Vieras
Onko sinulle jäänyt traumoja koululiikunnasta?
Koululiikunta oli pakkopullaa ja kentän laidalla vain seisoi joku mitä epäurheilumaisin naisihminen käskyttämässä. Itse vihaan hiihtoa yli kaiken. Kouluvuosien jälkeen en ole luistellut kertaakaan ja silloinkin useimmiten lintsasin. Saatoin laittaa luistimet jalkaan ja vain seistä kaukalon reunalla, sillä en osannut luistella. Pesäpallo oli kamalaa. Yleisurheilun kesti jotenkin ja lyhyen matkan juoksussa jopa pärjäsin jotenkuten.
Yläasteella liikunta muuttui jumppamaisemmaksi ja meillä oli usein aerobiciä.
Numero ei koskaan ylittänyt seiskaa. En ole pienimmässäkään määrin kilpailuhenkinen, ehlä se sitten näkyi naamasta.
Olin ala-asteella pienellä paikkakunnalla ja isäni oli pankinjohtaja. Sain tuntea sen nahoissani koulussa joka ikinen päivä.
Täälltä voi lukea muiden trauman saaneiden muistoja: www.lemmikkipalstat.net/foor...13490.html
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Kysyjän valitsema paras vastaus
Voimistelutunnilla opettaja seisoi ringin keskellä ja löi tamburiinilla tahtia huudellen kellä oli huono ryhti.... muuta en muista enkä ollut innostunut.
Mutta nykyisin karismaattiset liikunnanohjaajat saavat osallistujat innostumaan ja yrittämään parhaansa vaikkei tahtoisikaan.... liikuttajan oma innostus saa liikkujan liikkumaan ihan hikeen asti.
Liikunta on nykyisin nautinto. Koululaisena se oli pakkopulla.
Kysyjän kommentti
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Anonyymi näkyy olevan nk lyhytjännitteisiä, ihan selvästi liikemiesainesta.
Minä en tiedä mitä trauma tarkoittaa, mutta kansakoulun yläluokalla ollessani kävin eräs ilta hiihtäen 10 km mennen tullen kk koululla ilmoittautumassa koulupiirien hiihtokilpailuun.
Pyysin lomaa sille päivälle kun kilpailu oli; en saanut.
Kävin omalla luvalla ja voitin sarjani, seuraavana päivänä menin kouluun palkintopytty repussa. Voi mikä paapomien alkoi ja sain poissa oloni anteeksi vanhapiika opettajalta sellaiselta nutturaniskalta.
Sen talven toiset oppilaat saivat tuta miten hiihdettiin kaikki liikuntatunnit lopputalvi. Mikä noita opettajia oiken vaivaa, kun yrittävät tasapäistää kaikki?
En minä halunnut muuttaa koulun normaalijärjestystä, vaan käydä mittaamassa kuntoni toisiin hiihtäviin Savon nuoriin.
Hiihdimpä vielä itse tekemilläni suksilla, silloin jo nuoriso tuli kotiinlähtöäni katsomaan. Kuului joukosta on sillä maalatut sukset muttei niissä lue mitään?
Ilmoita asiaton vastaus
Ulkoliikunta, luistelua lukuunottamatta, ei kiinnostanut. Voimistelu oli mielilajini, hauskinta oli kun naisopettaja oli raskaana ja minä sain olla "esijumppaajana" koko luokalle.
Teininä kyllä silti olin mukana nuorisokerhon futiksen ja kaukalopallon mimmiliigassa.
Ilmoita asiaton vastaus
Pakkohiihtoa oli aina välillä. Tosin pärjäsin hyvin ja kiersin eri kilpailuissa, mutta koulun loppumisen jälkeen meni reilut 20 vuotta etten käynyt suksilla ollenkaan. Sain vaan niin tarpeekseni. Enkä hiihdä vieläkään, en tykkää yhtään. Kaksi vuotta sitten hiihdin noin 5 km ja se riittänee loppu elämäksi.
Ilmoita asiaton vastaus
Ei varsinaisesti traumoja...mutta kerran voimiselusalissa minä juoksin rekkitankoa päin kovalla vaudilla...otsa meni auki niin pahasti..että piti käydä laittamassa tikit...Senjäkeen kyllä varoin juoksuani voimistelusalissa....
Ilmoita asiaton vastaus
no eipä tosiaankaan jäänyt,
olin niitä joita kiinostivat kaikki liikuntalajit ja pärjäsinkin kohtuullisesti lajissa kuin lajissa
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Kaikki liikuntamuodot koulussa olivat suorastaan ihania. Johtui siitä, että olin urheilussa hyvä. Kävin jopa koululla iltaisin ylimääräisillä liikuntaharrastustunneilla. Urheiluseuraankin olisin halunnut liittyä, mutta äiti ei antanut silloin lupaa. Ja niin se jäi. Seurauksena kuitenkin oli se, että olen intohimoinen urheilun katsoja ollut siitä asti.
Ilmoita asiaton vastaus
ei ole jäänyt, vaikka olikin äkkipikainen ope. välillä retuutti mua korvasta, kun kaikki ei mennyt ihan napiin. ei jäänyt mitään hampaankoloon, vaikka olikin epäreilu kohtelu.
Nyt liikun säännöllisesti.
Ilmoita asiaton vastaus
Kyllä tympäisi olla aina hiihtokisojen viimeinen. Hiihtoinnostus loppui silloin, kun muovisuksiaikakausi alkoi. Joka kelille olisi pitänyt virittää uudet voiteet, aina ne lipsui. Enpä ole hiihtänyt sitten koulun lopetettuani.
Luistella en osannut. En omistanut luistimia ja lopulta lääkäri kielsi luistelun kokonaan kun nilkasta meni koulun liikuntatunnilla nivelsiteet luistellessa.
En siis harrasta mitään näitä ns. normaaleja liikuntalajeja, mutta kaikkeen extremeen voisin olla kiinnostunut.
Ilmoita asiaton vastaus
Vain jalkapallosta. Olin ainoa likka luokallani ja pojat olivat minulle aina vihaisia kun olin huono maalivahti.
Ilmoita asiaton vastaus
Päinvastoin, tunteja (1-2h/viikko) oli ihan liian vähän.
Ainoa 10 todistuksessa useampana vuotena tuli juuri tuosta.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.