Kysytty: 20.07.2010 - 12:50

Tuleeko teille koskaan kyyneleitä onnesta???

 
  Ilmoita asiaton kysymys

Vastaukset

Kysyjän valitsema paras vastaus

Vastattu: 21.07.2010 - 19:46

Kyyneleet kostuttavat elämäni polkua hyvin usein.



Kysyjän kommentti


  Ilmoita asiaton vastaus

Muut vastaukset

Vastattu: 20.07.2010 - 16:11

Voi silloin tällöin.Kun poikamme vihittiin niin silloin olin päättänyt etten itkeä tihruta .Mutta kuinka kävikään itkin .Kaikki ympärillä ja vihkipari uskomattoman kaunista. Ihan kun sadusta.Molemmat itkimme morsiaimmen äidin kanssa,isät ei .Kait ne niitä onnen kyyneleitä oli.Niin sen tulkitsen. Aika liikuttavaa kun muistelen.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 20.07.2010 - 16:29

Viime viikonlopun itkin tullen mennen, kun tapasin ystäväni jota en ollut nähnyt 34 vueteen ja viiteen kuukauteen..


Kuin meren kimallus aalloilla,
kuin sateen kosketus poskella,
niin kaunis on elämä tää.
Kuin perhosen lento,
kuin lumpeenkukka hento.
Auringon kultainen säde ja sumuinen aamu.
Niiden kauneutta voimmeko ymmärtää,
kas kaikki tää.....merkitsee elämää!


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 20.07.2010 - 18:23

Kyllä vain! Ja ihan pienetkin asiat voi saada kyyneliin.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 20.07.2010 - 18:45

kyllä , nauraessa aina tulee vesisilmiin.. kuin myöskin hyvästä olosta ... olen niin tunne ihmine , että melkein joka asiasta saan vetiset silmät , nyt en tarkoita alergeenei .. vaan tunteita ... jotka ovat niin voimakkaita ja aiheuttavat kyyneleet , joita sit salaa peittelen aina välillä ... noloissani :)


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 20.07.2010 - 19:25

Elämä antaa ja ottaa, kyllä onnesta saan kyyneleitä herkästi.
Ihan, kuin vain ajattelenkin , sitä elämää jota olen saanut elää, siihenkin sisältyy paljon kyyneleitä, vain onnesta. Katselessa syvää tähtitaivasta, loimuavaa iltaruskoa, ikiaikaista luonnon katedraalia
miettiessä. Kaikki kaunis saa mieleni kyynelehtimään. usein perhejuhlat, kaste, häät ja syntymäpäivätkin, varsinkin jos joku on saavuttanut korkean iän.
Hänen ryppyiset elämän uurtamat kasvot ja tyyneys, mikä niiltä kuvastuu.
Pieni lapsi, kun hän saa kasteenmerkiksi nimensä, isomman vahvoilla käsivarsilla.
Nuoret rakastavaiset yhdessä, lähinnä omat lapset juhlahetkenään, yhteiselon alkaessa, lähtiessään niin kovin suurin toivein ja uskoen rakkauden voimaan.
Minä kyynelehdin viimeksi joulukuun lopulla, kun uusi kotini sai siunauksen ja seurakuntai pastori
lausui puheessaan, että aitoa kotia ei saa rakennettua yksin suurella rahalla ja aito koti rakennetaan rakkaudella.
Tunnustan itkeneeni nuorempana jopa elokuvissakin, silloin kun olin vielä nuori romantiikkaa kaipaava neitonen, oi miten Kamelianainen, Tuulen viemää ja Sumujen silta sai monet kerrat
pyyhkimään silmäkulmat kyynelistä. Ne olivat sitä romantiikan onnen kyyneleitä.



  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 20.07.2010 - 20:44

Ilosta itken surusta itken ja välistä ihan muuten vain.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 21.07.2010 - 09:05

Miehenäkin kehtaan myöntää jotta aikas useinkin kyynelhdin ilosta mutta jos surusta ja murheista"poraisi"niin jatkuvasti joutuisi silmäkulmiaan pyyhkimään...


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 21.07.2010 - 13:47

Useimmiten onnesta.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 21.07.2010 - 17:45

Kyllä tulee ja nauraessa niitä vasta suorastaan valuukin.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 21.07.2010 - 22:30

Tuon ominaisuuden tunnen omakseni. Vaikka kesken puhetta voi kyynel herahtaa silmänkulmaan ja aatokset rientää. Eihän se liene häpeä, mutta usein niin minulle käy.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 22.07.2010 - 10:54

Olen tunteellinen siili, kyynel simäkulmassa piili, tunteettomalta näytti, siihenkö kaikki voimansa käytti ?


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 24.07.2010 - 21:04

Kyllä!


  Ilmoita asiaton vastaus
Ida
Vastattu: 25.07.2010 - 22:31

Tunteellisena ihmisenä tuleehan noita. Viimeksi itketti kun oli niin hyvä mieli siitä että näin ihanan ystäväni jonka tunsin jo erittäin hyvin, mutta jota en koskaan ennen ollut nähnyt.


  Ilmoita asiaton vastaus
Vastattu: 27.07.2010 - 17:09

ei kovin herkästi, mutta silloin tällöin,
viimeksi lauantaina kun saatoin kummitytön alttarille vihittäväksi (isänsä on manan majoilla), se hetki jotenkin herkisti ...


  Ilmoita asiaton vastaus
Tämä kysymys on suljettu, mutta voit edelleen vastata siihen. Et kuitenkaan tienaa pisteitä vastauksestasi tähän kysymykseen.

Vastaa kysymykseen

Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!

Rekisteröidy

Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
You may login with either your assigned username or your e-mail address.
The password field is case sensitive.

Ohjeita vastaajalle

  1. Vastaa esitettyyn kysymykseen.
  2. Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
    Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei".
  3. Noudata Napsun sääntöjä.
  4. Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
  5. Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
  6. Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
  7. Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.
Pieni hetki, sivua ladataan.