ONKO TUTTU ISKIAS TAI VÄLILEVYN PULLISTUMA ?
Minulle aloitettiin tänään kunnon troppikuuri..
Oikeaa jalkaa en ole omistanut lauantaista asti, nyt vasta lääkäriin pyrin kun on noussut lonkkaan asti tunnottomuus tai miten sanois kipu..
Alkoi aivan jalkarinnan päältä tuo puutuminen..
kyselin kuis kauan tällaista vaivaa pitäs kestää kuulemma muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen...
Että terveisiä vaan eräs KLENKKA TOFFE
Tuntuu lääketokkuraiselta, olo, paranemisest ei tietoo, mut ei satu..
Taitaapi lääkekuuri tehota, kyllä vielä klenkkaan mut kävely alkaa sujua jo jonkun verran normaaliin päin..
Ainoastaan tuo jalka nilkasta alaspäin ei tottele sitten ollenkaan..
Mene ja tiedä voi olla vain kipulääkityksen antamaa olotilaa, toivossa on hyvä elää!
Troppikuurista ei tehoa, muuta kuin lihasjännitykseen..
Jalka puutunut, ja ei tottele sitten ollenkaan..kävely edelleen klenkkaamista ja väsyy jo pienelläkin matkalla..
Kohta uusi soitto lääkäriin...klo 8.00
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Jo vain. Oli aikoinaan ns. ratsupaikka. Selkäydinnesteet tukeutuvat välilevyjen raosta ulos ja muodostavat pullistuman. Hermojen kalvo rikki ja kipu valtaisa. Ensin tulehduksen poistolääkkeitä ja sitten B-vitamiinia, joka kasvatti uuden kalvon. Vanhemmilla ihmisillä tuollaista oiretta ei kuulemma ole, kun selkäydinneste kuulemma kiinteytyy vanhemmalla iällä. Tästä kaikesta monta vuotta aikaa. Ei ole enää ilmentynyt. Kolme kuukautta sängyn pohjalla opetti varovaiseksi. Lopputulos taitaa olla niin, että olen ikäihminen.
Kysyjän kommentti
Kiitos Vastauksestasi!
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Vai semmoisia kuuluu?
Aika optimistinen lääkäri, sanoisin. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että saattaa kestää kymmenen vuotta. Yleensä nuo kyllä menevät ohi muutamassa kuukaudessa. Kärsivällisyyttä sekin kysyy. Tsemppiä potemiseen.
Ilmoita asiaton vastaus
Itselläni ei ole ollut kuin noidannuoli, joka iski sitten ollessani mökillä. Aamulla en meinannut päästä sängystä ylös. Missään ei ollut hyvä olla ja vessareissut oli parempi unohtaa pienemmän hädän keskellä ja heittää pikkarit nurkkaan ja keplotella itsensä nojaamaan Karjaln mäntyyn ja voihkien lasketella vesiä.... jalat tuntuivat takertuvan joka nyppäykseen ja sekös oli sitten pistää aina polvilleen, kun oikein vihlaisi...
Taitaa olla iskias ja pullistuma vielä hirveempiä kipupesäkkeitä. Eipä käy katteeks, ei. Toivotaan, että tropit puuduttaa ja elvyttää siut kuntoon. Ja mielellään vielä äkkiä!!! Tsemiä!
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä oikean lonkan iskias on tuttu homma minulle.
Aikaa on kyllä lulunut 23 vuotta, kun se ensi kerran julkesi tulla minuun.
Oli oikein sairaalareisun paikka 2 viikkoa vierähti siellä.
Sain jotain ainetta piikkinä useasti ja se otti ja laantui sillä. Oikea jalan kolme varvasta jäivät pysyvästi tunnottomaksi. Nyt ei ole enään kuin joskus muistutuksen antanut minulle.
Hoida hyvin, jalan tunnottomuus ja vielä jos tulee virtsanpidätyskyvyn heikkenemistä, niin on syytä
kipin kapin lähteä lääkärinhihaa heiluttamaan ja apua saamaan.
Ilmoita asiaton vastaus
Minulla iskias iski raskauden loppuvaiheessa, mutta se vaiva onneksi helpotti heti, kun vauva oli syntynyt.
Ilmoita asiaton vastaus
Vähän oli samta oireet reilu 15 vuotta sitten, mutta minulta puutui vasen jalka. Työterveyslääkäri kirjoitti aina vaan sairaslomaa. Työkaveri kävi mulle kaupassa, kun en päässyt liikkeelle ja hän myös patisti yksityislääkärille, josta mentiinkin suoraan sairaalaan. Kuvattiin ja seuraavana aamuna leikattiin. Oli niin paha välilevyn pullistuma, että olisin kuulema pian halvautunut. Jotta kyllä on kokemusta. Pidä huolta itsestäsi ja hommaudu ajoissa hoitoon vaikkapa yksityiselle puolelle.
Ilmoita asiaton vastaus
Tuttu tutuilta. Iselläni alkaa selkähoio fisiaterapuiin kanssa aluksi
Ilmoita asiaton vastaus
Todella tuttu juttu,kun meni kokonaan jaloista voimat...eli olin ihan liikutantata kyvytön..se on pitkä tarina...Sain vielä hoitovirheen mikä johti tähän...että en pystynyt kävelemään..
Elikä olin ihan pyärätuolissa..kun olin yksin kotona konttasin vessaan..Oli todella kova kuntoutus...ja nyt kävelen..Mikä on ihaninta elämässäni..
Vaikka nyt olen eläkkeelä käyn avustamassa ihmisiä..jotka on todella avun tarpeessa...Teen tämän avustushomman täydestä sydämmestä..kun tiedän miten vaikaata on,kun ei omat voimat riitä..
Ilmoita asiaton vastaus
Tuossa edellä noita tuttuja tarinoita on.Minulla lähti vasemmasta jalasta tunto mutta selässä oli tuntoa liikaakin...Itselläni se kesti muutaman kuukauden vaikka kyllähän se koko ajan jonkin verran särkee.Pakko sen kanssa vaan on oppia elämään ja kyllä sen oppiikin.Kirurgin veitsi on se viimeinen vaihtoehto ja sekään ei välttämättä auta.Jos se nyt mikään lohdutus on mutta ainakin kohtalotovereita riittää...;)
Ilmoita asiaton vastaus
Aika yleinen vaiva kaikenikäisillä.Itselläni oireillut koko iän .Otettiin kuva vaan.Se ei ole kiva vaiva menee elämisen halu.Veljen tytöllä leikattu 3 kertaa ja nyt 38v
Ilmoita asiaton vastaus
Kolme kertaa leikattu ja pari uutta taas odottamassa, joten sanoisin että liiankin tuttu.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.