Oletko lapsuudessasi kärsinyt nälkää ihan oikeasti?
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
en ole vaikka alku olikin pahinta pula-aikaa,
reippaana esikoispoikana sain ja söin kolmen hengen korttiannokset, riitti hyvin .... (vanhemmat taisivat olla vähän laihiksella)
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
en ole , on aina ollut jotain suuhun pantavaa , mut eri asia onko se sit kelvannut, jot ei ruoka joka oli pöydässä kelvannut , niin sit ei syöty mitään muutakaan, jot seuraavan kerran sai ruokaa , kun oli sen aika , jot silloin joskus harvoin masu kurni, mut omaa vikaa ...kyl sitä ajan oloon oppis , et ruoka on ain syötävää ja terveelistä.. :)
kylläpä on ollut surullista luettavaa , ihan itseäni nyt hävettää , kun tuli nirsoiltua lapsena ...no oikeaa nälkäähän meitin 7 henkinen perhe ei koskaan nähnyt....mut kovia ovat täällä joutuneet toiset kärsimään...
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Vaikka köyhiä oltiin, niin ruokaa äiti aina sai hankittua. Oli ne sitten silakoita, tai kaalikeittoa, mutta hyvää syötävää kuitenkin. Ja minun kaksi tätiäni oli suurien laitosten keittiöissä emäntinä. Sieltä toivat usein ruokaa isoilla maitokannuilla.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole tarvinut lapsena nälkää kokea..vaikka olen syntynyt sotaaikana...Ihan hyvää ruokaa oli aina kotona..ja riittvästi..vaikka oli monta suuta syömässä..
Ilmoita asiaton vastaus
En tiedä oliko se nälkää vai mitä mutta kivaahan se ei ollut . Kotona meitä oli kaikkiaan 8 henkeä ja äitini yksin elätti meidät ilman ulkopuolisia avustuksia.Koulu oli sellainen paikka missä sai ainoan ruua .Se oli se ylläpitävä voima.Muistan kun koulusta tuli jalan 5.km matkaa ,ilmalla kuin ilmalla ja kelillä kun kelillä .Heikotus iski monesti tuli sellainen olo, että kaadunkohan kohta.Teiniiässä olimme kaikki aneemisia.Laihoja kuin kalan ruodot.Maha kurni siihen malliin että olipa se kipeä.Äitinimme koitti tehdä tehtaalle vaan töitä että saisi hyvän eläkkeen.Isä osasi uppoutua viinaan.Kyllä monesti mietti ,onko isää ,onko äitii, onko kotii.Kotona ei ollut sähköä ei vesi kaivoa. Vesikelkalla 1.km päästä umpihankeapitkin vettä .Joella pyykit kesät talvet.Ensimmäiset uudet vaateet ostin ekasta palkasta.Sitten joskus, silloin tällöin kun yhdessä söimme kotona ,hyvin harvoin .Veljeni tuppasi syömään niin nopeaan että muille ei jäänyt mitään.Ne valmiiksi jo hamstras ruokaa itelleen.Uhkailivat samalla.Kaikilla oli huutavaa nälkää vai miksi sitä sanoisi. Kotona lähtiessämme olimme kaikki aneemisia ja huojuvia ruotoja.
Nuoremmalla iällä se oli liian läheinen kokemus ja ikäväkin .Mutta aika parantaa muistotkin.
Ilmoita asiaton vastaus
Olen ollut lapsena huono syömään, sillä en pitänyt ruoasta. Nälkää en ole nähnyt, vaikka aina ei ruoka maistunutkaan. Nyt kärsin jatkuvasti paino-ongelmista, sellainenkin on ikävää.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole kärsinyt kun oli kapakalaa järsittäväksi. Mutta vilua ja nälkää on nähty ihan omiks tarpeiks.
Joku kertoili ruokapöydän ympärillä olleiden määränkin, meillä se oli 11 ja savotta kortteerilaiset lisäksi. Tuvan lattialla kuorsas ukkoa kuin sotavammasairaalassa.
Ilmoita asiaton vastaus
Mä söin teini-ikäiseni päivän ainoan aterian koulussa. Kyllä mä sanoisin olleeni nälkäinen. Mutta minkäs teet, kun äiti käytti ennemmin rahat viinaan.
Ilmoita asiaton vastaus
En muista että olisin varsinaista NÄLKÄÄ nähnyt, vaikka ei siellä kaapissa useimmiten juuri mitään ollutkaan.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole nähnyt nälkää lapsuudessa enkä nuoruudessa. Aikuisena kylläkin. Oli muutamia vaikeita vuosia tuossa -90 luvun loppupuolella. Ahdistaa joskus vieläkin.
Ilmoita asiaton vastaus
En ole, sillä vaikka meillä ei lapsuudenkodissani syöty pihvejä ja muita kauppaherkkuja edes joka viikko ei ruusta tästä huolimatta tarvinnut pihistellä.. Saimme monipuolista, terveelistä ja maittavaa arkiruokaa ja herkuttelimme tuon tuostakin järvikaloilla ja isän metsästämien riistaeläinten lihoilla. Aikuisempanakaan en ole joutunut näkemään nälkää sillä osaan tehdä "juhla-aterioita"vähistäkin antimista tiedän miten pienituloinenkin voi syödä kyllikseen.
Ilmoita asiaton vastaus
Takuulla on.Ketunleivillä ja marjoilla meni joskus jokunen päivä.Vanhemmat oli "kovia juhlimaan"ja kyllä se lapsuus tosi karmeaa usein oli.Naapureissa paljon sitä samaa puutetta ja kerran naapurin Jorma keksi,että "luetaan Aku Ankkoja niin nälkä unohtuu"...Ja me pojat luimme vatsat kurnien!Rahaa ruokaan olisi ollut mutta vanhemmilta se meni aina viinaan ja ravintoloihin.Jouluisin ruokaa oli mutta ne tappelut ja riidat...Poliisit kävi usein ja jompi kumpi vanhemmista vietiin pahnoille.Sinänsä erikoista,että en osaa kantaa kaunaa tai olla katkera...Kai he parhaansa tekivät.PÄÄSIN vasta 15v lastenkotiin ja vietin elämäni parhaimman vuoden lastenkodissa!Oli turvallista ja välitettiin!
Ilmoita asiaton vastaus
En ole vaikka ainoastaan isän työskennellessä ja äidin ollessa kotona kolmen lapsen kanssa tuskin rahaa oli koskaan liikaa. Ja kyllähän se valitettavasti näkyi joissain harrastuksissa, mutta nälkä ei ollut koskaan eikä myöskään tarvinnut kulkea ryysyissä eikä persaus paljaana.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.