Suomessa tehdään noin 1000 itsemurhaa vuodessa. Onko sinun tuttavasi tai sukulaisesi päätynyt näin epätoivoiseen tekoon?

työyhteisössä pari aika läheltä ja muutama vähän etäämmältä, tosi vaikeita tilanteita

  Ilmoita asiaton vastaus

Tuttuja on mutta ei niin sukulaisia.Uhanneet on monasti.Aika epätoivoinen teko. Ei meillä ole lupaa ottaa omaa henkeä pois itseltä.Kun on luonnollinenkin pois lähtö.Ei elämä voi niin paha olla miltä se joskus tuntuu.Kyllä täällä vielä kaunistakin on.Elämä on ainutkertaista ja ihmeellistä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä minulta vuonna 1993 löhti hyvä ystävä, oli sekakäyttäjä ja kävi aamulla minulla kylässä.
Livahdin ulos, kun hän alkoi käydä uhkaavasti. Hän nousi muistaaksen Pihlajamäen kohdalla
sinisen bussiin nro 64,joka ajois Malmins aseman takaa.
Hän oli sinä kävellyt odotamaan junan tuloa ja viime hetkellä heittäytyi alle.
Rahalompakosta löytyi kirje osoitettuna minulle ja Malmin poliisi otti yhteyttä.
Minä tunsin kauan aikaa syyllisyyttä tapahtumasta aihetta, jolle en sytykkeenä ollut.
Aivan kuin halvaannuin tapahtumasta. Se vaat kaksikertaa lääkärin luona käynnin.
Malmin poliisi oli jo soittanut Pihlajiston lääkärille, että pitäs perätä minun olemistani, sillä menin
aivan totaalisesti sekaisin. Pai viikkoa meni läkkeiden kanssa, ennenkö aloin saada otetta elämään.
Hänellä ei ollut omaisia, joten hoidin sosiaaliviraston kanssa hautajaisseromiat.
Kyllä se kova paikka oli minulle, en kiellä sitä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole lähipiirissä,
tuttavani tuttavan perheen poika hirtti itsensä muutama vuosi sitten.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä yksi tällainen tapaus lähipiirissä on ollut...kyllä oli kauhea hetki,kun tuli ilmoitus asiasta..

  Ilmoita asiaton vastaus

Eräs naapurini meni autonalle,eikä siinä ollut enää mitään tehtävissä,häneltä jäi alaikäinen poika,tämä ihminen sairasti jotain mielisairautta ja oli pyytänyt sairaalasta ulosmeno lupaa ja sai sen sitten toteutti kuolemansa.Hänen pokaansa kävi sääliksi ja sitä nuorta poikaa kenen autoneteen tämä nainen meni ,kun tyhjästä olisi siihen ilmaantunut,poika oli saanut vasikää ajokortin ja varmasti muistaa tämän tapahtuman lopunikäänsä.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kertoivat että isoisäni veli oli 60 vuotispäiviensä päätteeksi Viipurissa juuri ennen talvisotaa venäläistä rulettia kokeillessaan onnistunut.
Liikemies hän oli ja varmaan aavisteli ettei tulevasta sodasta hyvä seuraa hänen bisneksilleen.
Mutta eihä tuota voi varmaan rinnastaa ylläkerrottuihin juttuihin.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole tuttavapiirissä näin tapahtunut. Kyllä elämä on elättävä loppuun asti, oli sitten kurjaa tai ei.

  Ilmoita asiaton vastaus

En kukaan henkilökohtaisista tuttavista tai sukulaisista ole tehnyt tuollaista. Työyhteisössä kyllä muutamia on vuosien varrella ollut, useimpia en edes henkilökohtaisesti tuntenut, yhden tunsin kyllä aika hyvin.
Tulee mieleen lapsuudessa yksi tapaus jossa keski-ikäinen mieshenkilö kysyi minulta, palselta, tuletko hautajaisiini. En ymmärtänyt tietenkään kuin sen että haän tarkoitti luonnollista kuolemaa joka tulee ajallaan. Myös muille, esim. enolleni, oli vihjannut jotain ja kertonut mikä mieltä painaa. Ei ollut sukulainen mutta lähellä asuva henkilö. Oli ristiriitoja sukulaisten kesken, pari ilkeätä naisihmistä piti muita ohjaksissaan ja aiheuttivat varmuudella tuon epätoivoisen tilanteen.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei ole onneksi tätä tapahtunut meidän suvussa. Mutta toivottavasti kukaan ei tekkään.Varmaan silloin menee tosi huonosti kun päättä päivänsä itse.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ei lähipiirissä, mutta 90-luvun laman aikana tiedän muutaman irtisanotun päätyneen tuohon ratkaisuun.

  Ilmoita asiaton vastaus

On yrittänyt. Ja kauempana suvussa on siinä joku onnistunutkin (ennen minun syntymää). Tämä yrittänyt sai lopulta elämänilon takaisin!!! Ja olen siitä onnellinen :-) enää ei tarvitse kysyä vieläkö haudot itsemurhaa....

  Ilmoita asiaton vastaus

Tuskan tuntee kaivertavan, vaikka ajan pitäisi parantaa haavat.

  Ilmoita asiaton vastaus

Ihan lähipiiristä ei löydy, mutta melko läheltä kuitenkin. Silloin tulee mieleen, että onko nyt kaikki vaihtoehdot käyty varmasti läpi. Me ihmiset olemme vaan joskus niin kapeakatsantaisia (olipas hieno sana). Kun ahdistuu, niin ei kai sitä huomaa kaikkia vaihtoehtoja. Ja maailma on kuitenkin ehkä hyvinkin erilainen ympärillämme, vaikka joskus voi näyttääkin pahalta. Pitäisi osata katsoa asioiden taakse tai yli. Sekin on hassu juttu, että lähimmäisetkään ihmiset ei noissa jutuissa ole yleensä huomannut mitään outoa. Toisen ajatuksista on kai mahdoton kokonaan päästä selville.

  Ilmoita asiaton vastaus

Kyllä. Kaksi selvittämätöntä ja yksi ajatus joka on ollut viimeaikoina pinnalla.

  Ilmoita asiaton vastaus