Hei kaikki napsu-katit ja muutkin kissanmieliset. Kiinnostaako teitä joulukoristeet, pallot ja sen sellaiset? Entäs pakettinarut?
Miauu, olen ihan pöhkö paperin rapinasta ja koristenaruista. Suorastaan hyökkään niiden kimppuun enkä ymmärrä miksi minut silloin heitetään ulos?? Käykö teille muille niin, Otto ja Onnii ja muut kissat? Kuusenpallot ovat niin kiehtovia ja niillä on iiiihanaa pelata tassujalista. Nyt mie hoitelen näitä typeriä pikku tonttuja.....nuo valkoiset pumpuliparrat ainaskii kiskon irti...heti kun silmä välttää....
Jep, kuulostaa kerrassaan kissamaisen hienolle miten reippaita kuusen kaatajia siellä on ollut. Miauu, mie en saa tuota ulkokuusta nurin, mutta puuhun pääsen niin, että vilahtaa. Koetan välttää sitä harrastustani, kun siitä on tullut aina vaan ongelmia. Pihkaa turkkiin ja tassuihin, isännän on pitänyt yrittää kiivetä korkealle mäntyyn jne. sellasta pientä, mutta kova mölinä kiipeilyvimmastani on aina noussut...itsekin Alpeilla käyvät, pyh. Jatketaan joulun odotusta, mauu..
Avainsanat: koriste kiinnostava joulu
Ilmoita asiaton kysymys
Vastaukset
Käyttäjien valitsema paras vastaus
Pirskatti ei ollut koskaan kiinnostunut kuusesta.Kävi nuuskimassa ,ai että tällanen tapaus evvk. Laiska vanhus mutta nappasipa kesällä kärpäsiä lennosta.
Ilmoita asiaton vastaus
Muut vastaukset
Minä vastaan tähän kyssäriin lopetukseni uhallakin. Jees, vanha Pekko- aikamiespoika kaatoi kuusemme joka vuosi 11 vuoden ajan, muovikuusi tuotiin , ja kolli pissi kuusenmatolle, itsekin varmaan ymmärsi että 12 kiloa kissaa on liikaa halvalle muovikuuselle. Taivaan kotiin pääsi. Nämä 2 rotukattia kakkaavat kullanväristä kakkaa, syövät lametta öisin, rullatut matot öisin joulunaikaan ?
Mitäs timppa leuhkit kärpäsillä, Pekko poika nappas räkätin, ja lintu heitti henkensä, ja poika Pekko sai toruja, oli narun päässä valjaissa.
Ilmoita asiaton vastaus
Narut ovat korjattava kiireesti pois ettei Onni pääse niitä syömään,kun ne on erittäin vaarallisia kissoille.Omilla palloilla kyllä leikin jos äiti tai iskä kehtaa leikkiä mukana.
Ilmoita asiaton vastaus
Jo edesmennyt Viivi-kissa söi pakettinaruja niin, että niitä oli pakko yrittää kiskoa sen suusta ja kurkusta pois.
Ilmoita asiaton vastaus
Tottakai kiinnostaa! Kuusenkoristenauhat on ihanan pitkiä ja kimaltavia ja lahjapaperi tietenkin ihanaa rapisevaa, sitä voi repiä hampailla ja siihen voi teroittaa kynnetkin! :) Mutta pahvilaatikoita ei voita mikään, kuten kuvasta näkyy, sinne on kiva hypätä ja teroittaa pohjaan kynnet =)
Ilmoita asiaton vastaus
Samoja elkeitä kuin maarit3 kertoo kisuleista,oli mun Tarmo-vainaalla.Kun kissoja oli kaksi,tekivät team-työskentelyä ja kaatoivat kuusen ja aina heti perään,kun olin sen nostanut ja koristeet asetellut?!Paprut ja narut parhaita leluja,nurkissa isoja paperipusseja suut auki ja kissat syöksyi niiden sisään,saalis!
Tarmo-vainaa oli myös suuri saalistaja,muutaman kerran kuskas ylpeänä hiirenpoikasia sisään ja pelastuneita minä ulos,kerran vei yhden naapuriin,Lennu ei löytänyt sitä hiirtä ja otti Tarmon yökylään,jälkeenpäin ei hiirestä ollut hännän päätäkään.Tare nautti aina proteiiniannokset tuoreena.
Ilmoita asiaton vastaus
Vieras Jo edesmennyt Petepoika kaatoi kuusen joka yö. Iski koristeli sen aina aamulla uusiksi, mutta Petepä taas yöllä sen riisui. Ja punainen pakettinaru oli hyvää. Sitä piti oikein syödä salaa. Kuinkas ollakaan, sitten kerran sitä narua roikkui, no tiedätte missä. Minä sen sitten erittäin varovaisesti vedin ulos. Ei tullut haavoja pyllyyn. Nyt kun Otto-tyttö on taloudessa, ei tule kuusta taloon, eikä pakettinaruja. Sellaisia joulusta tykkääjiä nuo kattimukset on, että parempi olla vaan varovainen niiden ja joulun kanssa.
Ilmoita asiaton vastaus
Vastaa kysymykseen
Rekisteröidy vastataksesi kysymykseen. Rekisteröityminen on nopeaa ja helppoa!Rekisteröidy
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu sisään
Ohjeita vastaajalle
- Vastaa esitettyyn kysymykseen.
- Kysy itseltäsi: "Auttaisiko vastaukseni kysyjää?"
Jätä vastaamatta, jos vastaus tuohon kysymykseen on "ei". - Noudata Napsun sääntöjä.
- Pyri antamaan selkeitä ja perusteellisia vastauksia.
- Älä oleta, että kysyjä tietää kysymyksen aiheesta yhtä paljon kuin sinä.
- Kirjoita itse omat vastauksesi. Viittaa lähteeseen, kun lainaat tekstiä.
- Voit antaa kysyjälle vinkkejä vastauksen löytämiseen, vaikka et itse tietäisikään suoraa vastausta kysymykseen.