Näin syttyy kolmas kynttilä luo valon pimeään. Tunnetko koskaan luopumisen tuskaa mm. näin joulun lähestyessä?
Hyvää 3.adventtisunnuntaita kaikille. Kysyn tätä nyt vähän täältä ikäräjan yläpäästä,mutta se voi koskettaa jo monia nuorempiakin. Todennäköisesti suurelle joukolle ihmisiä se lapsuuden joulu on se oikea joulu.
Puitteet, joista ne joulut ovat rakentuneet kuuluu juuri jouluun.Tietyt ruoat, koristeet ja joulukuusi
tismalleeen samassa paikassa kuin kaikkina jouluina.Ja ihmiset, juuri ne rakkaat, lähellä ja koolla.Lasten iloinen silmien tuike ja vatsan pohjan kutitus, odottaessa aattoiltaa.
Ihminen saattaa joutua luopumaan monesta lapsuusjoulun elementistä. Perhe muuttaa, rakkaat isovanhemmat ja osalta jo omatkin vanhemmat ovat kuolleet. Luopuminen tekee kipeää, vaikka se olisi vain rosollin reseptin muuttaminen toiseen. Vaikka ulkoiset puitteet pysyisivät ennellaan ja sisällä olisi aina annos lapsenmielisyyttä, niin jotain katoaa.
"ISO" ihminen ei enään tavoita täydellisenä joulua kuin ehkä hetkittäin välähdyksenomaisesti.
Itse olen jo luopunut paljosta,rakas puolisoni on poissa, lapset omissa jouluissaan, mutta olen saanut palata synnyinseudulleni vielä lapsuusajan maisemiin toista jouluani viettämään siskoni ja veljeni luo. Vietän silti yltäkylläisen rakkaan oman jouluni joulumuistojeni parissa.
Kuten sanoin luopuminen tekee kipeää se tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuden etsiä ja löytää jotain uutta siitä tutusta joulustakin.Kerro mistä olet luopunut ja mitä uutta olet tuonut jouluusi.
Luen mielelläni tosikertomuksia aidosta elämästä. Vaikka se joulukiire jo painaa varmaan päälle
monellakin.
Lähetin tämän kysymyksen 3 adventtikynttilän kera ja jostain syystä ne ovat poissa .
Kysymyksen lähetti siis sirkkaliisa
Nyt selvisi kynttilä ongelmakin, olen vahingosssa laittanut sen kysymyksen ruksin anonyymin päälle.
Avainsanat: 3.adventtisunnuntai omistettu lähinnä johannes kastajalle ja rauhan sanomalle
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Aivan ihana kirjoitus sirkkaliisa .Kiitos.Ajattelin omaa lapsuuden joulua sisaruksia ,äitiä ja isää . Paikkaa missä elimme ja olimme yhdessä.Muistan että talvisin aina oli kylmä. Ruuasta puute.
Aika karua elämistä ja olemista ilman sähköjä ,mitään ylellisyytä .Kaikki kaukana jossain ,vesikaivokin mistä ämp'äreillä vettä haettiin ja lumesta sulateltiin.Sekin yönaikana jääty keittiössä.
Meillä navetass äidin kasvattamat sianporsaat olivat joulukuulla tulleet määränpäähäsä. Siitä tuli itku silmään ja surua.Siellä muutama kana ,eivät munineet talvella kun oli pimeää ja ruoka huonoa.Paskakasa lämmitti hieman nurkassa. Lehmä josta saatiin hieman maitoa.
Joulu tuli ja meni ei sitä odotettu. Se oli taistelua pienessä mökissä kylmää vastaa . Kuusi haettiin keittiöön ja sidon kynttilötä narulla oksiin kiini.Suomenlippuja kietosin oksille jotain kirkasta myös.Vanha raihnainen tähti latvaan . Oli palvellut varmaan satavuotta.
Se oli minun tehtävä olisi jäänyt tekemättä muilta.Eivät haluneet.
Oli omaa maitoa ,Äitini keitti iltasella isonkattilan riisipuuroa ja oli tehnyt sianpää sylttyä,,veripaltuuta.
Livekalaa ja pippurrikastiketta jossa omia sipulia paljon ,Omia potaatteja. Kovalla nälällä 8 ihmistä söi saman pienen pöydän äärellä itsensä ähkyyn. Vatsat kipeäksi.Ei sitä ruokaa aina ollut.Kahvipannu hellalla joss viikonvanhat kahvinporot sisällä.
Nyt jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt nakkaa menemää.Sanoa hakekaa säkillinen myllystä kauraryynejä. Ei pienen pää sitä sanonut.Eikä isot tajunnut.Kovaa oli elämä.
Se helpotti kun lähdin kotoa pois. Meitä lähti yksi jos toinenkin, vähin erin ja hilaa .Kun jalat kantoivat.
Sitten tulimme mieheni kanssa vanhalle maatille taasen. Jossa yhdessä rupesimme raivaamaan kotia ja lapsia. Silloin päätin korjata epäkohtia mitä kotona oli ollut ja laittaa joulua lapsilleni. Niin me nautimme jouluruuista mitä aina olen valmistanut ja leiponut yhteisen pöydän äärellä ja hänen vanhempansa.
Sitten mummi lähti äkkiä 64v.aana .Oli onneksi pappa vielä ja minun vanhemmat .Pappa oli kaikki kaikessa meidän lapsille. Papasta olikin iloa kovasti ja eli 93 ,hän oli meille hyvä ihminen, auttoi aina.Sanoi kun paras nuoruus meni sodassa.
Onollut pelkkää luopumista eri asioista .Nyt on luovuttu ,lapsistakin. Kaikki oli kotona 25v ,sitten lähti omille teilleen. ja viimeinenkin mennyt,. Täällä ollaan aina kaikki oltu jouluna .Lapset on tykännyt tulla viettämään joulua kotiin. Kun äidillä enemmän aikaa laittaa ruokaa.Pääsee koti saunaan.
Viimejouluna pöydässä oli meidän lisäksi 7 brittiäkin jotka asuu ranskassa.Vielä kaikki auki ..Meitä kovasti pyydetty Imatralle joulua viettään. Kokoontuminen oliskin siellä. Meitä askarruttaa koti ja lämmitys ,pakkanen ,lumi ja kissat. Saas nähdä onko täällä tänäjoulun hiljaista.Se ratkee lähempänä joulua.Sekin yhtä luopumista.Mutta olisi uusi mahdollisuus nauttia uudella tavalla.
Kysyjän kommentti
Tämä oli kuin kaksoiskertomus minun lapsuus-, ja nuoruudenajan jouluista.
Kiitos kaikille vastaajille.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Luopumisen tuskaa tunnen hyvinkin usein,mutta elän jällennäkemisen toivossa.Poissa on paljon rakkaita ihmisiä,mutta niin se vain menee,että synnytään ja kuollaan kukin vuorollaan.Kynttilät syttyy myös meillä.
Ilmoita asiaton vastaus
Lähinnä tunnen luopumisen tuskaa rakkaasta isästäni, jonka kanssa vielä toissa jouluna sain yhdessä koristella joulukuusen lapsuudenkodissani. Viime joulu oli ensimmäinen, kun jouluaattona kävin sytyttämässä kynttilän hänen haudalleen.
Lapseni puolesta tunsin luopumisen tuskaa muutama vuosi sitten, kun lapseni isä oli hiljattain muuttanut pois yhteisestä kodistamme ja vietimme joulua lapsen kanssa kaksin. Tuli paha olo, kun ajattelin ettei hänellä ole enää koskaan sellaista perhejoulua, jollaisia hänen viisi ensimmäistä jouluaan olivat olleet.
Ilmoita asiaton vastaus
Lähimmäisen luopuminen pistää kyllä myös ajattelemaan omaakin elämänkaarta.
Mutta olenhan saanut seurata lapsieni kuin lastenlasten elämää, suku jatkuu vaan uuden sukupolven muodossa.
Mutta näin joulunalla käymme aatto iltana kaikkien sukulaistemme haudoilla viemässä kynttilät (hautausmaa on kuin liekkimeri, ja illalla kauneimmillaan).
Jotkut ovat aivan liian aikaisin lähteneet luotamme ja joillekin on tullut aika muuten.
Mutta he ovat muistoissa muinakin aikoina kuin joulun alla.
Ilmoita asiaton vastaus
Luopuminen on osa elämää. On parempi olla tarkertumatta menneeseen, toki voi muistella onnellisia aikoja. Lapsuuteni joulut vietettiin mummulassa, jonne suku kokoontui ja jossa oli omat tarkat perinteet. Juuri eilen tätini kanssa näitä muistelimme. Se kuuluu eiliseen ja nyt vietämme oman perheemme kanssa omanlaista joulua. Joulussa pidän tärkeimpänä rauhaa hössöttämisen sijaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei mikään korvaa niitä lapsuuden jouluja- huoletonta lapsuutta.
Aikuisena on itse vastuussa kaikesta mitä toisille - ja myös itselleen luo. Aina eivät kaikki rakkaat ole läsnä silloin kun heidät haluaisi lähelleen.
Ilmoita asiaton vastaus
Kynttilät syttyy ja sammuu ajallaan. Joulu tulee ja menee ajallaan. Elämä sittenkin jatkaa kiertokulkuaan kunnes senkin liekki sammuu.
Ilmoita asiaton vastaus
Itseasiassa jokainen päivä on luopumista jostain. Mitään sen suurempaa angstia en joulun tienoilla tunne mutta onhan siinä kuluvan vuoden päättyminen menossa ja uusia alku tulossa. Jostain syystä kuitenkin lapsuus ja nuoruus tulee mieleen ja sitä ikäänkuin kertaa niitä erinomaisen hyviä asioita mitä silloin on saanut kokea. Tuntee myös suurta kiitollisuutta edeltäviä sukupolvia kohtaan. Niin suurta yhteisöllisyyttä (aitoa sellaista) ei nykyään yksinkertaisesti voi kokea.
Kirjoitin juuri viikonloppuna kolumnin joka tulee synnyinpaikkakunnallani ilmestyvään lehteen jouluviikolla. Siinä on juuri noita asioita joista tässäkin kirjoittelen.
Kiitos Sirkkaliisalle hyvästä aloituksesta.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.