 10:09

Kupittaan Saven esineet on Anopilta peruja, Hän kun oli siellä töissä maalamassa näitä ja jokunen vuosi sitten kuoli pois.
Anoppeja haukutaan mutta Hän oli minulle maailman paras Anoppi!

Ja häneltä jäi myös tauluja meille esim. harvinainen hevostaulu E Vehkala-Salminiitty, Vahteran ja Sundelinin maisemataulut.

Ja 1 shampanja pikari on siitä ajoista kun meidät vihittiin, jota silloin tällöin tiskaan todella varoen koska on niin niin outta lasia, ei tuo mikään kallis lasi ole uskon todella halvaksi, mutta toivon säästäväni sen loppuun asti...



Kysyjän kommentti

kiitos vastauksesta sinulle ja kaikille muillekin.


  Ilmoita asiaton vastaus

Muut vastaukset

Vastattu: 28.12.2010 - 05:50

Minulla on muutama enkeli jotka ovat erityisen rakkaita ja muistuttavat hyvistä hetkistä, ja sellaisesta on lähtenyt tuo enkeleiden keräilykin, taitaa 200 kpl niitä tällä hetkellä olla minulla.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 13:02

onhan vaikka mitä , kun oon sellainen hampsteri , joka kaiken säästää ... katson mihin vain niin ain joku muisto palajaa mieleen .... tuolla vitriinikkapissa on mummulasta peruja , joista muistoja palajaa lämpöisinä ja seinillä valokuvia , jos jonkin moisia .. en osaa mitään rakkaimmaksi niisä laittaa tai no valokuvat ne ovat ne , jotka soisin säästyvän vielä useammallekkin sukupolvelle ... kertomassa kuvin menneestä ajasta :) no unelmia on tietty ja joukossa hyvinkin itsekkäitä , mutta paljon jo unelmistain olen saavuttanut , et ei niitäkään saavuttamottia ole montaa ... kaikki on saatavilla minkä euroilla saa , jos osaa vaan niin ekunsa säästää jotta niin myöskin ne voi saavuttaa , no onhan niitä kait sellaisia , kuin esm. maailman rauha ym utopistiset unelmat , mut realiteettit tietäen .. ei niiden unelmien saavuttamiseen mitä itselläni on niin kauheasti mitään konsteja tarvita ... , muut noo-oo...tietty plottovoitto auttais kummasti .. sais sit läheistenkin unelmat täytettyä ja se oiskin huippu se :)


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 14:06

en ole materialisti.
muistot mielessä ainutkertaisista hetkistä ovat kultaakin kalliimpia.
lapsuudesta tähän päivä asti.


  Ilmoita asiaton vastaus
Ida
Vastattu: 28.12.2010 - 14:16

Vähemmän esineitä, sitäkin enemmän haaveita, muistoja ja musiikkia.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 15:55

Joskus oli joitain rakkaita esineitä, mutta sisälläni olevat muistot ovat kuitenkin niitä parhaita. Materia on menettänyt merkityksensä...tavallaan.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 16:10

Minulla on pieni ruusukvartsi, joka oli mukanani esikoisen synnytyksessä... puristin sitä kädessäni ja hoitajat kutsuivat kiveä leikillisesti luomukivunlievitykseksi. Muuta kivunlievitystä en tarvinnutkaan, ja aina kun otan käteen tuon pienen, kauniin, hiomattoman luonnokiven, saan siitä voimaa.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 16:19

Kaikilla Turkulaisilla lienee jokin Kupittaan saven esine. Minulla taulu ja noin 60 cm korkea lattialla seisova maljakko. Olin pienenä poikana isäni kanssa ostamassa puutalossa sijaitsevasta Tarmolan kaupasta. Paikalla nykyään massiivinen liiketalo, jossa aikoinaan oli Centrumin tavaratalo. Mennyttä aikaa puutalo, Tarmola ja Centrum.

On sitten valikoima omatekoisia rukinlapoja ja virsikannel. Sain niistä joskus käsityöpalkinnon.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 20:17

On joitakin isovanhemmilta ja omilta vanhemmilta peräisin olevia huonekaluja ja esineitä, jotka ovat minulle hyvin rakkaita. Myös monet lapseni itse askartelemat esineet ja mieheltä lahjaksi saadut korut ja muut esineet ovat kovin rakkaita. Myös joillakin valokuvilla on aivan erityinen merkityksensä.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 28.12.2010 - 21:55

Minulla ainakin rakas,millä tuunearvoa vanhemmilta perintö nyt minulla..on kastemalja...siinä ollut vesi millä kaikki suvun lapset kastettu..


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 29.12.2010 - 14:45

En ole kerännyt muistoesineitä, toki joitakin esineitä/koruja on kertynyt vuosien mittaan, mutta ne ovat vain esineitä ilman tunnesiteitä. Musiikki ja tuoksut saavat ennemminkin muistot heräämään.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 30.12.2010 - 05:36

On. On ihan esineitä joita olen saanut rakkailta ihmisiltä, joista en koskaan luovu. Jotain arvoakin ehkä on. Lisäksi on rakkaita koruja, joita en koskaan heitä pois.


  Ilmoita asiaton vastaus
Tämä kysymys on suljettu, mutta voit edelleen vastata siihen. Et kuitenkaan tienaa pisteitä vastauksestasi tähän kysymykseen.

Vastaa kysymykseen

Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!

Rekisteröidy

Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
You may login with either your assigned username or your e-mail address.
The password field is case sensitive.

Ohjeita vastaajalle

  1. Vastaa esitettyyn kysymykseen.
  2. Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
    Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei".
  3. Noudata Napsun sääntöjä.
  4. Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
  5. Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
  6. Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
  7. Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.
Pieni hetki, sivua ladataan.