Oletko koskaan surullinen tai masentunut?

Tottakai. Elämän mutkaiselle tielle mahtuu niin ylä- kuin alamäkeä. Tärkeää on muistaa, ettei mikään kestä ikuisesti, sateen jälkeen paistaa aurinko.

Yleisesti ottaen minut saa surulliseksi epäoikeudenmukaisuus eläiten, luonnon ja ihmisten kohtelussa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä minä joskus olen kun on näitä selkävammastani johtuvia kipuja , huonosti saa nukuttua ja mieli silloin menee matalaksi.

  Ilmoita asiaton vastaus

Surullinen useinkin, mutta en kuitenkaan tunne olevani koskaan masentunut.

  Ilmoita asiaton vastaus

Surun ja ilon vaihtelut kuuluvat tähän elämään. Masennus ei välttämättä. Olen aika tasainen luonne niin että siitä ilon ja surun keskivaiheilta mieleni löydän.

  Ilmoita asiaton vastaus

En ole masennustaipuvainen lainkaan eli en ole ollut masentunut koskaan.
Surullinen olen ollut varsinaisella surun hetkellä eli silloin kun olen menettänyt jonkun läheisen, sehän kuuluu asiaan.

  Ilmoita asiaton vastaus

Joskus nivelsäryt kieltämättä masentavat...onneksi vain hetken aikaa. Surullinen olen silloin tällöin, mutta sehän kuuluu normaali elämään. Tällä hetkellä olen surullinen vanhusten hoidosta ja lähinnä siitä miten heitä pompotellaan paikasta toiseen...hoitajilta ei varmasti kysytä mielipidettä ja juuri he tuntevat parhaiten hoidokkinsa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Joskus tulee kyllä oltua mutta harvoin.
Meillä käy niin paljon väkeä aamusta iltaan jottei itseään ehdi murehtia..

  Ilmoita asiaton vastaus

Rupee olemaan sellaisessa iässä että tahtoo tulla sel'ästä hermosärkyä. Silloin kun se oikein siellä muistuttaa niin päivä ei ole paras mahdollinen.Kyllä se samalla mieltä kalvaa.
Mutta olen jonkun vanhan kuullut sanovan että tämä on opettelua säryn sietämisessä.Iäkkäänä ei tunne kipua ollenkaan. Mutta saas nähdä .
Kivut useimpia masentaa se onkuin rotta mikä jyrsii jyrsimistään.

Onhan tosiaan nyt kaamosmasennustakin. Tämä vuodenaikojen kova muutos kirkkaudesta pimeyteen. Kunnes koittaa lumi joka taasen valaisee.Jos tuntee tuota kaamos masennusta ei kannata jäädä sisälle, vaan ylös ulos lenkille.Syödä hedelmiä, marjoja paljon.Saamme niistä Cvitamiinia.

  Ilmoita asiaton vastaus

Eihän mikään olisi kivaa jos kokoajan olisi kivaa. :) Että kyllä olen surullinen välillä, mutta en omasta mielestäni masentunut.

  Ilmoita asiaton vastaus

Voi vaikka kuinka monta kertaa.Surussa käyn jatkuvasi menneisyydessä ja menen tulevaisuuteen, mutta kuitenkin on tärkeää olla tässä päivässsä juuri sillä tavoin, että voi hyväksyä ajan ja todellisuuden ja sen mitä on tapahtunut.Tulee askarteltua liikaa menneen kimpussa, ja ajateltua ylen määrin tulevaisuutta kun minulla on vain tämä hetki.
Mieheni äkillinen kuolema oli minulle repäisy toisesta elämästä todellisuuteen, se oli surua, jonka olen
käsitellyt ja nyt minulla on näkyvissä siinäkin todellisuus tulevaisuudessa, odotan tapaamistamme kovasti.
Jonkun vuoden jälkeen tuli masenus, johon kävin 8 viikon parannuskäynnit, kävin ne itseni vuoksi että saisin paremman mielen itselleni, masennuksen aiheutti monet jatkuvat kivut, jotka vähensivät osallistumistani olleellisesti entisiin ystävien tapaamisiin.
No tuosta maennuskursssista en osaa sanoa oliko siitä minulle mitään apua.Kun ihminen vanhenee niin sairaudet vain nuorenee ja ne on otettava vastaan tahtoipa tai ei.
Nöyränä nyt tunnustan ja olen ajatellut, että nämäkin sairaudet ovat Jumalan rakkautta minua kohtaan.
Toivon, etten lukitse itseäni vihaan ja pettymykseenja samalla rakkauden ulkopuolelle.
Minun on löydettävä joka päivä tie rakkauteen, vain siten jaksan surun ja masennuksen kohdatessa.

  Ilmoita asiaton vastaus

Yleensä aika iloinen luonne...mutta kyllä läheisen sairaudet..ovat välillä saaneet surun rintaan..Nyt lomalta tullessani olin todella iloinen...mutta muutaman päivän päästä itkin..kun läheinen ihminen nukkui ikuiseen uneen..

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen kumpaakin. Masennun aina, kun kuulen ,että eläimiä ja lapsia pahoinpidellään.En masennu tavallisesta kuolemasta,Sehän on elänän yksi vaihe, mutta kaikkinainen kiusanteko ja aliarvioiminen ei tahdo mennä minun sieluuni.Eläkää, rakastakaa, olkaa aitoja ihmisiä.Voimaa tulee.

  Ilmoita asiaton vastaus

Olen surullinen siksi että olen masentunut ja masentunut siksi että olen surullinen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Surullinen toisinaan. Masennuksen oireetkin poistuivat siirtyessäni työelämästä oloneuvokseksi.

  Ilmoita asiaton vastaus