Kun käyt hautausmaalla lähiomaisesi haudalla, jutteletko edesmenneelle omaisellesi?
Vein tänään kanervia isäni haudalle ja huomioni kiinnittyi henkilöön, jonka oli polvillaan läheisellä haudalla, ja kertoi siinä arkipäiväisistä ja vähän yleismaailmallisistakin asioista. Ylös noustuaan hän vaikutti hyvin tyyneltä, iloiseltakin. Varmasti tuo "keskustelu" oli hänelletärkeä ja rauhoittavan. Itse en rakkaalle isälleni juttele.
Avainsanat: juttelua hautausmaalla
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
enpä sanoiksi ole ajatuksiani pukenut , itkenyt ikävääni kylläkin monesti olen.
kaikki rakkaat edemenneet ovat kaukana mikä missäkin päin Suomea, eipä tule kovin usein käytyä haudoilla, mutta mielessäni kyllä pysyvät.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Ajatuksissani juttelen, en ääneen uskalla ruveta puhumaan.
Ilmoita asiaton vastaus
En juttele poismenneille läheisilleni, ikävä on kylläkin toisinaan kova.
Ilmoita asiaton vastaus
Ajatuksissani minäkin puhelen...lienee itsensä lohduttamista. Mummo-vainaata ajattelen joskus päivittäin sillai hetkellisesti, kun tulee jotain hänen sanomaansa mieleen. Mummo oli tärkein ihminen minulle aikoinaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei tule juteltua, joskus vaan ikävä viiltää rinnassa...
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä minä viimeksi kun kävin mieheni haudalla Honkanummella viime syksynä lähtiessäni Helsingistä poies,juttelin hänelle ja kyselin, että onko oikein, että muutan ja nyt ehkä viimeisen kerran käyn täällä.
Mutta ilo oli ihmeellinen,minulle pikku talitiainen tervehti kolmantena aamuna lasitetulla parvekkeellani 10 minuuttia visersi siinä. Tulkitsin sen, niin että muuttoni oli hyväksytty. en ole henkimaailman kanssa
tekemisissä missään muussa muodossa, mutta meillä oli mieheni kanssa sopimus, että kun toinen jättää
tämän maan,käy vaikka lintuna kertomassa, että kaikki on hyvin. Kävi jo kuoltuaan naputtelemassa ikkunaani. Tämä voi olla sattumaa, mutta minulle totta. En ole spiritismi-ihminen, en ota yhteytta kuolleihin,
vaan uskon Raamatun henkimaailman sanomaan.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole jutellut mutta ajattelen heitä haudalla käydessäni. Ajattelen heitä myös muulloin ja edelleen elän esim. vanhempieni periaatteiden mukaisesti koska hyväksyn ne. Myös muita tärkeitä käheisiä on ja itselläni on samat arvot - suvusta periytyneet (olkoonkin että maailma on muuttunut ja monella ei arvoista ole tietokaan).
Olen kuitenkin realisti... mutta suuri kunnioitus edelläni eläneitä sukupolvia on vahva.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä minä puhun ääneen vanhempieni haudalla,kerron kaikenlaisia asioita ja mieheni menee hienotunteisesti vähän edemmäs.En puhu kovalla äänellä,enkä silloin ,jos lähellä on vieraita.Minusta siinä ei ole mitään kummallista.
Ilmoita asiaton vastaus
Hiljennyn hautojen ääreen. En puhele mitään. Ajattelen ja muistelen.
Ilmoita asiaton vastaus
Minäkin ajattelen hiljaa mielessä kauniita asoita..äidistä,isästä ja veljestäni..en ääneen niitä muistele..
Ilmoita asiaton vastaus
Muistot kultaavat menneen ajan. Ajatus tässäkin asiassa on tärkein.
Ilmoita asiaton vastaus
Pojalleni juttelen joka kerta ja pyydän häntä valvomaan tytärtään ja veljeään.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.